Siirry pääsisältöön

What's the plan?

Onnistumisen avaimet -välilehdelle (sivulle?) olen aikanaan koonnut motivaattoreitani ja suunnitelmiani. En kuitenkaan ole onnistunut toteuttamaan suunnitelmaani - sitä pitää siis tarkentaa, tuoda päivä-, viikko- ja kuukausitasolle.

Paino on helposti mitattava määre. Minun täytyy laittaa välitavoitteet. Onko mahdollista tiputtaa 10 kg puolessa vuodessa? Onko ok käydä vaa'alla joka aamu, jos siltä tuntuu?

Voin helposti olla syömättä herkkuja kunhan päätän niin, olen tehnyt sitä ennenkin. Välimuotoja ei  tosin ole, kaikki tai ei mitään. Se, ettei syö herkkuja, ei kuitenkaan taida riittää? Kanaa ja raejuustoa omasta muovipurkissa ravintolassa ei ole se mun juttu - enhän tosin edes viikoittain käy ulkona syömässä, mutta en myöskään usko, että pystyisin siihen loppuelämäni ajan. Voiko tavallisella ruoalla laihtua, kun kiinnittää huomiota määrään ja lisää kasvisten osuutta?

Liikunta - lempiaiheeni! Fakta on se, että arjessa en ehdi liikkumaan kuin 3-4 kertaa viikossa. Sillä liikuntamäärällä ei paino putoa (tiedän, koska ei ole laskenut tähänkään saakka :-D ), mutta kyllä se voimaa kasvattaa. Turha siis syödä kulutettuja kaloreita, vaan ottaa se lisämiinuksena.

Tulos ruokkii tulosta. Maanantaina vaaka näytti 80,3 - tiistaina 79,2 - keskiviikkona eli tänään 78,2. Mieti, kaksi kiloa kahdessa päivässä! Mitä siitä, että se oli matkaturvotusta ja pelkkää vettä, se on alaspäin, ja juuri tällaisia startteja laihduttajat tarvitsevat! Ei tee mieli tarttua suklaalevyyn ja automaattisesti miettii, että toimistotyöläisellä ei tarvitse olla rekkamiehen annoskoko. Hyvä puoli tässä kylmässä kelissä on se, että tänä juhannuksena ei tarvitse olla rantakunnossa...

En tainnutkaan vielä kertoa, että tuossa kahden metrin päässä on jos jonkinlaista tuliaissuklaata ja näytepakkauksia tarjolla. Minä raukka karkkinarkki en voi ottaa ensimmäistäkään palaa, olen tyytynyt haistelemaan pakkauksia. Ja kertonut työkavereille, että ei, mä en voi ottaa yhtäkään suklaata tai vedän ne kaikki. Tää on oikeesti ongelma, mutta juttu onkin se, että mitä sille aikoo tehdä.

Kiloklubi on taas ahkerassa käytössä (miksi ne ei muuten kehitä sitä palvelua yhtään? vieläkään ei löydy liikutalajeista crossfitiä ja mobiililla käyttäminen on persiistä). Arvioin ruokamäärät mieluummin ylös- kuin alaspäin, sillä työpaikkaruokalassa en pysty punnitsemaan ruokia :-D

Yllä oleva ei riitä suunnitelmaksi, sitä täytyy vielä tarkentaa. Mutta nyt työt kutsuvat!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvä mieli :-)

1) Olen pysynyt tosi hyvin ruodussa syömisten kanssa. En ole kituuttanut ja ruoka on ollut monipuolista ja maistuvaa. Hedelmiä olen syönyt ehkä enemmän kuin alkuvuonna yhteensä :-D 2) Loma alkoi tänään! Luvassa viikko sporttailua talvisissa maisemissa. Ruokailut vähän jännittää, mutta eiköhän nekin hyvin mene kun muistaa kohtuuden - siis herkuissa. Ruokailu sinänsä ei ole ongelma, vaan jälkkärit ja herkut. Tänään laskeskelin kaloreita, vielä mahtuisi 350 kcal, otanko sipsejä vai oluen - päädyin ottamaan EN KUMPAAKAAN. Loma alkakoon vasta huomenna. Huomisaamuksi toivon alhaista vaakalukemaa, joka tsemppaisi minut pitämään hyvistä aikeista kiinni koko viikon.

Oppimiskäyrän kulmakertoimesta

Juttelin suunnilleen kuukausi sitten ammattilaisen kanssa siitä, miten painonpudotusta kannattaisi toteuttaa. Jojolaihdutus ei tee hyvää kropalle. Äkkinäiset kuurit eivät nekään tee hyvää, tulee yleensä korkojen kera takaisin. Olen onnistuneesti ollut herkkulakossa - mm. karkkia ja suklaata olin syömättä vuoden, kun vaan päätin, ja otin TOTAALIKIELLON käyttöön. En kuitenkaan voi olla totaalikiellossa loppuelämäni ajan, vaan minun on opittava normaali suhtautuminen herkkuihin. Palkitsen itseni herkuilla: olinpa reipas kun kävin lenkillä, nyt suklaata naamaan. Jos minulla on kotona karkkia, se tulee syötyä. Se kummittelee mielessä niin kauan, että syön sen (roskiinheittäminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto...). Tällä hetkellä kotona ei houkutuksia ole, ei karkkeja tai keksejä tai maissilastuja. Ja siellä on ihmeen helppo olla. Useimmiten heti ruokailun jälkeen minun tekee mieli jotain makeata (ja kamalan usein olen sitä ottanut!). En tiedä mistä tämä tulee - juurihan tankka...

Stop wishing. Start doing.

Tekisi mieli pyyhkiä pois kaikki vanhat postaukset. Mutta se ei poistaisi tosiasiaa: olen jälleen kerran lähtöruudussa, ja jälleen kerran se lähtöruutu on vähän kauempana maalista. Kevät. Joka v*tun kevät sama homma: liikaa duunia, liian vähän aikaa liikunnalle ja unelle, stressiä, painonnousua -> huonoa syömistä, huonoa nukkumista, huonoa tai ei ollenkaan liikkumista -> ei jaksa välittää mistään, saa tehtyä vain pakolliset (eli työt, mitenkäs kiltti tyttö muusta tinkisi) ja työuupumusta. Kaikki oireet viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta täydellisten verikokeiden jälkeen mitään ei kuitenkaan ONNEKSI löytynyt. Hävettää myöntää, mutta tuloksia odotellessa hetken toivoin, että tauti löytyisi ja parin napin avulla paino alkaisi laskea ja olisin tyytyväinen itseeni. Se ei vaan mene niin, ja mieluummin olen PERUSTERVE. Se niistä selityksistä, en palaa niihin enää. Tiedän mitä tehdä. Pystyn siihen, kunhan pitkäjännitteisyys riittää. Pitkäjännitteisyyttä haen kir...