Kuukauden ajan olen kypsytellyt ajatusta Fitfarmin Superdietistä. Alkusysäyksen sain mieheltäni, joks lempeästi vihjaisi, että voisi sen kustantaa, jos haluaisin. No hintahan ei päätä huimaa, 49 eur, mutta jotenkin asia jäi vaivaamaan ja aloin ottaa siitä enemmän selvää. Parissa viikossa syntyi päätös, ja nut jo odotan malttamattomana ohjeita. Seuraava kierros alkaa viikon päästä, maanantaina 10.11.
Alkuun ajattelin, että aloittaisin uuden blogin. Sitten ajattelin, etten kirjoittaisi ollenkaan blogia. Sitten tuumasin, että poistan täältä kaikki vanhat kirjoitukset ja jatkan puhtaalta pöydältä. En ole vielä päättänyt miten tulen toimimaan.
Jos jään odottamaan sitä ajanjaksoa elämässä, että kaikki on helpoa ja kohdillaan, en ikinä pääse aloittamaan Superdiettiä. Tulevalle kuudelle viikolle sattuu peräti 10 työreissupäivää. Suoraan sanoen minulla ei tässä vaiheessa ole hajuakaan, miten suoriudun niistä ruokavalion ja treenin kanssa. Luultavasti joudun soveltamaan ruoissa tai syömään yksipuolisesti sitä mikä kulkee mukana ja säilyy lämpimässä. Joutunen soveltamaan treenejä hotellien kuntosalien pienellä laitevalikoimalla. Siltikin haluan ryhtyä tähän juuri nyt.
Tässä on nyt odoteltu ihan tarpeeksi monta vuotta sitä, että joku hoitaisi homman minun puolestani. No eipä ole tapahtunut... Nyt on vaan otettava vastuu niistä teoista, jotka ovat tähän jamaan johtaneet.
Edelleen maali on kymmenen kilon päässä. Ja homma on valmis vasta, kun sinne on päästy. Tyytyväisyys todellakin tappaa kehityksen! Tähän asti olen iloinnut muutamasta tiputetusta kilosta ja jättänyt homman kesken. Nyt saa riittää, tällä kertaa homma hoidetaan loppuun vaikka siinä menisi kaksi vuotta.
A GOAL WITHOUT A PLAN IS JUST A WISH.
En tiedä, kauanko kymmenen kilon pudottamiseen menee aikaa. Sillä ei oikeastaan ole väliä, sillä jos tekee tinkimättömästi hommia, niin tahti määräytyy itsestään. Ei kukaan kysy että kauanko hommaan meni, sillä lopputulos ratkaisee. Ja vain lopputulos ratkaisee tässä lajissa.
Alkuun ajattelin, että aloittaisin uuden blogin. Sitten ajattelin, etten kirjoittaisi ollenkaan blogia. Sitten tuumasin, että poistan täältä kaikki vanhat kirjoitukset ja jatkan puhtaalta pöydältä. En ole vielä päättänyt miten tulen toimimaan.
Jos jään odottamaan sitä ajanjaksoa elämässä, että kaikki on helpoa ja kohdillaan, en ikinä pääse aloittamaan Superdiettiä. Tulevalle kuudelle viikolle sattuu peräti 10 työreissupäivää. Suoraan sanoen minulla ei tässä vaiheessa ole hajuakaan, miten suoriudun niistä ruokavalion ja treenin kanssa. Luultavasti joudun soveltamaan ruoissa tai syömään yksipuolisesti sitä mikä kulkee mukana ja säilyy lämpimässä. Joutunen soveltamaan treenejä hotellien kuntosalien pienellä laitevalikoimalla. Siltikin haluan ryhtyä tähän juuri nyt.
Tässä on nyt odoteltu ihan tarpeeksi monta vuotta sitä, että joku hoitaisi homman minun puolestani. No eipä ole tapahtunut... Nyt on vaan otettava vastuu niistä teoista, jotka ovat tähän jamaan johtaneet.
Edelleen maali on kymmenen kilon päässä. Ja homma on valmis vasta, kun sinne on päästy. Tyytyväisyys todellakin tappaa kehityksen! Tähän asti olen iloinnut muutamasta tiputetusta kilosta ja jättänyt homman kesken. Nyt saa riittää, tällä kertaa homma hoidetaan loppuun vaikka siinä menisi kaksi vuotta.
A GOAL WITHOUT A PLAN IS JUST A WISH.
En tiedä, kauanko kymmenen kilon pudottamiseen menee aikaa. Sillä ei oikeastaan ole väliä, sillä jos tekee tinkimättömästi hommia, niin tahti määräytyy itsestään. Ei kukaan kysy että kauanko hommaan meni, sillä lopputulos ratkaisee. Ja vain lopputulos ratkaisee tässä lajissa.
Kuulostaa hyvältä! Jään odottamaan mielenkiinnolla kuulumisiasi - toivottavasti saan lukea niitä joko täältä tai toisaalta. Tsemppiä hirmuisesti superdieetti-viikoillesi!!
VastaaPoistaKiitos Kaneli! Enköhän mä tänne samaan jatka kirjaamista - suoraan sanoen olen liian kiireinen tekemään uutta blogia :-D
Poista