Mä olen päättänyt, että vaikka kuinka tympii, niin nyt vaan loppukirivaihde päälle Superdieetissä ja tulta päin! Enää kaksi viikkoa jäljellä, sen nyt selvittää vaikka seipäännokassa. Jotenkin mun on kovin vaikea a) muistaa b) toteuttaa vedenjuontia. Työ on useimpina päivinä sellaista, että en pysty hyppäämään vessassa vartin välein, mutta tällä viikolla se on taas onnistunut. Niinpä vaaka kiitti oitis ja tankkauksen jälkeinen (viikontakainen!) turvotus alkaa häipyä taas. Kai menkoillakin oli osuutensa siihen, että vaaka pomppasi ylös ja sitä kautta mieli alas.
Tekisi mieli pyyhkiä pois kaikki vanhat postaukset. Mutta se ei poistaisi tosiasiaa: olen jälleen kerran lähtöruudussa, ja jälleen kerran se lähtöruutu on vähän kauempana maalista. Kevät. Joka v*tun kevät sama homma: liikaa duunia, liian vähän aikaa liikunnalle ja unelle, stressiä, painonnousua -> huonoa syömistä, huonoa nukkumista, huonoa tai ei ollenkaan liikkumista -> ei jaksa välittää mistään, saa tehtyä vain pakolliset (eli työt, mitenkäs kiltti tyttö muusta tinkisi) ja työuupumusta. Kaikki oireet viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta täydellisten verikokeiden jälkeen mitään ei kuitenkaan ONNEKSI löytynyt. Hävettää myöntää, mutta tuloksia odotellessa hetken toivoin, että tauti löytyisi ja parin napin avulla paino alkaisi laskea ja olisin tyytyväinen itseeni. Se ei vaan mene niin, ja mieluummin olen PERUSTERVE. Se niistä selityksistä, en palaa niihin enää. Tiedän mitä tehdä. Pystyn siihen, kunhan pitkäjännitteisyys riittää. Pitkäjännitteisyyttä haen kir...
Kommentit
Lähetä kommentti