Mä olen päättänyt, että vaikka kuinka tympii, niin nyt vaan loppukirivaihde päälle Superdieetissä ja tulta päin! Enää kaksi viikkoa jäljellä, sen nyt selvittää vaikka seipäännokassa. Jotenkin mun on kovin vaikea a) muistaa b) toteuttaa vedenjuontia. Työ on useimpina päivinä sellaista, että en pysty hyppäämään vessassa vartin välein, mutta tällä viikolla se on taas onnistunut. Niinpä vaaka kiitti oitis ja tankkauksen jälkeinen (viikontakainen!) turvotus alkaa häipyä taas. Kai menkoillakin oli osuutensa siihen, että vaaka pomppasi ylös ja sitä kautta mieli alas.
Tekstit
En jaksaisi enää tätä yksitoikkoista Superdieetti-ruokavaliota. Joo, voihan niistä aineksista kokata vaikka ja mitä kuulemma, mutta mulla ei ole aikaa eikä mielenkiintoa siihen. Niinpä tyydyn päivästä toiseen pakastevihanneksiin, riisiin tai makaroniin ja jauhelihaan tai kanaan. Joka päivä, kaksi kertaa päivässä. Rahkaan olen ihan totaalikyllästynyt. Reissussa söin taas soveltaen sitä mitä tarjolla oli. Annoskokoon on kyllä tullut järki mukaan, kaikkea eteen kannettua ei ole pakko syödä. Hotellien aamupaloilla olen tyytynyt kaurapuuroon ja marjoihin (joita ei tietenkään joka paikassa ole, ja ne missä on, se on samaa mansikka-mustikka-viinimarjapakastetta) ja raejuustoon, ja jos raejuustoa ei ole, niin olen syönyt pari kananmunanvalkuaista. Kaurapuuroon ei kyllästy! Mutta on kuule melko ankeata hörppiä vettä joka aterialla, kun olen melkoinen maitokissa muuten. Mitähän tässä on vielä jäljellä, pari viikkoa? "Jaksaa, jaksaa, painaa, painaa! Viimeiset kolme toistoa on sotaveter...
Muistin just, että unohdin sunnuntaina tankkauspäivänä maistella glögiä, vaikka olen kaivannut sitä jo monena iltana :-/ Eipä auta muu kuin odotella lisää. Pari päivää olen palellut ihan hulluna. Mitkään vaatekerrokset ja tuplapeitot ei tunnu auttavan. Mulla on jopa sähkölämmitteinen huopa, mutta se oli sentään jo vähän liikaa viime yönä. Voisiko palelu tarkoittaa rasvan palamista 0:-) Pari viimeistä päivää - eli sunnuntain tankkauksesta lähtien - on tehnyt mieli syödä. Napostella, rouskutella, maistella, ahmia ja ihan mitä vaan. Taitaa viitata pms:ään, kun tuntuu että myös pinna on erityisen lyhyt ja (lasten) meteli ärsyttää. Tänään lähden taas työreissulle, jossa vierähtää pari päivää.
Kolme viikkoa on nyt superdieettiä takana, ja vaaka näytti tänä aamuna -3,5 kg. Olen iloinen ja tyytyväinen! Tänään oli hiilaritankkauspäivä, jota en tehnyt ohjeiden mukaan vaikka alunperin niin suunnittelin. Kuitenkaan ei tehnyt mieli järkkyjä mättöjä syödä, mutta hiilareita on kyllä tullut normaalia dieettipäivää enemmän. Ei maito ja leipä olleetkaan niin hyviä kuin muistin :-) Mittanauhaa pitäisi kanssa vähän käytellä joku ilta.
Olin taas reissussa muutaman päivän ja tasan dieetin mukaisia ruokia ei ollut tarjolla, mutta söin kuitenkin siivosti. Ehkä enemmän hiilihydraattia kuin ohjeissa, ja niinhän siinä kävi, että paino rapsahti alaspäin 1,3 kg kun kroppa luuli että hiilareita on taas tarjolla ja voi hellittää omista rasvavarastoista. Yhteensä pudotusta nyt 3,3 kg, jee! Superdieettiä on pian kolme viikkoa takana, ja tuntuu, että aika on mennyt tosi nopeasti ja syömiset sujuneet ihan siinä sivussa. Liikuntaa en ole harrastanut alkuunkaan suositeltua määrää, eli se on sellainen missä voisin vielä skarpata. Otin reissuun salikamat mukaan ja kuvittelin ehtiväni hyvin juoksumatolle pari kertaa, mutta ei puhettakaan! Töitä riitti aamusta iltaan ja välissä vaihdettiin kaupunkia, joten ei paljon muuta hotellilla ehtinyt kuin nukkua. Huomasin pitkillä automatkoilla, että normaalisti mussuttaisin suklaata ja vähän muutakin karkkia. Nyt tyydyin hörppäämään Zeroa ja Maxia. Herkuista kieltäytyminen ei ole yhtään vaik...
Pöh. Mun painonlasku jäi ekaan viikkoon. Alkuviikosta kävin jo -2,5 kg, mutta nyt se puolikas on jopa tullut takaisin, joten kahden viikon saldo on -2,0 kg, sama kuin ekan viikon jälkeen. Mulla käy tää joka kerta, jumitus alkaa hyvän startin jälkeen, ja juuri tässä kohti mulla sitten into yleensä lopahtaakin. Jumivaihe voi helposti kestää 4-5 viikkoa, joten nyt täytyy vaan jättää vaa'alla hyppääminen viikolla vähemmälle ja jatkaa hammasta purren. En saa kaikkia ruokia syötyä (yleensä skippaan välipalan tai iltapalan - joinain päivinä molemmat), joten tiedän kyllä että se johtuu siitä. Jospa tankkauspäivä buustaisi sitten taas aineenvaihduntaan vauhtia. No, ainakin mieli on muuten kevyempi, kun ainakin yrittää tehdä asialle jotain, eikä aika mene siihen että ruoskii itseään siitä, että pitäisi tehdä jotain. Kyllä mä monessa kohti mietin, että miten paljon ylimääräistä sitä syökään, kun näköjään aika vähällä tulee toimeen. Koitan tässä kuuden viikon aikana kehitellä terveen suhtaut...
