En jaksaisi enää tätä yksitoikkoista Superdieetti-ruokavaliota.
Joo, voihan niistä aineksista kokata vaikka ja mitä kuulemma, mutta mulla ei ole aikaa eikä mielenkiintoa siihen. Niinpä tyydyn päivästä toiseen pakastevihanneksiin, riisiin tai makaroniin ja jauhelihaan tai kanaan. Joka päivä, kaksi kertaa päivässä. Rahkaan olen ihan totaalikyllästynyt.
Reissussa söin taas soveltaen sitä mitä tarjolla oli. Annoskokoon on kyllä tullut järki mukaan, kaikkea eteen kannettua ei ole pakko syödä. Hotellien aamupaloilla olen tyytynyt kaurapuuroon ja marjoihin (joita ei tietenkään joka paikassa ole, ja ne missä on, se on samaa mansikka-mustikka-viinimarjapakastetta) ja raejuustoon, ja jos raejuustoa ei ole, niin olen syönyt pari kananmunanvalkuaista. Kaurapuuroon ei kyllästy! Mutta on kuule melko ankeata hörppiä vettä joka aterialla, kun olen melkoinen maitokissa muuten.
Mitähän tässä on vielä jäljellä, pari viikkoa? "Jaksaa, jaksaa, painaa, painaa! Viimeiset kolme toistoa on sotaveteraaneille!" Vaa'alla en ole nyt taas käynyt ja jotenkin ei edes kiinnosta mitä se näyttää. Mittanauhaa en myöskään ole käyttänyt. Mutta ainakaan farkut ei kiristä entiseen malliin enkä käytä aikaani siihen, että murehtisin omaa ulkomuotoani.
Superdieettiin kuuluu liikunta, mutta en ole moneen vuoteen liikkunut niin vähän kuin nyt - ollenkaan. En tiedä mikä siinä on, mutta mua ei vaan voi pakottaa mihinkään mistä en pidä. Ehkä sitten taas kun aurinko alkaa paistaa. No, kuitenkin isompi merkitys on sillä mitä syö, joten siitä olen pitänyt kiinni.
Mielialaan vaikuttaa varmasti sekin, että vuoden isoin projekti työrintamalla on juuri päättynyt ja takki on aika tyhjä. Ylitöitä on tältä syksyltä yli 80 tuntia (eli kaksi viikkoa), enkä oikein tiedä koska ehdin pitää niitä pois. Joulun aikaan olen onneksi lomalla. Ei muuta kuin pakastevihannekset pannulle ja huomisia purkkeja täyttämään. Joskushan tää loppuu, tai ainakin muuttaa muotoaan. Ymmärrän kyllä, että ei tämä lopu kahden tai kuuden tai kahdenkymmenen viikon päästä, vaan sitten kun se kymppi on tippunut. Välillä vaan tylsistyttää.
Joo, voihan niistä aineksista kokata vaikka ja mitä kuulemma, mutta mulla ei ole aikaa eikä mielenkiintoa siihen. Niinpä tyydyn päivästä toiseen pakastevihanneksiin, riisiin tai makaroniin ja jauhelihaan tai kanaan. Joka päivä, kaksi kertaa päivässä. Rahkaan olen ihan totaalikyllästynyt.
Reissussa söin taas soveltaen sitä mitä tarjolla oli. Annoskokoon on kyllä tullut järki mukaan, kaikkea eteen kannettua ei ole pakko syödä. Hotellien aamupaloilla olen tyytynyt kaurapuuroon ja marjoihin (joita ei tietenkään joka paikassa ole, ja ne missä on, se on samaa mansikka-mustikka-viinimarjapakastetta) ja raejuustoon, ja jos raejuustoa ei ole, niin olen syönyt pari kananmunanvalkuaista. Kaurapuuroon ei kyllästy! Mutta on kuule melko ankeata hörppiä vettä joka aterialla, kun olen melkoinen maitokissa muuten.
Mitähän tässä on vielä jäljellä, pari viikkoa? "Jaksaa, jaksaa, painaa, painaa! Viimeiset kolme toistoa on sotaveteraaneille!" Vaa'alla en ole nyt taas käynyt ja jotenkin ei edes kiinnosta mitä se näyttää. Mittanauhaa en myöskään ole käyttänyt. Mutta ainakaan farkut ei kiristä entiseen malliin enkä käytä aikaani siihen, että murehtisin omaa ulkomuotoani.
Superdieettiin kuuluu liikunta, mutta en ole moneen vuoteen liikkunut niin vähän kuin nyt - ollenkaan. En tiedä mikä siinä on, mutta mua ei vaan voi pakottaa mihinkään mistä en pidä. Ehkä sitten taas kun aurinko alkaa paistaa. No, kuitenkin isompi merkitys on sillä mitä syö, joten siitä olen pitänyt kiinni.
Mielialaan vaikuttaa varmasti sekin, että vuoden isoin projekti työrintamalla on juuri päättynyt ja takki on aika tyhjä. Ylitöitä on tältä syksyltä yli 80 tuntia (eli kaksi viikkoa), enkä oikein tiedä koska ehdin pitää niitä pois. Joulun aikaan olen onneksi lomalla. Ei muuta kuin pakastevihannekset pannulle ja huomisia purkkeja täyttämään. Joskushan tää loppuu, tai ainakin muuttaa muotoaan. Ymmärrän kyllä, että ei tämä lopu kahden tai kuuden tai kahdenkymmenen viikon päästä, vaan sitten kun se kymppi on tippunut. Välillä vaan tylsistyttää.
Kommentit
Lähetä kommentti