Siirry pääsisältöön

Mainio maanantai


kasvit,kevät,kukat,tulppaanit,valokuvat

Vaaka yllätti ja näytti aamulla lukemaa 74,1 - voi kunpa saisin pidettyä sen 75 kg alla tämän viikon viralliseen keskiviikkopunnitukseen! On kyllä niin herran haltuun nämä mun lukemat mitä vaaka arpoo nestetasosta riippuen, mutta kyllä tuo antoi taas uskoa, että alaspäin mennään siltikin :-) Yleensä liikuntapäivän jälkeen lihakset kerää nestettä, mutta ilmeisesti eilinen hiihto ei sitä tehnyt.

Ja aurinko paistaa! Nyt on ihana keväinen keli, muutama aste pakkasta ja aurinko on kohonnut lakipisteeseensä, juuri ja juuri viereisen kerrostalon yli. Auringonsäteet häikäisevät, lämmittävät ja kutittavat nenää. Antaa paistaa vaan! Säällä on valtava vaikutus mun mielialoihin, mikä on musta aika kiva, että edelleen ihminen on jollain lailla yhtä luonnon kanssa.

Kommentit

  1. Neiti Michelin4. helmikuuta 2013 klo 22.40

    Mäkin toivoisin torstaille tollasta lukemaa, mutta tuskin se niin paljoa vielä ois pudonnu. 75 kiloon matkaa vielä 1,4 kilon verran. Mutta ehkä se siitä piakkoin etenee.
    Onnea kuitenkin sulle pudotuksesta, ihanaa kun ollaan niin saman painoisia :)

    VastaaPoista
  2. MiinusKymmenen5. helmikuuta 2013 klo 8.25

    Kiitos! Hauska seurailla sun juttuja kun ollaan niin samoissa, sulla vaan huima urakka jo takana :-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvä mieli :-)

1) Olen pysynyt tosi hyvin ruodussa syömisten kanssa. En ole kituuttanut ja ruoka on ollut monipuolista ja maistuvaa. Hedelmiä olen syönyt ehkä enemmän kuin alkuvuonna yhteensä :-D 2) Loma alkoi tänään! Luvassa viikko sporttailua talvisissa maisemissa. Ruokailut vähän jännittää, mutta eiköhän nekin hyvin mene kun muistaa kohtuuden - siis herkuissa. Ruokailu sinänsä ei ole ongelma, vaan jälkkärit ja herkut. Tänään laskeskelin kaloreita, vielä mahtuisi 350 kcal, otanko sipsejä vai oluen - päädyin ottamaan EN KUMPAAKAAN. Loma alkakoon vasta huomenna. Huomisaamuksi toivon alhaista vaakalukemaa, joka tsemppaisi minut pitämään hyvistä aikeista kiinni koko viikon.
2 kommenttia
Lue lisää

Oppimiskäyrän kulmakertoimesta

Juttelin suunnilleen kuukausi sitten ammattilaisen kanssa siitä, miten painonpudotusta kannattaisi toteuttaa. Jojolaihdutus ei tee hyvää kropalle. Äkkinäiset kuurit eivät nekään tee hyvää, tulee yleensä korkojen kera takaisin. Olen onnistuneesti ollut herkkulakossa - mm. karkkia ja suklaata olin syömättä vuoden, kun vaan päätin, ja otin TOTAALIKIELLON käyttöön. En kuitenkaan voi olla totaalikiellossa loppuelämäni ajan, vaan minun on opittava normaali suhtautuminen herkkuihin. Palkitsen itseni herkuilla: olinpa reipas kun kävin lenkillä, nyt suklaata naamaan. Jos minulla on kotona karkkia, se tulee syötyä. Se kummittelee mielessä niin kauan, että syön sen (roskiinheittäminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto...). Tällä hetkellä kotona ei houkutuksia ole, ei karkkeja tai keksejä tai maissilastuja. Ja siellä on ihmeen helppo olla. Useimmiten heti ruokailun jälkeen minun tekee mieli jotain makeata (ja kamalan usein olen sitä ottanut!). En tiedä mistä tämä tulee - juurihan tankka...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Stop wishing. Start doing.

Tekisi mieli pyyhkiä pois kaikki vanhat postaukset. Mutta se ei poistaisi tosiasiaa: olen jälleen kerran lähtöruudussa, ja jälleen kerran se lähtöruutu on vähän kauempana maalista. Kevät. Joka v*tun kevät sama homma: liikaa duunia, liian vähän aikaa liikunnalle ja unelle, stressiä, painonnousua -> huonoa syömistä, huonoa nukkumista, huonoa tai ei ollenkaan liikkumista -> ei jaksa välittää mistään, saa tehtyä vain pakolliset (eli työt, mitenkäs kiltti tyttö muusta tinkisi) ja työuupumusta. Kaikki oireet viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta täydellisten verikokeiden jälkeen mitään ei kuitenkaan ONNEKSI löytynyt. Hävettää myöntää, mutta tuloksia odotellessa hetken toivoin, että tauti löytyisi ja parin napin avulla paino alkaisi laskea ja olisin tyytyväinen itseeni. Se ei vaan mene niin, ja mieluummin olen PERUSTERVE. Se niistä selityksistä, en palaa niihin enää. Tiedän mitä tehdä. Pystyn siihen, kunhan pitkäjännitteisyys riittää. Pitkäjännitteisyyttä haen kir...
5 kommenttia
Lue lisää