Tänään poikkesin sen verran Superdieetistä, että join kaksi lasillista omenamehua kun kävin verenluovutuksessa. Muuten on mennyt ok, ruoka on maistunut eilen ja tänään paremmin ja olen saanut sunnilleen kaiken listassa olevan syötyä. Tänään mietin, että vaikka ruokien punnitsemiseen ja värkkäilyyn mener aikaa, niin aikaa on säästynyt siitä, että ei tarvitse joka hemmeyin päivä tuskailla omaa ulkomuotoa ja sitä, että en saa tehtyä sille mitään. JEE :-) Farkutkin tuntuu kiristävän vähemmän kuin viime viikolla! Mielitekoja ei ole tullut, joten repsahdukset eibät ole käyneet mielessäkään. Olen kai niin yksinkertainen tyyppi, että mulle on ihan ok syödä samaa ruokaa joka aterialla päivästä toiseen :-p
En malttanut olla käymättä vaa'alla tänä aamuna, kun diettiä on takana kuusi päivää. Se näytti -2,0 kg! Olen aika onnessani :-) Eilen oli peräti kahdet juhlat, ensimmäisissä oli tarjolla lounasta ja toisissa päivällistä. En vienyt omia eväitä, vaan söin sitä mitä tarjolla oli ja sovelsin. Kasvissosekeittoa otin vain vähän, koska arvelin siinä olevan kermaa mukana. Jälkiruokakakun skippasin ja join vain teetä ja Zero Colaa (joka on muuten suuri rakkauteni ja pelastajani työprojektien kiihkeimmässä vaiheessa. Illalla kokosin yhden fajitaksen jauhelihalla, kurkulla ja paprikalla ja sen kylkeen salaattia, tomaattia, sipulia ja salsaa. Light-limua join varmasti puolitoista litraa, kun muut lipittivät viiniä. Tarjolla oli myös juustoja ja keksejä, mutta niitä ei muistaakseni ruokalistassa lue, joten en koskenut. Jälkkäriksi oli joulutorttuja ja kakkuja, mutta nekään eivät nyt kuulu ruokavalioon. Tuollaisissa illanistujaisissa voi helposti napostella 1500 ylimääräistä kaloria, mikä on...
... enkä edes laske kuinka monta edessä :-D Olin tiistaista asti reissussa, ja sinne en voinut kuskata omia eväitä, joten soveltaen mentiin, mutta sekin sujui oikein hyvin! Hotellin aamupalalta puuroa, raejuustoa ja marjoja - voi miten helppo oli ohittaa croissantit, juustot ja munakokkelit kun vaan oli päättänyt. Ravintoloissa sitten lähimmäksi dieetinmukaista ruokaa, ja siitä jätin syömättä sen mikä ei sopinut. Välipalaksi proteiinipatukoita, mutta iltapalat skippasin, koska dinnerit venyivät myöhäiseen. Alkoholi on ihan nounou, joten särpin vihreää teetä kuppikaupalla kun muut ryystivät bisseä. Täytyy sanoa, että tuli hyvä mieli kun pysyin valitsemallani tiellä houkutuksista huolimatta. Kokonaiskalorimäärät varmaan ok, mutta hiilareita saattoi tulla hieman liikaa proteiinin kustannuksella. Mutta nyt taas vähän aikaa kotona ja täysillä eteenpäin! En ole yhtään kerinnyt käydä foorumillakaan, täytyy käydä kahlaamassa läpi että mistä siellä turistaan. Vaa'alla en ole päässyt käymä...
Ekan SD-päivän aikana tuli selväksi, että en oikein ehdi syödä kaikkea ohjelmoinnissa olevaa ruokaa. Ei mahdu! Kun vetää tarpeeksi proteiinia, niin nälkä ei tule. Tämä tullee muuttumaan kunhan viikot vierivät. Eilen kävin aamulla kävelyllä ja ip salilla. Tänään kävin aamulla kävelyllä ja tarkoitus oli käydä ip salilla ennen työreissua, mutta en kerinnyt. Hotellissa ei ole kuntosalia, eli tästä tulikin sitten lepopäivä. No eilinen kyllä tuntuu kivasti jaloissa, eli sen puoleen ei ihan hirveästi haittaa. Voisihan sitä jotain travel wodia vetää hotellihuoneessa jos oikein haluaisi. En kuitenkaan aio stressata, viikkoa on vielä jäljellä.
Huomenna alkavan Superdieetin vuoksi pyysin miestä ottamaan minusta kuvat bikinit päällä. Miten sitä näkeekin itsensä peilistä ihan ok:na, kun valokuvista käy ilmi, että on löysää ja muhkuraa vaikka kuinka?! "Hyi helvetti" oli sensuroimaton reaktioni. Olen oikeasti kuvitellut olevani vähän paremmassa kunnossa :-o Motivaatiokuvat, todellakin. Otin myös mitat ja painon, mutta virallinen aloituspaino kuuluu kai ottaa vasta aamulla. Tutustuin tänään SDn treeneihin, niistä on hyvät vifeot Fitfarmilla. Iso osa oli tuttujakin jo, mutta joitain oli vähän hankala tajuta pelkästä tekstistä. Treenit ovat enemmän kiinteyttäviä kuin voimatasoa nostavia. Kello soi huomenna 5.30 ja minä lähden lenkille! Paras aloittaa heti kunnolla by the book, koska tiedän, että tämän viikon reissupäivät tulevat aiheuttamaan myös soveltamista. Pahoittelut muuten kirjoitusvirheistä - kirjoittelen nykyisin enimmäkseen tabletilla, ja tällä korjaaminen on jotenkin tosi hankalaa, koska logiikka on niin er...
Eilen illalla tavasin ohjeita yömyöhään saakka, ja tänään kävin tekemässä hankintoja Prismassa. Olin aika paljon tutkinut valmiiksi lisäravinnejuttuja, mutta kyllä silti meinasi mennä sormi suuhun laajan valikoiman edessä. Löysin kuitenkin mielestäni hyvät ja edullisimmat vaihtoehdot niistäkin. Fitfarmin omat tuotteet olivat hyvin edustettuna, mutta ne ovat hintahaitarin yläpäässä. Nyt on lataria, treenijuomaa ja palkkaria vaikka kuinka 😉 Ruokiakin ostin, vielä pitää perehtyä siihen miten raaka-aineista saa maistuvia kokonaisuuksia. Maanantai saa tulla, minä olen valmis!
