Siirry pääsisältöön

50 päivää herkuitta


Kuva: panda.fi

Herkuttomuus sujuu hyvin, ei ole mitään mielitekoja. Muistan, miltä aamiaiskroissantit maistuvat ja miltä sipsirasva tuntuu kitalaessa. Suklaata kaipaan vähän, mutta en ikävöi. Bongasin kaupasta Pandan uutuuden Choco Lakun, suklaalla päällystettyjä lakuja. Toivon, että niitä myydään vielä sitten, kun päätän taas maistella karkkeja.


Tekisi mieli leipoa, mutta jotenkin harmittaa, ettei sitten voisi syödä. Aiemmin pystyin helposti syömään kaksi muffinssia tuoreeltaan, illemmalla kaksi ja vielä huomenna muutaman, jos niitä olisi. Ei tullut edes huono omatunto. Mun ultimate-herkkuleivonnainen on korvapuusti. Tällä viikolla törmäsin niihin kahdesti - "Ei kiitos.". Tuoksu oli ihana!

Laskiaispulla ovat saapuneet kauppoihin, ja lasten kanssa arvottiin, että onko vadelma- vai mansikkahillo parempaa. Päätettiin kokeilla ensin vadelmahillolla. Eikös laskiainen tänä vuonna ole vasta maaliskuussa, eli niitä ehtii ostaa vielä monet kerrat? Mä tosin käyn mahdollisimman harvoin ruokakaupassa, koska en yhtään tykkää siitä touhusta. Toisaalta saan sitten tyytyä siihen mitä mies ostaa, ja niistä aineksista ei kovin kummoisia sapuskoja väännetä.

Kommentit

  1. Kaneli15. helmikuuta 2014 klo 17.57

    Luin ensin, että 500 päivää! ;) Mutta 50 päivää on hienosti, onnea!

    Minäkin välttelen leipomista, toivottavasti leipomistaito ei ihan katoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MiinusKymmenen17. helmikuuta 2014 klo 20.13

      500 :-o :-X :-D Ei tuu tapahtuu mun elinaikana! Enkka on 3 kk herkuitta ja vuosi ilman suklaata ja karkkia.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvä mieli :-)

1) Olen pysynyt tosi hyvin ruodussa syömisten kanssa. En ole kituuttanut ja ruoka on ollut monipuolista ja maistuvaa. Hedelmiä olen syönyt ehkä enemmän kuin alkuvuonna yhteensä :-D 2) Loma alkoi tänään! Luvassa viikko sporttailua talvisissa maisemissa. Ruokailut vähän jännittää, mutta eiköhän nekin hyvin mene kun muistaa kohtuuden - siis herkuissa. Ruokailu sinänsä ei ole ongelma, vaan jälkkärit ja herkut. Tänään laskeskelin kaloreita, vielä mahtuisi 350 kcal, otanko sipsejä vai oluen - päädyin ottamaan EN KUMPAAKAAN. Loma alkakoon vasta huomenna. Huomisaamuksi toivon alhaista vaakalukemaa, joka tsemppaisi minut pitämään hyvistä aikeista kiinni koko viikon.
2 kommenttia
Lue lisää

Oppimiskäyrän kulmakertoimesta

Juttelin suunnilleen kuukausi sitten ammattilaisen kanssa siitä, miten painonpudotusta kannattaisi toteuttaa. Jojolaihdutus ei tee hyvää kropalle. Äkkinäiset kuurit eivät nekään tee hyvää, tulee yleensä korkojen kera takaisin. Olen onnistuneesti ollut herkkulakossa - mm. karkkia ja suklaata olin syömättä vuoden, kun vaan päätin, ja otin TOTAALIKIELLON käyttöön. En kuitenkaan voi olla totaalikiellossa loppuelämäni ajan, vaan minun on opittava normaali suhtautuminen herkkuihin. Palkitsen itseni herkuilla: olinpa reipas kun kävin lenkillä, nyt suklaata naamaan. Jos minulla on kotona karkkia, se tulee syötyä. Se kummittelee mielessä niin kauan, että syön sen (roskiinheittäminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto...). Tällä hetkellä kotona ei houkutuksia ole, ei karkkeja tai keksejä tai maissilastuja. Ja siellä on ihmeen helppo olla. Useimmiten heti ruokailun jälkeen minun tekee mieli jotain makeata (ja kamalan usein olen sitä ottanut!). En tiedä mistä tämä tulee - juurihan tankka...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Stop wishing. Start doing.

Tekisi mieli pyyhkiä pois kaikki vanhat postaukset. Mutta se ei poistaisi tosiasiaa: olen jälleen kerran lähtöruudussa, ja jälleen kerran se lähtöruutu on vähän kauempana maalista. Kevät. Joka v*tun kevät sama homma: liikaa duunia, liian vähän aikaa liikunnalle ja unelle, stressiä, painonnousua -> huonoa syömistä, huonoa nukkumista, huonoa tai ei ollenkaan liikkumista -> ei jaksa välittää mistään, saa tehtyä vain pakolliset (eli työt, mitenkäs kiltti tyttö muusta tinkisi) ja työuupumusta. Kaikki oireet viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta täydellisten verikokeiden jälkeen mitään ei kuitenkaan ONNEKSI löytynyt. Hävettää myöntää, mutta tuloksia odotellessa hetken toivoin, että tauti löytyisi ja parin napin avulla paino alkaisi laskea ja olisin tyytyväinen itseeni. Se ei vaan mene niin, ja mieluummin olen PERUSTERVE. Se niistä selityksistä, en palaa niihin enää. Tiedän mitä tehdä. Pystyn siihen, kunhan pitkäjännitteisyys riittää. Pitkäjännitteisyyttä haen kir...
5 kommenttia
Lue lisää