Siirry pääsisältöön

Rasitusvamma

Minulla on polvessa bursiitti eli limapussin tulehdus, rasitusvamma. Ainahan polvet vähän narisee ja rutisee, mutta kolme viikkoa sitten pitkien ja raskaiden maastavetojen jälkeen huomasin polven kipeytyvän. Kipu tuntui kun jalalle laittoi painoa, ja se paheni seuraavana päivänä ja äityi säryksi. Lepäilin ja odottelin ja pidin siinä kylmää. Aina rasituksessa tuntui pisto ja siltä, että polvi pettää alta. Kolmen viikon kuluttua ei ollut tapahtunut parantumista, joten menin lääkäriin. Tuossa vaiheessa särkyä ei ollut, mutta polven sisäsyrjää kuumotti ja se oli hieman turvoksissa, mikä on merkki tulehduksesta. Pitkillä kävelyillä se kuitenkin kipeytyi myös, ja erityisesti autoa ajaessa, kun kaasujalkaa liikutti jatkuvasti ylös ja alas.

Lääkäri väänteli ja tutki, ja totesi limapussin tulehduksen. Kierukka se tuskin olisi, koska kipu ei ollut alkanut tapaturman seurauksena, vaan rasituksen jälkeen. Sain 30 päivän tulehduskipulääkekuurin (Meloxicam 15 mg kerran päivässä) ja Voltaren Forte -voidetta (2-3 kertaa päivässä). Lisäksi suositteli kylmähoidon jatkamista. Googlettelin limapussin tulehdusta ja kylmähoidoksi suositellaan kipeän alueen hoitamista 3-5 kertaa päivässä 10-20 minuutin ajan. Lisäksi tietty rasituksen välttämistä ja lepoa. Kahden viikon päästä pitäisi alkaa oireiden kadota, tai sitten tutkitaan lisää.

Aika monta treeniä olen jättänyt väliin, koska ainahan crossfitissä jalkoja tarvitaan, mutta nyt ajattelin varovasti palata boxille ja pyytää valmentajaa antamaan korvaavia liikkeitä niiden tilalle joita en voi tehdä. Pää alkaa hajota ja turhautuminen kasvaa, kun ei pääse liikkumaan. Huomaan, etten ole fyysisesti tarpeeksi väsynyt, kun herään joka aamu jo ennen viittä. Lääke väsyttää, eli otan sen illalla ja nukun tosi sikeästi. Polvessa tuntuu koko ajan jotain vaikkei sitä särje, olen ikäänkuin koko ajan tietoinen siitä, että jotain siellä on, kun normaalisti en juuri polvia tai muuta kehonosaa juurikaan ajattele :-D

Kommentit

  1. Tsemppiä tervehtymiseen - ei ole kiva odotella, että paikat paranee treenikuntoon, kun mieli halaajaa jo hommiin.

    Ps. Sinulle on haaste blogissani (Päärynä piukaksi) ;)

    http://paarynapiukaksi.blogspot.fi/2014/02/mina-haastan.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä ja kiitos haasteesta, minäpä käyn tsekkaamassa :-)

      Poista
  2. No voi että! :( Toivottavasti lepo tekee tehtävänsä ja pääset pian taas normisti liikkumaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvä mieli :-)

1) Olen pysynyt tosi hyvin ruodussa syömisten kanssa. En ole kituuttanut ja ruoka on ollut monipuolista ja maistuvaa. Hedelmiä olen syönyt ehkä enemmän kuin alkuvuonna yhteensä :-D 2) Loma alkoi tänään! Luvassa viikko sporttailua talvisissa maisemissa. Ruokailut vähän jännittää, mutta eiköhän nekin hyvin mene kun muistaa kohtuuden - siis herkuissa. Ruokailu sinänsä ei ole ongelma, vaan jälkkärit ja herkut. Tänään laskeskelin kaloreita, vielä mahtuisi 350 kcal, otanko sipsejä vai oluen - päädyin ottamaan EN KUMPAAKAAN. Loma alkakoon vasta huomenna. Huomisaamuksi toivon alhaista vaakalukemaa, joka tsemppaisi minut pitämään hyvistä aikeista kiinni koko viikon.

Oppimiskäyrän kulmakertoimesta

Juttelin suunnilleen kuukausi sitten ammattilaisen kanssa siitä, miten painonpudotusta kannattaisi toteuttaa. Jojolaihdutus ei tee hyvää kropalle. Äkkinäiset kuurit eivät nekään tee hyvää, tulee yleensä korkojen kera takaisin. Olen onnistuneesti ollut herkkulakossa - mm. karkkia ja suklaata olin syömättä vuoden, kun vaan päätin, ja otin TOTAALIKIELLON käyttöön. En kuitenkaan voi olla totaalikiellossa loppuelämäni ajan, vaan minun on opittava normaali suhtautuminen herkkuihin. Palkitsen itseni herkuilla: olinpa reipas kun kävin lenkillä, nyt suklaata naamaan. Jos minulla on kotona karkkia, se tulee syötyä. Se kummittelee mielessä niin kauan, että syön sen (roskiinheittäminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto...). Tällä hetkellä kotona ei houkutuksia ole, ei karkkeja tai keksejä tai maissilastuja. Ja siellä on ihmeen helppo olla. Useimmiten heti ruokailun jälkeen minun tekee mieli jotain makeata (ja kamalan usein olen sitä ottanut!). En tiedä mistä tämä tulee - juurihan tankka...

Stop wishing. Start doing.

Tekisi mieli pyyhkiä pois kaikki vanhat postaukset. Mutta se ei poistaisi tosiasiaa: olen jälleen kerran lähtöruudussa, ja jälleen kerran se lähtöruutu on vähän kauempana maalista. Kevät. Joka v*tun kevät sama homma: liikaa duunia, liian vähän aikaa liikunnalle ja unelle, stressiä, painonnousua -> huonoa syömistä, huonoa nukkumista, huonoa tai ei ollenkaan liikkumista -> ei jaksa välittää mistään, saa tehtyä vain pakolliset (eli työt, mitenkäs kiltti tyttö muusta tinkisi) ja työuupumusta. Kaikki oireet viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta täydellisten verikokeiden jälkeen mitään ei kuitenkaan ONNEKSI löytynyt. Hävettää myöntää, mutta tuloksia odotellessa hetken toivoin, että tauti löytyisi ja parin napin avulla paino alkaisi laskea ja olisin tyytyväinen itseeni. Se ei vaan mene niin, ja mieluummin olen PERUSTERVE. Se niistä selityksistä, en palaa niihin enää. Tiedän mitä tehdä. Pystyn siihen, kunhan pitkäjännitteisyys riittää. Pitkäjännitteisyyttä haen kir...