Facebooksissa nousi uutisvirtaan kavereiden tykkäämä pääministeri Alexander Stubbin postaus eilisillalta. En saa linkitettyä tuohon nimenomaiseen postaukseen, joten kopion tekstin tähän: Välillä on hyvä purkaa viikko kalenterin kautta. Takana on tiukka viikko, joka näytti tältä: MAANANTAI Maakuntapäivä - aikainen lähtö, myöhäinen paluu: Kuopio (puheenvuoro kokoomustilaisuudessa, Kauppahallitilaisuus, Klassikan lukiotilaisuus, haastatteluja), Outokummun Lasten Kaivos (haastattelu, puheenvuoro), Joensuu (puheenvuoro senioritilaisuudessa, metsäteollisuuden vierailu, Kauppakeskustila isuus, haastatteluja). Väliin perussetti puheluja. TIISTAI Pääkaupunki- ja maakuntapäivä - aikainen aamu, myöhäinen paluu: Tapaamisia informaatioteknologiasta ja datapalveluista, Hallituksen neuvottelu välikysymyksestä, kuvauksia, eduskunta, Turku (talousseminaari ja kauppahallitilaisuus), Salo (kauppakeskustilaisuus), väliin perussetti puheluita. KESKIVIIKKO Pääkaupunkipäivä - aikainen aa...
Huomasin aamulla, että ohjeet oli julkaistu (kummastelen, ettei siitä tullut mitään ilmoitusta sähköpostiin). Tulostin ne, mutta en ole yhtään kerennyt vielä tutkailla niitä. Foorumilla kävin sen verran pyörähtämässä, että huomasin monilla olevan jo vaikka mitä kysyttävää. Minun täytyy pikimmiten ensinnäkin lukea ja omaksua ohjeet, ja sitten käydä kaupassa. Sunnuntaina on isänpäivä, ja silloin ei taida olla kaupat auki. Tänään oli niin kiire päivä töissä, että en kerinnyt käydä lounaalla, joten hain kahviosta sämpylän. Töiden jälkeen piti rientää lasten harrastuksiin, enkä kerennyt taaskaa syödä. Iltapala olisikin sitten tosi terveellistä valmispizzaa. Huoh. Mun on opittava ennakoimaan ja tekemään valmiita annoksia pakasteeseen, koska muuten tulen olemaan tosi kovassa pulassa Superdieetin aikana - luultavasti se menisi siihen, että skippaisin aterioita ja söisin vaan välipaloja. Toinen mitä ihmettelen on se, että miten kummassa ehdin tehdä treenejä? Pakko kai alkaa nousta aamuisin ...
Odotan kovasti ensi maanantaita! Tai oikeastaan odotan jo sitä, että ohjeet tulisivat sähköpostiin ja foorumia Fitfarmin sivuilla aukeaisi. Toisaalta olen kauhuissani siitä, miten saan liikunnat ja kokkaukset mahtumaan päiviini - tai aikaisiin aamuihin ja iltoihin. Päivät kuluvat töissä, ja usein illatkin töiden parissa. Yöunista pidän kiinni vaikka mikä olisi! Minusta johtumattomista syistä meillä nukutaan nykyisin vähän huonosti, ja välillä työt valvottavat. Töitä on tosiaan riittämiin vaikka kahdelle ihmiselle, enkä saa yhtälöä ratkaistua omin voimin. Työpaikan vaihto ei ole niin yksinkertainen juttu, ja toisaalta pidän työstäni valtavasti, joten ei oikein ole aikomustakaan vaihtaa. Pystyn nousemaan aamulla aikaisin ja jopa kömpimään salille, ehkä lenkillekin, vaikka pimeää onkin. Asumme katuvalojen tavoittamattomissa, mutta onneksi koira on aina valmis lähtemään turvaksi mukaan. Töissä pystyn käyttämään kuntosalia, siellä on hyvät laitteet niin punttipuolella kuin vemputusvehkeis...
Kuukauden ajan olen kypsytellyt ajatusta Fitfarmin Superdietistä. Alkusysäyksen sain mieheltäni, joks lempeästi vihjaisi, että voisi sen kustantaa, jos haluaisin. No hintahan ei päätä huimaa, 49 eur, mutta jotenkin asia jäi vaivaamaan ja aloin ottaa siitä enemmän selvää. Parissa viikossa syntyi päätös, ja nut jo odotan malttamattomana ohjeita. Seuraava kierros alkaa viikon päästä, maanantaina 10.11. Alkuun ajattelin, että aloittaisin uuden blogin. Sitten ajattelin, etten kirjoittaisi ollenkaan blogia. Sitten tuumasin, että poistan täältä kaikki vanhat kirjoitukset ja jatkan puhtaalta pöydältä. En ole vielä päättänyt miten tulen toimimaan. Jos jään odottamaan sitä ajanjaksoa elämässä, että kaikki on helpoa ja kohdillaan, en ikinä pääse aloittamaan Superdiettiä. Tulevalle kuudelle viikolle sattuu peräti 10 työreissupäivää. Suoraan sanoen minulla ei tässä vaiheessa ole hajuakaan, miten suoriudun niistä ruokavalion ja treenin kanssa. Luultavasti joudun soveltamaan ruoissa tai syöm...
Suppailu on tänä kesänä kovin trendikästä. Siskoni osti laudan jo viime kesänä, mutta silloin en tullut kokeilleeksi. Tänään kävin ottamassa tuntumaa, ja se kyllä näyttää paljon vaivattomammalta kuin onkaan! Siskon lauta on purjelauta, jossa on joku vakautin (?) - miten kiikkerä se olisikaan ilman sitä! Suppailu vaatii kovasti tasapainoa, jonka pystyy hyvin saamaan hyvällä keskikehon hallinnalla. Napa selkään ja menoksi! Polvet tuli pitää hieman koukussa, jotta ei ollut niin jäykkänä laudan päällä. Katse horisonttiin, koska varpaat kyllä pysyvät tallessa tuijottamattakin. Sitten vaan rauhallisia vetoja melalla kädet suorana. Eikö vaan kuulostakin ihan helpolta? Jännityksestä huolimatta en tippunut kertaakaan, vaikka se oli kovin lähellä kun koitin kääntyä! Toinen jalka oli jo nilkkaa myöden vedessä, mutta ajattelin että en liikuta sitä, koska sitten keikahdan toiselle puolelle ja taas toiselle - pidin jalat liimattuna lautaan ja sain tasapainon pidettyä. Ajatus kylmästä vedestä ei ho...
