Siirry pääsisältöön

Superdieetti2014 - ohjeita ja kysymysmerkkejä

Huomasin aamulla, että ohjeet oli julkaistu (kummastelen, ettei siitä tullut mitään ilmoitusta sähköpostiin). Tulostin ne, mutta en ole yhtään kerennyt vielä tutkailla niitä. Foorumilla kävin sen verran pyörähtämässä, että huomasin monilla olevan jo vaikka mitä kysyttävää. Minun täytyy pikimmiten ensinnäkin lukea ja omaksua ohjeet, ja sitten käydä kaupassa. Sunnuntaina on isänpäivä, ja silloin ei taida olla kaupat auki.

Tänään oli niin kiire päivä töissä, että en kerinnyt käydä lounaalla, joten hain kahviosta sämpylän. Töiden jälkeen piti rientää lasten harrastuksiin, enkä kerennyt taaskaa syödä. Iltapala olisikin sitten tosi terveellistä valmispizzaa. Huoh. Mun on opittava ennakoimaan ja tekemään valmiita annoksia pakasteeseen, koska muuten tulen olemaan tosi kovassa pulassa Superdieetin aikana - luultavasti se menisi siihen, että skippaisin aterioita ja söisin vaan välipaloja.

Toinen mitä ihmettelen on se, että miten kummassa ehdin tehdä treenejä? Pakko kai alkaa nousta aamuisin viideltä, koska iltaisin ei ole aikaa, kun pitää tehdä työjuttuja. Ja kolmas kysymysmerkki on se, miten hoidan ruokapuolen reissupäivinä.

Mutta jospa mä nyt ensin lukisin ne ohjeet ja sitten tekisin treenisuunitelman vaikka ensin ekalle viikolle. On myös ajateltava niin, että jos on aikaa treenata vain 30 min, on parempi treenata se 30 min kuin olla menemättä ollenkaan. Koittaa sitten vaikka saada useampana päivänä sen lyhyemmän ajan, ellei nyt sitten ole niin, että tietty määrä pitää olla ihan puhtaita vapaapäiviä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvä mieli :-)

1) Olen pysynyt tosi hyvin ruodussa syömisten kanssa. En ole kituuttanut ja ruoka on ollut monipuolista ja maistuvaa. Hedelmiä olen syönyt ehkä enemmän kuin alkuvuonna yhteensä :-D 2) Loma alkoi tänään! Luvassa viikko sporttailua talvisissa maisemissa. Ruokailut vähän jännittää, mutta eiköhän nekin hyvin mene kun muistaa kohtuuden - siis herkuissa. Ruokailu sinänsä ei ole ongelma, vaan jälkkärit ja herkut. Tänään laskeskelin kaloreita, vielä mahtuisi 350 kcal, otanko sipsejä vai oluen - päädyin ottamaan EN KUMPAAKAAN. Loma alkakoon vasta huomenna. Huomisaamuksi toivon alhaista vaakalukemaa, joka tsemppaisi minut pitämään hyvistä aikeista kiinni koko viikon.

Oppimiskäyrän kulmakertoimesta

Juttelin suunnilleen kuukausi sitten ammattilaisen kanssa siitä, miten painonpudotusta kannattaisi toteuttaa. Jojolaihdutus ei tee hyvää kropalle. Äkkinäiset kuurit eivät nekään tee hyvää, tulee yleensä korkojen kera takaisin. Olen onnistuneesti ollut herkkulakossa - mm. karkkia ja suklaata olin syömättä vuoden, kun vaan päätin, ja otin TOTAALIKIELLON käyttöön. En kuitenkaan voi olla totaalikiellossa loppuelämäni ajan, vaan minun on opittava normaali suhtautuminen herkkuihin. Palkitsen itseni herkuilla: olinpa reipas kun kävin lenkillä, nyt suklaata naamaan. Jos minulla on kotona karkkia, se tulee syötyä. Se kummittelee mielessä niin kauan, että syön sen (roskiinheittäminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto...). Tällä hetkellä kotona ei houkutuksia ole, ei karkkeja tai keksejä tai maissilastuja. Ja siellä on ihmeen helppo olla. Useimmiten heti ruokailun jälkeen minun tekee mieli jotain makeata (ja kamalan usein olen sitä ottanut!). En tiedä mistä tämä tulee - juurihan tankka...

Stop wishing. Start doing.

Tekisi mieli pyyhkiä pois kaikki vanhat postaukset. Mutta se ei poistaisi tosiasiaa: olen jälleen kerran lähtöruudussa, ja jälleen kerran se lähtöruutu on vähän kauempana maalista. Kevät. Joka v*tun kevät sama homma: liikaa duunia, liian vähän aikaa liikunnalle ja unelle, stressiä, painonnousua -> huonoa syömistä, huonoa nukkumista, huonoa tai ei ollenkaan liikkumista -> ei jaksa välittää mistään, saa tehtyä vain pakolliset (eli työt, mitenkäs kiltti tyttö muusta tinkisi) ja työuupumusta. Kaikki oireet viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta täydellisten verikokeiden jälkeen mitään ei kuitenkaan ONNEKSI löytynyt. Hävettää myöntää, mutta tuloksia odotellessa hetken toivoin, että tauti löytyisi ja parin napin avulla paino alkaisi laskea ja olisin tyytyväinen itseeni. Se ei vaan mene niin, ja mieluummin olen PERUSTERVE. Se niistä selityksistä, en palaa niihin enää. Tiedän mitä tehdä. Pystyn siihen, kunhan pitkäjännitteisyys riittää. Pitkäjännitteisyyttä haen kir...