Siirry pääsisältöön

No onpa nyt kiva.

Pöh. Mun painonlasku jäi ekaan viikkoon. Alkuviikosta kävin jo -2,5 kg, mutta nyt se puolikas on jopa tullut takaisin, joten kahden viikon saldo on -2,0 kg, sama kuin ekan viikon jälkeen. Mulla käy tää joka kerta, jumitus alkaa hyvän startin jälkeen, ja juuri tässä kohti mulla sitten into yleensä lopahtaakin. Jumivaihe voi helposti kestää 4-5 viikkoa, joten nyt täytyy vaan jättää vaa'alla hyppääminen viikolla vähemmälle ja jatkaa hammasta purren. En saa kaikkia ruokia syötyä (yleensä skippaan välipalan tai iltapalan - joinain päivinä molemmat), joten tiedän kyllä että se johtuu siitä. Jospa tankkauspäivä buustaisi sitten taas aineenvaihduntaan vauhtia. No, ainakin mieli on muuten kevyempi, kun ainakin yrittää tehdä asialle jotain, eikä aika mene siihen että ruoskii itseään siitä, että pitäisi tehdä jotain.

Kyllä mä monessa kohti mietin, että miten paljon ylimääräistä sitä syökään, kun näköjään aika vähällä tulee toimeen. Koitan tässä kuuden viikon aikana kehitellä terveen suhtautumisen herkkuihin. Ettei niitä tarvitse vetää joka päivä, ei aina silloin kun on tarjolla, vaan valitsee itse ne erityiset hetket kun haluaa nauttia, ja tekee sen sitten hyvillä mielin. Pakko myöntää, että viikonlopun pikkujouluissa harmitti, kun tarjolla oli hyvää ruokaa ja herkkuja (ja kuohuviiniä), ja minä saatoin pitkin hampain syödä salaattia, josta siitäkin noukin pois sopimattomat ainesosat. Ne herkut vielä olisin voinut jättää syömättä, mutta minulla ei ole tapana kieltäytyä kuohuviinistä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvä mieli :-)

1) Olen pysynyt tosi hyvin ruodussa syömisten kanssa. En ole kituuttanut ja ruoka on ollut monipuolista ja maistuvaa. Hedelmiä olen syönyt ehkä enemmän kuin alkuvuonna yhteensä :-D 2) Loma alkoi tänään! Luvassa viikko sporttailua talvisissa maisemissa. Ruokailut vähän jännittää, mutta eiköhän nekin hyvin mene kun muistaa kohtuuden - siis herkuissa. Ruokailu sinänsä ei ole ongelma, vaan jälkkärit ja herkut. Tänään laskeskelin kaloreita, vielä mahtuisi 350 kcal, otanko sipsejä vai oluen - päädyin ottamaan EN KUMPAAKAAN. Loma alkakoon vasta huomenna. Huomisaamuksi toivon alhaista vaakalukemaa, joka tsemppaisi minut pitämään hyvistä aikeista kiinni koko viikon.

Oppimiskäyrän kulmakertoimesta

Juttelin suunnilleen kuukausi sitten ammattilaisen kanssa siitä, miten painonpudotusta kannattaisi toteuttaa. Jojolaihdutus ei tee hyvää kropalle. Äkkinäiset kuurit eivät nekään tee hyvää, tulee yleensä korkojen kera takaisin. Olen onnistuneesti ollut herkkulakossa - mm. karkkia ja suklaata olin syömättä vuoden, kun vaan päätin, ja otin TOTAALIKIELLON käyttöön. En kuitenkaan voi olla totaalikiellossa loppuelämäni ajan, vaan minun on opittava normaali suhtautuminen herkkuihin. Palkitsen itseni herkuilla: olinpa reipas kun kävin lenkillä, nyt suklaata naamaan. Jos minulla on kotona karkkia, se tulee syötyä. Se kummittelee mielessä niin kauan, että syön sen (roskiinheittäminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto...). Tällä hetkellä kotona ei houkutuksia ole, ei karkkeja tai keksejä tai maissilastuja. Ja siellä on ihmeen helppo olla. Useimmiten heti ruokailun jälkeen minun tekee mieli jotain makeata (ja kamalan usein olen sitä ottanut!). En tiedä mistä tämä tulee - juurihan tankka...

Stop wishing. Start doing.

Tekisi mieli pyyhkiä pois kaikki vanhat postaukset. Mutta se ei poistaisi tosiasiaa: olen jälleen kerran lähtöruudussa, ja jälleen kerran se lähtöruutu on vähän kauempana maalista. Kevät. Joka v*tun kevät sama homma: liikaa duunia, liian vähän aikaa liikunnalle ja unelle, stressiä, painonnousua -> huonoa syömistä, huonoa nukkumista, huonoa tai ei ollenkaan liikkumista -> ei jaksa välittää mistään, saa tehtyä vain pakolliset (eli työt, mitenkäs kiltti tyttö muusta tinkisi) ja työuupumusta. Kaikki oireet viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta täydellisten verikokeiden jälkeen mitään ei kuitenkaan ONNEKSI löytynyt. Hävettää myöntää, mutta tuloksia odotellessa hetken toivoin, että tauti löytyisi ja parin napin avulla paino alkaisi laskea ja olisin tyytyväinen itseeni. Se ei vaan mene niin, ja mieluummin olen PERUSTERVE. Se niistä selityksistä, en palaa niihin enää. Tiedän mitä tehdä. Pystyn siihen, kunhan pitkäjännitteisyys riittää. Pitkäjännitteisyyttä haen kir...