KOLME urheilujuttua yhden päivän aikana <3 Koska lomalla voi! Aamulla crossfit-treenit, jotka ei tosin sujuneet ihan niin mallikkaasti kuin olisi toivonut. Tuli väsy ja komennus pitää taukoa - olen painanut kolme viikkoa melkein joka päivä (tää on just niin mua, täysillä tai ei mitään). Mutta hyvä hiki siitä tuli! Sykemittari kertoo, että peräti 663 kcal paloi tunnin aikana :-o Lounaan jälkeen lähdettiin lasten kanssa pyöräillen kävelylle. Tunti ja vartti jolkoteltiin helteessä ja koira ainakin oli aivan loppu. Näköjään kävellessäkään (ainakaan tällä kelillä) ei saa sykettä helposti pidettyä rasvanpolttoalueella. No, kaloreita kului kuitenkin! Illalla suuntasin vielä puistojoogaan, sillä se tekee hyvää liikkuvuudelle. Tämä tosin oli hatha flow -joogaa, jossa ei niin pitkään pysytty yhdessä asennossa. Omat rajat tulivat varsin nopeasti vastaan ihan rintarangan ja yläselän liikkuvuutta vaativissa asanoissa. Ja jooga kävi hyvin aerobisesta harjoituksesta, sillä sykkeet pysyivät p...
Tänään tuli syötyä taas 1600 kcal (luultavasti alle, aika ronskisti arvioin jos en punnitse niin eipä jää alle), ja iltapalalle ei jäänyt syötävää. Yhyy... Olen päättänyt, että tästä lähin työaamuinakin syön aamupalaksi puuron kotona, raejuustolla ja marjoilla. Olen työpäivinä helposti jättänyt aamupalan kokonaan syömättä tai hörpännyt lasin tuoremehua, ja sitten lounaalla vasta syönyt kunnolla. Siitä on aiheutunut iltasyöpöttelyä ja lounaallakin tulee syötyä liikaa. Kävin hakemassa sen sykemittarin! Polar FT7 vaikutti minulle parhaalta valinnalta, ja väreissäkin oli valinnanvaraa. Kirjoittelen sykemittarista enemmän kunhan ensin käytän sitä kunnolla. Tämänpäiväinen treeni oli suoraan sanoen karmea. Jotenkin oli puhti ihan pois ja keli oli tosi raskas, ukkosta enteilevän painostava. Selvisin kumminkin hengissä, pyörtymättä ja oksentamatta.
Eka päivä on lopuillaan. Miten meni? (Miksi se muuten useimmiten on maanantai?) Kirjasin syömiset Kiloklubiin, niitä kertyi 1.434 kcal edestä. Peruskulutuksen voitaisiin olettaa olevan noin 2.000 kcal, jolloin vajeeksi jää noin 500 kcal. Liikunnalla kulutin tänään yhden crossfit-tunnin verran, mutta niitä en laske, vaan se on extraa. Aika jees! Aamulla olin laiska ja söin puuron sijaan ruisleipää (päällä aamupalasulatejuustoa, salaattia ja tomaattia) - ihan vaan siitä syystä, että mun puuronkeittokuppi oli likaisena, enkä viitsinyt sitä pestä. Puuronkeittokuppi on Tupperwaren MicroPlus, en suostu keittämään puuroa lautasella mikrossa. Yhden annoksen keittäminen hellalla kattilassa tuntuu energiantuhlaukselta. Treenin jälkeen Dietmixin palautusjuoma ja lounaaksi salaatti eilisten fajitasten jämistä, välipalaksi mansikkarahkaa ja illalla salaattia raejuuston ja tomaatin kanssa ja kaksi home made -sämpylää. Piilotin niihin pellanvansiemenrouhetta ja käytin sämpyläjauhoja, niin tuli ko...
Mulla kuluu päivittäin ihan hirvittävästi aikaa ja energiaa niihin ajatuksiin, että en halua olla ylipainoinen. Yksi ilta laitoin farkut jalkaan, ja voin kuvitella sen tuskan jos joudun niissä istumaan kolmen viikon päästä töiden alkaessa. Ei tule onnistumaan! Pakko on saada painoa alaspäin. Paino on hiipinyt taas ylöspäin ja tänäaamuna 79,9 kg. YÖK! Negistely kun ei ainakaan auta mitään, niin nyt täytyy vaan koittaa kääntää ajatuksia positiivisempaan suuntaan - ja se tapahtuukin heti, kun alkaisi saada tulosta aikaan. Viime viikolla kävin viidesti crossfit-treeneissä, kerran pyöräilemässä, joogassa ja kävelylenkillä. Liikun mielelläni ja iloitsen, kun lomalla voin tehdä sen jopa kahdesti joku päivä (lapset lomailevat myös ja heille ei ole vahtijaa päiväaikaan). Liikuntapuoli ei siis ole ongelma vaan se, mitä syön. Niitä hemmetin herkkuja menee joka päivä. Eilen sain pidettyä ekan herkuttoman päivän, jee! Tänään on tulossa toinen :-) Vatsa täynnä texmex-salaattia on helpompi kie...
Stressi >:-Z Ymmärrän toki, että se ei ole hetkessä tullut, eikä näin ollen ekan lomaviikon aikana hellitä, mutta PLIIIIIIS..... Armoa! Jotain valoa tunnelin päähän, kiitos. Ei vissiin tarvii eritellä, että syömiset on päin pyllyä. Treeneihin sentään olen päässyt, mutta polven rasitusvamma himmailee sitäkin menoa. PLÄÄÄH. Yksi asia on kuitenkin kunnossa: nukun yöni hyvin (kunhan ensin melatoniinin avustamana nukahdan) ja tarpeeksi. Haluan kaikki, heti, nyt - tai edes jotain!
Tykkään kuunnella töiden ja kodin välillä ajellessa kuunnella podcasteja. Suosikkini on Lepopäivä ( www.lepopaiva.com - Podcast tavoitteellisesta harjoittelusta kiinnostuneille) ja nyt löysin uuden tuttavuuden, Dynamon ( www.omajuttu.com/dynamo - Keskustelua fyysisestä kulttuurista). Sisusavottaa (www.sisusavotta.fi) kuuntelin alkuun vähän, mutta en pitänyt tyylistä. Nyt pitäisi antaa uusi mahdollisuus, sillä vieraana on ollut mielenkiintoisia nimiä mm. Mikko Aronpää ja Jaakko Savolahti. Kuntoilu-urheilu-elämäntapa-podcastien lisäksi kuuntelen kätevästi YLE Puheen ohjelmia. Olisiko sinulla antaa minulle uusia podcast-vinkkejä? Ai niin - flunssa voi oikein hyvin. Aloin tankata sinkkiä ja muuta, jostain syystä olen unohtanut ottaa niitä jo jonkin aikaa, ja siihen väliin kai flunssakin pääsi iskemään.
