En halua olla ylipainoinen.

Mulla kuluu päivittäin ihan hirvittävästi aikaa ja energiaa niihin ajatuksiin, että en halua olla ylipainoinen. Yksi ilta laitoin farkut jalkaan, ja voin kuvitella sen tuskan jos joudun niissä istumaan kolmen viikon päästä töiden alkaessa. Ei tule onnistumaan! Pakko on saada painoa alaspäin. Paino on hiipinyt taas ylöspäin ja tänäaamuna 79,9 kg. YÖK!

Negistely kun ei ainakaan auta mitään, niin nyt täytyy vaan koittaa kääntää ajatuksia positiivisempaan suuntaan - ja se tapahtuukin heti, kun alkaisi saada tulosta aikaan.

Viime viikolla kävin viidesti crossfit-treeneissä, kerran pyöräilemässä, joogassa ja kävelylenkillä. Liikun mielelläni ja iloitsen, kun lomalla voin tehdä sen jopa kahdesti joku päivä (lapset lomailevat myös ja heille ei ole vahtijaa päiväaikaan). Liikuntapuoli ei siis ole ongelma vaan se, mitä syön. Niitä hemmetin herkkuja menee joka päivä. Eilen sain pidettyä ekan herkuttoman päivän, jee! Tänään on tulossa toinen :-) Vatsa täynnä texmex-salaattia on helpompi kieltäytyä. Jotenkin tuntuu, että tässä kotona niitä on koko ajan tarjolla, eli töissä olisi sen puoleen helpompi olla. 

Mulla on enemmän lihasta kuin koskaan (mutta en silti väitä, että lihas olisi se mikä tässä kohti painaa enemmän kuin läski - olisikin niin, että parin viikon treenillä saisi pari kiloa lihasta lisää!), ja tiedän, että kunhan saisin rasvat kuorittua ympäriltä, niin kroppa miellyttäisi itseäni enemmän.

Mun täytyy nyt vaan lopettaa itseni kusettaminen ja ruveta oikeesti hommiin. 

Kesän uutuusjäätelöt on mun osaltani nyt maisteltu. En pölli enää maistiaisia lasten karkkikätköistä. Opetelen sanomaan "Ei kiitos.". Pullat pysykööt pakastimessa. Eli tervetuloa taas totaalikieltäytyminen herkuista. En näköjään millään pysty kulkemaan kultaista keskitietä.