Siirry pääsisältöön

Kiitos vaaka, kiitos minä!


Vaaka näytti virallisessa keskiviikkopunnituksessani 73,3 kg.  Se on -1,2 kg viime viikkoon ja -5,3 kg vuoden alkuun.

HAPPY HAPPY HAPPY :-)

Mä laitoin ton käppyrän näytille, koska mua itseäni aina kiinnostaa ihmisten painopäivityksissä se, mistä on lähdetty ja paljonko on tippunut ja missä ajassa. Siksi mulla on toi tikkerikin tossa ylhänä (joka muuten ei näyttää vain täydet kilot, ei osia). Ja vaikka luen päivittäin samoja blogeja, nämä asiat ei aina jää mieleen tai niitä ei ole kovin helppo blogista löytää.

Tavoiteviivani on 67 kilossa, mutta ultimate-tavoitehan mulla on se 65 kg. Hitaasti, mutta toivottavasti sitä varmemmin, se lähestyy. Tämän viikon ison tiputuksen uskon johtuvan kortisonikuurin loppumisesta ja sen myötä turvotuksen vähentymisestä. Vaikka aika hienosti mä sain painoa alas kuurin aikanakin siihen nähden, että yleensä se päin vastoin nousee.

Alan olla aika ruskettunut valohoidosta, ja ihmiset kyselee olenko ollut etelässä. Kerron käyväni valohoidossa, sillä jotenkin vierastan ajatusta näin värikkäästä solarium-rusketuksesta ja en halua että ihmiset ajattelee sen olevan sitä. Solariumissa ei sinänsä ole mitään vikaa, kävisin mielelläni itsekin talvisin muutaman kerran jotta saisin vähän väriä kalkkunanvaalealle iholleni, mutta tämä alkaa olla jo aika näkyvä ero vaaleaan suomalaiseen ihoon.

Kommentit

  1. Onnea mahtavasta pudotuksesta!! :D

    Mä itekki oon ollu aikeissa laittaa jonkinmoisen käyrän omaan blogiin, mutta ei oo saanu aikaan vielä... ;)

    Mulla on menny nyt ihan huti, että miks käyt valohoidossa?

    VastaaPoista
  2. Kiitos :-) Mulla on ollut atooppista ihottumaa jota hoidetaan valohoidolla, olen ravannut siellä nyt neljä viikkoa kolmena aamuna viikossa, vielä yksi viikko jäljellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miks mä aina laitan uuden kommentin enkä vastaa suoraan kommentoijalle :-o Blondi :-p

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvä mieli :-)

1) Olen pysynyt tosi hyvin ruodussa syömisten kanssa. En ole kituuttanut ja ruoka on ollut monipuolista ja maistuvaa. Hedelmiä olen syönyt ehkä enemmän kuin alkuvuonna yhteensä :-D 2) Loma alkoi tänään! Luvassa viikko sporttailua talvisissa maisemissa. Ruokailut vähän jännittää, mutta eiköhän nekin hyvin mene kun muistaa kohtuuden - siis herkuissa. Ruokailu sinänsä ei ole ongelma, vaan jälkkärit ja herkut. Tänään laskeskelin kaloreita, vielä mahtuisi 350 kcal, otanko sipsejä vai oluen - päädyin ottamaan EN KUMPAAKAAN. Loma alkakoon vasta huomenna. Huomisaamuksi toivon alhaista vaakalukemaa, joka tsemppaisi minut pitämään hyvistä aikeista kiinni koko viikon.

Oppimiskäyrän kulmakertoimesta

Juttelin suunnilleen kuukausi sitten ammattilaisen kanssa siitä, miten painonpudotusta kannattaisi toteuttaa. Jojolaihdutus ei tee hyvää kropalle. Äkkinäiset kuurit eivät nekään tee hyvää, tulee yleensä korkojen kera takaisin. Olen onnistuneesti ollut herkkulakossa - mm. karkkia ja suklaata olin syömättä vuoden, kun vaan päätin, ja otin TOTAALIKIELLON käyttöön. En kuitenkaan voi olla totaalikiellossa loppuelämäni ajan, vaan minun on opittava normaali suhtautuminen herkkuihin. Palkitsen itseni herkuilla: olinpa reipas kun kävin lenkillä, nyt suklaata naamaan. Jos minulla on kotona karkkia, se tulee syötyä. Se kummittelee mielessä niin kauan, että syön sen (roskiinheittäminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto...). Tällä hetkellä kotona ei houkutuksia ole, ei karkkeja tai keksejä tai maissilastuja. Ja siellä on ihmeen helppo olla. Useimmiten heti ruokailun jälkeen minun tekee mieli jotain makeata (ja kamalan usein olen sitä ottanut!). En tiedä mistä tämä tulee - juurihan tankka...

Stop wishing. Start doing.

Tekisi mieli pyyhkiä pois kaikki vanhat postaukset. Mutta se ei poistaisi tosiasiaa: olen jälleen kerran lähtöruudussa, ja jälleen kerran se lähtöruutu on vähän kauempana maalista. Kevät. Joka v*tun kevät sama homma: liikaa duunia, liian vähän aikaa liikunnalle ja unelle, stressiä, painonnousua -> huonoa syömistä, huonoa nukkumista, huonoa tai ei ollenkaan liikkumista -> ei jaksa välittää mistään, saa tehtyä vain pakolliset (eli työt, mitenkäs kiltti tyttö muusta tinkisi) ja työuupumusta. Kaikki oireet viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta täydellisten verikokeiden jälkeen mitään ei kuitenkaan ONNEKSI löytynyt. Hävettää myöntää, mutta tuloksia odotellessa hetken toivoin, että tauti löytyisi ja parin napin avulla paino alkaisi laskea ja olisin tyytyväinen itseeni. Se ei vaan mene niin, ja mieluummin olen PERUSTERVE. Se niistä selityksistä, en palaa niihin enää. Tiedän mitä tehdä. Pystyn siihen, kunhan pitkäjännitteisyys riittää. Pitkäjännitteisyyttä haen kir...