Ihan en pysynyt suunnitellussa juhannusmenussa. Ruoka oli toki kasvispainotteista, mutta grillituotteet ovat sen verran suolaisia, että nestettä kertyi taas kilon verran - burb! Nyt sitten vaan vettä kitusiin ja kohti uusia miinuslukuja. Flunssa teki paluun jo kolmannen kerran - tätä on nyt jatkunut kuukauden. Parhaillaan pohdin, että menenkö illalla treeneihin vai jätänkö väliin. Kiinostaisi mennä, mutta toisaalta olo ei nyt taida olla ihan paras. Plaah.
Vaaka näytti aamulla 77,7 kg (-2,6 kg maanantaista), joten verrattain kevein mielin voi ryhtyä juhannuksen viettoon! Taas tulee mieleen se, että miksi en aloittanut aiemmin, miksi en pysynyt siinä... Mutta koska se ei jossittelemalla parane, niin on parasta lopettaa se alkuunsa. Pari päivää sitten (vai oliko se eilen?) kirjoitin kuinka onnistuminen ruokkii onnistumista. Nyt ei tee mieliä vetää makkaraa kaksin käsin, vaan valita lautaselle fiksummin kasviksia ja täyslihaa. Muutaman siiderin aion kyllä juoda. Toivotaan auringonpaistetta päiväksi ja valoisaa yötä koko maahan!
Toinen on kuohuviini ja toinen on äidin leipoma tuore pulla :-D Oikeesti, en koskaan kieltäydy kuohuviinistä. Vaikka olisin autolla (niin kuin mä useimmiten olen), niin ainakin maistan lasin reunasta. Toinen ultimate-herkku on äidin leipoma uunituore pulla <3 Ei voi olla parempaa! Eilen tarjolla oli juurikin tuota pullaa. Söin yhden, enkä ottanut toista vaikka niitä oli vielä illalla kotonakin tarjolla. Onneksi kaupan ja kahviloiden korvapuustit ovat sen verran teollisen makuisia, että niistä on helpompi kieltäytyä. Ei ehkä uskoisi, että kesäkuun puolivälissä on tarvetta sukkahousuille farkkujen alla, mutta niin se vaan on! Olen ihan syväjäässä koko ajan, kun ulkona vihmoo räntää. Tänään puin lisäksi pitkähihaisen paidan JA villapaidan :-o Kesä, mihin sä menit, miksi jätit mut?!
Onnistumisen avaimet -välilehdelle (sivulle?) olen aikanaan koonnut motivaattoreitani ja suunnitelmiani. En kuitenkaan ole onnistunut toteuttamaan suunnitelmaani - sitä pitää siis tarkentaa, tuoda päivä-, viikko- ja kuukausitasolle. Paino on helposti mitattava määre. Minun täytyy laittaa välitavoitteet. Onko mahdollista tiputtaa 10 kg puolessa vuodessa? Onko ok käydä vaa'alla joka aamu, jos siltä tuntuu? Voin helposti olla syömättä herkkuja kunhan päätän niin, olen tehnyt sitä ennenkin. Välimuotoja ei tosin ole, kaikki tai ei mitään. Se, ettei syö herkkuja, ei kuitenkaan taida riittää? Kanaa ja raejuustoa omasta muovipurkissa ravintolassa ei ole se mun juttu - enhän tosin edes viikoittain käy ulkona syömässä, mutta en myöskään usko, että pystyisin siihen loppuelämäni ajan. Voiko tavallisella ruoalla laihtua, kun kiinnittää huomiota määrään ja lisää kasvisten osuutta? Liikunta - lempiaiheeni! Fakta on se, että arjessa en ehdi liikkumaan kuin 3-4 kertaa viikossa. Sillä l...
Tekisi mieli pyyhkiä pois kaikki vanhat postaukset. Mutta se ei poistaisi tosiasiaa: olen jälleen kerran lähtöruudussa, ja jälleen kerran se lähtöruutu on vähän kauempana maalista. Kevät. Joka v*tun kevät sama homma: liikaa duunia, liian vähän aikaa liikunnalle ja unelle, stressiä, painonnousua -> huonoa syömistä, huonoa nukkumista, huonoa tai ei ollenkaan liikkumista -> ei jaksa välittää mistään, saa tehtyä vain pakolliset (eli työt, mitenkäs kiltti tyttö muusta tinkisi) ja työuupumusta. Kaikki oireet viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta täydellisten verikokeiden jälkeen mitään ei kuitenkaan ONNEKSI löytynyt. Hävettää myöntää, mutta tuloksia odotellessa hetken toivoin, että tauti löytyisi ja parin napin avulla paino alkaisi laskea ja olisin tyytyväinen itseeni. Se ei vaan mene niin, ja mieluummin olen PERUSTERVE. Se niistä selityksistä, en palaa niihin enää. Tiedän mitä tehdä. Pystyn siihen, kunhan pitkäjännitteisyys riittää. Pitkäjännitteisyyttä haen kir...
Minulla on polvessa bursiitti eli limapussin tulehdus, rasitusvamma. Ainahan polvet vähän narisee ja rutisee, mutta kolme viikkoa sitten pitkien ja raskaiden maastavetojen jälkeen huomasin polven kipeytyvän. Kipu tuntui kun jalalle laittoi painoa, ja se paheni seuraavana päivänä ja äityi säryksi. Lepäilin ja odottelin ja pidin siinä kylmää. Aina rasituksessa tuntui pisto ja siltä, että polvi pettää alta. Kolmen viikon kuluttua ei ollut tapahtunut parantumista, joten menin lääkäriin. Tuossa vaiheessa särkyä ei ollut, mutta polven sisäsyrjää kuumotti ja se oli hieman turvoksissa, mikä on merkki tulehduksesta. Pitkillä kävelyillä se kuitenkin kipeytyi myös, ja erityisesti autoa ajaessa, kun kaasujalkaa liikutti jatkuvasti ylös ja alas. Lääkäri väänteli ja tutki, ja totesi limapussin tulehduksen. Kierukka se tuskin olisi, koska kipu ei ollut alkanut tapaturman seurauksena, vaan rasituksen jälkeen. Sain 30 päivän tulehduskipulääkekuurin (Meloxicam 15 mg kerran päivässä) ja Voltaren Forte ...
