Siirry pääsisältöön

Suppailua

Suppailu on tänä kesänä kovin trendikästä. Siskoni osti laudan jo viime kesänä, mutta silloin en tullut kokeilleeksi. Tänään kävin ottamassa tuntumaa, ja se kyllä näyttää paljon vaivattomammalta kuin onkaan! Siskon lauta on purjelauta, jossa on joku vakautin (?) - miten kiikkerä se olisikaan ilman sitä!

Suppailu vaatii kovasti tasapainoa, jonka pystyy hyvin saamaan hyvällä keskikehon hallinnalla. Napa selkään ja menoksi! Polvet tuli pitää hieman koukussa, jotta ei ollut niin jäykkänä laudan päällä. Katse horisonttiin, koska varpaat kyllä pysyvät tallessa tuijottamattakin. Sitten vaan rauhallisia vetoja melalla kädet suorana. Eikö vaan kuulostakin ihan helpolta? Jännityksestä huolimatta en tippunut kertaakaan, vaikka se oli kovin lähellä kun koitin kääntyä! Toinen jalka oli jo nilkkaa myöden vedessä, mutta ajattelin että en liikuta sitä, koska sitten keikahdan toiselle puolelle ja taas toiselle - pidin jalat liimattuna lautaan ja sain tasapainon pidettyä. Ajatus kylmästä vedestä ei houkutellut yhtään! Ihan hauskaa suppailu oli, ja ehdottomasti kokeilemisen arvoista, niin kuin kaikki uudet jutut. Varmasti menen toistekin.

Kävin illemmalla vielä puolen tunnin kävelylenkin. Mitähän liikuntaa sitä huomiselle keksisi?


Kommentit

  1. KG-Ani25. heinäkuuta 2014 klo 20.23

    Mua himottaa tuo suppailu ihan kunnolla! Näyttää han superhauskalta hommalta. Joku päivä menen kyllä koklaamaan!
    Ollaan ikätovereita, ja saman pituisiakin. Mulla on aika samankokoinen urakka meneillään tällä: http://kg-lehti.fi/category/blogit/ani-k/

    Tsemiä pyrintöihin!

    Ani

    VastaaPoista
  2. Marble27. heinäkuuta 2014 klo 19.15

    Tuo suppailu kuulostaa ja näyttää kyllä mielenkiintoiselta! :)
    Pitäisi itsekin kokeilla uusia lajeja rohkeammin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvä mieli :-)

1) Olen pysynyt tosi hyvin ruodussa syömisten kanssa. En ole kituuttanut ja ruoka on ollut monipuolista ja maistuvaa. Hedelmiä olen syönyt ehkä enemmän kuin alkuvuonna yhteensä :-D 2) Loma alkoi tänään! Luvassa viikko sporttailua talvisissa maisemissa. Ruokailut vähän jännittää, mutta eiköhän nekin hyvin mene kun muistaa kohtuuden - siis herkuissa. Ruokailu sinänsä ei ole ongelma, vaan jälkkärit ja herkut. Tänään laskeskelin kaloreita, vielä mahtuisi 350 kcal, otanko sipsejä vai oluen - päädyin ottamaan EN KUMPAAKAAN. Loma alkakoon vasta huomenna. Huomisaamuksi toivon alhaista vaakalukemaa, joka tsemppaisi minut pitämään hyvistä aikeista kiinni koko viikon.
2 kommenttia
Lue lisää

Oppimiskäyrän kulmakertoimesta

Juttelin suunnilleen kuukausi sitten ammattilaisen kanssa siitä, miten painonpudotusta kannattaisi toteuttaa. Jojolaihdutus ei tee hyvää kropalle. Äkkinäiset kuurit eivät nekään tee hyvää, tulee yleensä korkojen kera takaisin. Olen onnistuneesti ollut herkkulakossa - mm. karkkia ja suklaata olin syömättä vuoden, kun vaan päätin, ja otin TOTAALIKIELLON käyttöön. En kuitenkaan voi olla totaalikiellossa loppuelämäni ajan, vaan minun on opittava normaali suhtautuminen herkkuihin. Palkitsen itseni herkuilla: olinpa reipas kun kävin lenkillä, nyt suklaata naamaan. Jos minulla on kotona karkkia, se tulee syötyä. Se kummittelee mielessä niin kauan, että syön sen (roskiinheittäminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto...). Tällä hetkellä kotona ei houkutuksia ole, ei karkkeja tai keksejä tai maissilastuja. Ja siellä on ihmeen helppo olla. Useimmiten heti ruokailun jälkeen minun tekee mieli jotain makeata (ja kamalan usein olen sitä ottanut!). En tiedä mistä tämä tulee - juurihan tankka...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Stop wishing. Start doing.

Tekisi mieli pyyhkiä pois kaikki vanhat postaukset. Mutta se ei poistaisi tosiasiaa: olen jälleen kerran lähtöruudussa, ja jälleen kerran se lähtöruutu on vähän kauempana maalista. Kevät. Joka v*tun kevät sama homma: liikaa duunia, liian vähän aikaa liikunnalle ja unelle, stressiä, painonnousua -> huonoa syömistä, huonoa nukkumista, huonoa tai ei ollenkaan liikkumista -> ei jaksa välittää mistään, saa tehtyä vain pakolliset (eli työt, mitenkäs kiltti tyttö muusta tinkisi) ja työuupumusta. Kaikki oireet viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta täydellisten verikokeiden jälkeen mitään ei kuitenkaan ONNEKSI löytynyt. Hävettää myöntää, mutta tuloksia odotellessa hetken toivoin, että tauti löytyisi ja parin napin avulla paino alkaisi laskea ja olisin tyytyväinen itseeni. Se ei vaan mene niin, ja mieluummin olen PERUSTERVE. Se niistä selityksistä, en palaa niihin enää. Tiedän mitä tehdä. Pystyn siihen, kunhan pitkäjännitteisyys riittää. Pitkäjännitteisyyttä haen kir...
5 kommenttia
Lue lisää