Ai että, klassinen virhe: nälkäisenä kaupassa. Onneksi kauppa oli pikkuinen Siwa, joten kovin isoja houkutuksia ei ollut. Nacholastut huusivat hyllyssä ottamaan mukaan, mutta koska luokittelen ne herkuksi, pakenin toiseen päähän kauppaa. Siellä törmäsin tähän ihastukseen: Kuva: marabou.fi Ai että tekisi mieli maistaa! Taitaa horminit tehdä työtään ja käskeä mättämään suuhun paljon ja kaikkea. No, tänään kuittasin se jälkiuunipaloilla, ne on parasta leipää mitä tiedän. Valitsin vieläpä vain alapuolia :-D Äskettäin himoitsin niitä uusia Choco Lakuja ja nyt tuota uutta (voi se olla vanhakin, en ole kauheasti karkkihyllyjä kolunnut yli vuoteen joten mulle oli uusi tuttavuus). Mietin nyt ihan tosissani, että pitäisikö ostaa niitä uutuuksia, mitä näkee, varastoon, ja sitten jouluna herkutella? Tosin tiedän, että sitten ne karjuu tuolla kaapissa. Lähin kauppa on 7 km päässä., joten sinne ei ihan pikkuhimossa lähdetä ajelemaan. Sortuisinko heikkona hetkenä? Tosin, olinhan juuri vuoden...
Kuva: panda.fi Herkuttomuus sujuu hyvin, ei ole mitään mielitekoja. Muistan, miltä aamiaiskroissantit maistuvat ja miltä sipsirasva tuntuu kitalaessa. Suklaata kaipaan vähän, mutta en ikävöi. Bongasin kaupasta Pandan uutuuden Choco Lakun, suklaalla päällystettyjä lakuja. Toivon, että niitä myydään vielä sitten, kun päätän taas maistella karkkeja. Tekisi mieli leipoa, mutta jotenkin harmittaa, ettei sitten voisi syödä. Aiemmin pystyin helposti syömään kaksi muffinssia tuoreeltaan, illemmalla kaksi ja vielä huomenna muutaman, jos niitä olisi. Ei tullut edes huono omatunto. Mun ultimate-herkkuleivonnainen on korvapuusti. Tällä viikolla törmäsin niihin kahdesti - "Ei kiitos.". Tuoksu oli ihana! Laskiaispulla ovat saapuneet kauppoihin, ja lasten kanssa arvottiin, että onko vadelma- vai mansikkahillo parempaa. Päätettiin kokeilla ensin vadelmahillolla. Eikös laskiainen tänä vuonna ole vasta maaliskuussa, eli niitä ehtii ostaa vielä monet kerrat? Mä tosin käyn mahdollis...
Ai miten mä olen tätä odottanut! 173 cm pitkällä minällä painoindeksi (BMI) 25 eli normaalipainon yläraja saavutetaan, kun 75 kiloa alitetaan. Tänä aamuna se tapahtui! Vaaka näytti 74,8 kg! JEE! Eiku hups... mitä tapahtui sille että joka päivä ei käydä vaa'alla? No koska vatsatauti. Viikossa on paino tullut alas 1,5 kg, jumi taisi hellittää samalla.
Viikko sitten valitin, että olen elänyt kunnolla ja silti vaa'an viisari ei värähdä. No ei värähtänyt tämänkään viikon jälkeen. Ihan PIKKASEN turhauttaa >:-Z Vaan eipä auta, uutta vaihdetta silmään vaan ja kiukulla päin vastoinkäymisiä. MUR! Ei ole mitään raportoitavaa, ei mitään kommentoitavaa. Muidenkaan blogeja en ole lukenut, kun tympii niin koko touhu taas. Mutta herkuttomuutta on jatkunut jo 36 päivää, ja se on hyvin se! Meinasin kyllä yksi päivä että auttaiskohan suklaa v*tutukseen, mutta jätin selvittämättä. Ja toisena päivänä mietin, että onko täytetyt välipalakeksit herkkua, ja päädyin siihen, että on, ja tuuppasin saamani paketin lapsille kaappiin.
No ihan samaa kuin viime viikolla, lue sieltä. Samat ruuat, jumpat, duunit ja kotiaskareet. Ei niinku mitään uutta. Tai olin mä tänään töissä, vaikka oli lauantai.Herkuttomuutta on nyt jatkunut kuukauden päivät, hyvä minä!
Kuva: Valtion ravitsemusneuvottelukunta Kuva: Valtion ravitsemusneuvottelukunta Vähemmän punaista lihaa, enemmän vaaleaa lihaa Liha mahdollisimman vähärasvaisena Enemmän kalaa Enemmän kasviksia, marjoja ja hedelmiä Vähemmän lisättyä sokeria Vähemmän vähäkuituisia elintarvikkeita Vähemmän suolaa Lisää D-vitamiinia, seleeniä (liha, maito, täysjyvä) ja folaattia Kiinnitä huomiota myös ruoankulutuksen ja -tuotannon ympäristövaikutuksiin Tarkemmin tänään julkaistuista uusista suosituksista Valtion ravitsemusneuvottelukunnan sivuilta .
Eilen aamulla kävin vaa'alla, ja olihan se paino tippunut! -1,2 kg viime viikon maanantaista. Iloa tuotti myös uusi oma ennätyspaino (heh, enkös mä koita eroon enkä kerätä) crossfitissä. Kyllä tämä tästä :-) Aamulla kävin täydentämässä työlounas- ja välipalavarastoa, ja huomasin pyöritteleväni jogurttipurkkeja. Teki kai mieli makeata, kun niitä haikailin. Tulin kuitenkin kiltisti töihin ja rätväsin pussipuuron, raejuuston ja mehukeiton sekaisin ja napaan.
Minulla on huomenna lounaspulma. Aikaa lounaan nauttimiseen on 15 min ajomatka toimistolta tapahtumapaikalle. Myös välipalaksi pitäisi keksiä jotain, sillä tarjolla ei ole mitään kunnollista ruokaa. Mitkään lämmitettävät tai haarukkaruoat ei siis tule kyseeseen. En tietenkään tajunnut tätä ennen kuin nyt illalla, kun en enää pääse käymään kaupassa. Onneksi rahkaa on aina kaapissa, ja siitä se ajatus sitten lähti. Tein purkkiruokaeväät. Tehosekoittimeen kaksi banaania, purkki rahkaa, appelsiinimehua ja sur-rur. Juokseva smoothie blenderiin ja jääkaappiin. Toiseen purkkiin manteleita ja rusinoita, kolmanteen viinirypäleitä. Kyllä näillä päivän pärjää, kun aamulla voin syödä kunnon puuron kotona (ne töissä syötävät annospussipuurot ei ole ihan sitä mitä elämältä toivon). Talvessa on se hyvä puoli, että ruoat säilyvät kylmässä autossa. Nyt kun vielä muistaisin ottaa purkit aamulla mukaan...
Kun nenä valuu nuhasta jo ihan syödessä, niin on vissiin paras jättää treenit väliin. Olisi ollut vielä ihan kiva jumppa, mutta ehkä parempi näin. Eilen kävi HIIT-treenissä, ja se ei kyllä oikein lähtenyt kulkemaan, hengästyin kovasti ja lihaksista ei löytynyt paukkuja. Plääh. Tulis sitte ja menis kanssa. Herkuttomuus sujuu hyvin ja helposti, sitä on takana kolme viikkoa. Ei tunnu missään. Eilen lapsilla oli herkkupäivä: muutama irtokarkki, minipussit sipesejä ja leffa. Noista eväistä jäi heille tällekin illalle vielä syötävää - voi kunpa pystyisin opettamaan heille mitä kohtuus on herkkujen kanssa! Itse söin vihannesdippiä, tykkään tosi paljon dipistä joten ei haittaa vaikka ei sipsejä syökään. Ihmeellistä, että ei tee mieli. Viime vuonna tähän aikaan näin unia että söin herkkuja - ehkä jotain edistystä on siis kuitenkin tapahtunut? Tai mahdollista tapahtua?
Reilu kaksi viikkoa reipasta mieltä on kulunut, ja alkaa tutusti tuntua siltä, että kuherruskuukausi on ohi ja nyt on se kohta, jossa motivaatio on ennenkin hiipunut. Paino jumittaa. Miksi, miksi, MIKSI mun piti tänäkin aamuna käydä se toteamassa vaa'alla että +100g eiliseen, viikossa on tullut +700g takaisin päin? Tyhmä minä! Olisinkin edes sössinyt syömisiä, mutta ne on kunnossa, 1400-1600 kcal päivässä, eikä edelleenkään yhtään herkkuja. Liikuntaa en aio lisätä, pakko on pitää vapaapäiviä siitä tai menee överisuorittamiseksi. Koitan valaa täällä itseeni uskoa, että fysiikan lakien mukaan painon on PAKKO lähteä laskuun.
Arki palasi ja työt alkoi. Eniten kaipasin kirkasvalolamppua, se saa nyt taas paistaa koko päivän pöydänkulmalla. Kotona oli helppo syödä juuri sitä mitä suunnitteli, mutta täällä töissä se ei olekaan niin yksinkertaista, ellei tuo omia eväitä. Niinpä kävin aamulla hakemassa pikapuuroa, raejuustoa, mehukeittoa ja lounaaksi pinaattikeittoa. Herkkuja täällä on tarjolla joka päivä, ja on helppo olla kun ei tarvitse ottaa. Ja palaverien jälkeen lokkiparvet pölähtää neukkareihin ja tuo lisää herkkuja työhuoneeseen. "Ei kiitos." Nyt ei sitten enää kerkiäkään joka päivä jumppailemaan, mutta koitan käydä joka toinen päivä ja sitten viikonloppuisin. Paino sahaa eikä nyt jostain syystä laske, mutta kai se ennen pitkää tajuaa antaa periksi. Toisaalta, mitä jos mä vaan lopetan joka-aamuisen itseni punnitsemisen?
Kuva: MTV Pääsin eilen testaamaan roller derbyä, ja ihan melkein samalla lailla viiletin kuin mimmit siinä MTV:n mainoksessa! NO EN OIKEESTI. Vitsi että jännitti, melkein pelotti :-D Olin kuin bambi liukkaalla jäällä. Mutta en kaatunut kertaakaan! Oli helpompi olla liikkeessä kuin paikallaan. Kovin kovaa en uskaltanut mennä, varsinkin kun paikalla oli muitakin yhtä huteria ensikertalaisia. Tässä voisi olla mulle uusi laji, jos joskus kaipaan uusia haasteita.
Mulla oli eilen kaveri kylässä, ja keittelin meille nakkikeiton lounaaksi. Pyysin anteeksi, että sössään omalle lautaselleni raejuustoa joukkoon, koska syötävä se on kuitenkin. Häntä ei onneksi haitannut - sekaisinhan ne menee vatsassa kuitenkin :-) Eilen oli tosi kiva päivä muutenkin. Aamulla crossfitissä hyvä treeni, yksinkertaisia juttuja yksinkertaisille ihmisille ;-) Toisaalta kroppa jumitti, kun edellinen päivä oli lepo - tasainen jumi olisi helpompi, mutta tiedä sitten miten sellainen kehittää. Kävin lasten kanssa ratsastustunnilla, ja onpa kiva kun ovat innostuneet siitä. Ja mulla oli synttärit! Illalla herkuttelin sushilla ja samppanjalla. Tänään sitten taas normisapuskat, sitä nakkikeittoa - raejuustolla tietty.
Kävin tänään hakemassa lapset vähän aiemmin ja suuntasimme kaupoille ja uimaan. Välipalat koukkasin kaupan kautta, sillä olen jo oppinut, että kahviloissa ei ole kovin terveellisiä välipaloja. Lapsetkin monesti haluaisivat pullan tai munkin kun sen vitriinissä näkevät. Ostettiin banaaneja, miniporkkanoita, karjalanpiirakoita ja pillimehut - mä muuten ostan lapsille aina täysmehua kun sitä on saatavilla, sitä värjättyä sokeriesanssivettä en joisi itsekään. Mulle kaksi banaania ja vettä. Kahviloissa on yleensä vain yksi ruisleipävaihtoehto tarjolla, monesti kalainen. Vaaleissa sämpylöissä on sitten enemmän valinnanvaraa. Joskus kysyn olisiko mahdollista saada ruisleivästä, mutta useimmiten tyydyn valmiiseen kun en jaksa odottaa - ja jossain ABC:llä on ihan turha kysellä mitään vartavasten tehtyä, sillä kaikki tulee valmiiksi pakattuna jostain - kuinkakohan kauan ovat muovikääreissä muhineetkaan :-Z Yksi positiivisesti ruokatarjonnallaan yllättänyt paikka on lasten sisäleikkipuisto Ho...
Musta tuntuu, että lievästä ylipainosta (hyi mikä sana!) huolimatta olen paremmassa kunnossa kuin koskaan. Kiitos crossfit! Lihasmassaa on enemmän kuin koskaan, kun saan rasvan pois niin ne voi jopa näkyä :-p Eilen kaveri sanoi, että mun vartalo on muuttunut, olen kiinteytynyt käsistä ja jaloista. Ja mies sanoi, että ryhti on parempi kuin ennen. Teen kehonhuoltotreenejä enemmän kuin ennen. Eikö siinä ole jo muutama hyvä syy?! Kyllä antaa intoa tuollaiset kommentit :-) Olen treenannut crossfitiä kaksi ja puoli vuotta, ja viimeisen puolen vuoden aikana painonnostotulokset on parantuneet aika vauhdilla. Massa on toki voimaa, mutta myös tekniikka on parantunut aiemmasta, ja laitan rohkeammin painoja tankoon. Ensimmäiset leuanvedot on jo aika lähellä, ja teen punnerrukset polvet irti maasta. Tuplahypyt lähtivät sujumaan. Parasta crossfitissä on se, että jokaisella tunnilla on asiantunteva valmentaja paikalla, jolta voi kysyä vinkkejä. Ja sitten se linkkivinkki: Lepopäivä-podcast tavoitt...
Kuva: YLE Mikähän siinä on, että pystyn ihan helposti olemaan ilman leipää (no mitä nyt vähän jälkiuunipaloja tekee mieli), mutta kun lapsille on karjalanpiirakoita vaikka näin iltapalaksi, niin johan alkaa seireenien kutsu! Katoitteko YLEn uutta Siskonpeti-sarjaa? Se oli tehty aika osuvasti naisnäkökulmasta. Kuten nyt tämäkin kakku, joka huutaa jääkaapista (kohdasta 3:20) http://areena.yle.fi/tv/2096951 Tänään oli lepopäivä crossfitistä, mutta kävin aamutuimaan kävelemässä 40 minuuttia. Heräsin kunnolla ja päivä lähti hyvin käyntiin :-) Muutenkin päivä on sujunut hyvin, ruokailut on olleet suunnitellun mukaiset huolimatta karjalanpiirakan kutsuhuudosta.
Meillä on miehen kanssa veto vetämässä siitä, kumpi tiputtaa suhteessa enemmän BMI-lukua heinäkuun alkuun mennessä eli puolessa vuodessa. Jostain kumman syystä mun miehen paino tipahtaa tosi helposti aina kun se vaan haluaa tehdä asialle jotain, tyyliin syö kerran viikossa lounaaksi salaatin ja hups - kolme kiloa tippui. Nyt kun mä syön kohtuullisen kokoisia annoksia, paljon kasviksia ja tarpeeksi proteiinia ja liikun paljon, niin huomaan pienen pirun olkapäälläni nauravan hiljaa korvaan, kun mies ei ole ihan vielä aloittanut tosissaan omaa projektiaan. Ja siitäkös tää sadisti saa lisää virtaa! Kjäh kjäh!
Kahdeksan liikuntakertaa viikossa, ei huono! Ja siellä on sentään yksi lepopäiväkin mukana. Kolme kertaa crossfitiä Kolme kertaa kävelyä Kaksi kertaa mobbausta eli liikkuvuusharjoittelua Se on 200% Heiaheiaan asettamastani viikkotavoitteesta, joka on siis neljä kertaa viikossa. Mua motivoi kauheesti kaikki tällaiset seurannat :-) Viikkovilli jatkuu vaan. Lomalla tuntuu, että elää koko ajan perjantaita, mutta nyt taitaa olla sunnuntai. Ihan hyvä sekin, varsinkin kun huomennakaan ei vielä tarvitse mennä töihin :-)
Alaspäin :-D 0,5 kg sahattu alaspäin, wohoo! Treenit maistuu, ruoka maistuu, herkuista olen pysynyt erossa helposti ja fiilis on HUIPPU! Jos mä en pääsis liikkumaan, mulla menisi varmaan mielenterveys. Jo viikon flunssan aikana tuntuu siltä, että taivas tippuu niskaan ja kaikki on paskaa. Tämä on yksi syy, miksi olen varmistelija ja otan ihan iisisti treeneissä, teen sellaisilla painoilla jotka tunnen hallitsevani. Silti tai ehkä etenkin siksi jokainen PR-tulos ilahduttaa. Tällä hetkellä liikunta on tärkeä osa elämää, pyrin vähintään neljään treeniin viikossa. En voi käsittää, miten olen joskus voinut olla liikkumatta säännöllisesti O_o
Mun lounas :-) Kanafile poseeraa etualalla ja näyttää valtavalta :-p No oli se ihan kunnollisen kokoinen. Maissit ei mahtuneet edes lautaselle! Kasviksia 450 g, kanaa 110 g (paistettuna, arvioin että 150 kg raakapaino ja laitoin sen Kiloklubiin), 100 g raejuustoa = 450 kcal. Ja hyvää oli! Onnea on muuten koira, jolle voi syöttää lasten jämät! Ei tule syötyä ensin omaa annosta ja sitten lapsilta jääneitä. Ruokaahan ei saa heittää roskiin... mutta ei sitä kaikkea kannata itsekään syödä. Aamulla puuroa, raejuustoa ja mustikoita, lounaaksi tuo, välipalaksi banaani, päivällisellä on hiilareitten vuoro eli lihamakaronilaatikkoa (onnekseni en suostu syömään kuin naudan paistijauhelihaa) ja raejuustoa, iltapalaksi rahkaa ja mansikoita.
Mä otin eilen uudenvuodenviettoon mukaan purkin rahkaa ja mustikoita, ja söin ne pohjille. Tarjolla oli tapaksia ja itse sai koota pizzansa, joten rahkan jälkeen oli helppo tehdä järkeviä valintoja, otin salaattia ja vähän juustoa ja patonkia. Sipsit, pähkinät ja muut naposteltavat jätin väliin, nehän on niitä herkkuja mitä ilman aion nyt jonkun aikaa olla. Muutaman siiderin join, ja kuohuviinistähän mä en kieltäydy koskaan, sitä oli aamupalallakin :-) Päätin, että tämän ikäisenä voin ja kehtaan syödä just sitä mitä haluan paikasta ja seurasta riippumatta. Jos tarvii syödä rahkaa välipalaksi niin minähän syön, ihan sama mitä muut siitä tuumaa. Jos en halua pullaa niin en ota. Alkoholia käytän aika vähän, yleensä työperäisissä hipoissa en ollenkaan, ja sitä mun ei onneksi tarvitse enää nykyisin perustella.