Siirry pääsisältöön

Kuusi viikkoa elettyä elämää


Joulun jälkeen kyllästyin ulkomuotooni ja siihen, että päässä ei ollut yhtään positiivista ajatusta. Kirjoitin itselleni ylös Onnistumisen avaimet. Katsotaanpa, mitä on tapahtunut kuudessa viikossa.

MOTIVAATIO
Se kaikista tärkein osatekijä

- Terveys
- Terveellisten elintapojen opettaminen ja esimerkin näyttäminen lapsille
- Itseä miellyttävämpi ulkonäkö

Olen saanut lapsillekin iskostettua, että herkkuja ei syödä joka päivä. Olin ennen ajatellut että kauhean puritaanista pitää karkkipäivää lapsille, että mättävät kerran viikossa hullut överit silmät kiiluen. Nyt herkkuja olisi kuitenkin tarjolla joka päivä, eli joku raja niihin oli vedettävä. Nyt herkkuja syödään lauantai-iltaisin ja jos ollaan vaikka kylässä, niin sitten pitkin viikkoakin. Jälkiruokia meillä ei juurikaan arkena harrasteta. Kasviksia on tarjolla joka aterialla, ja lapset ovat lisänneet niiden syömistä. He ovat aina tykänneet kasviksista eli se ei ole ollut ongelma, vaan se että en ole laittanut niitä tarjolle.
Suurimpana motivaattorina on painonpudotukselleni on ulkonäkö, mitä sitä kiistämään. En viihdy näissä nahoissa vaan haluan pienempiin. Kunhan saan rasvan sulatettua, lihakset alkavat näkyä.

MUUTOKSET RUOKAVALIOON
Painonpudotuksessa suurin rooli on sillä mitä syö.

- Säännöllinen ruokarytmi: viisi ateriaa päivässä, 3-4 tunnin välein

Tämä on onnistunut hienosti! Ei poikkeuksia. Muutama viikko sitten lisäsin kaloreita ja nyt ovat n. 1300-1400 päivässä, kun tuntui että 1200 oli liian vähän eikä tulosta tullut. Nyt en tuloksista tiedä, kun samaan aikaan alkoi kortisonikuuri, joka nostaa painoa ja lisää turvotusta.
- Kaksi litraa vettä päivässä.

Kolme menee helposti arkisin! Viikonloppuna tsempattava.
- Enemmän vihanneksia, marjoja ja hedelmiä

"Puoli kiloa päivässä" hoituu :-)
- Nykyistä enemmän proteiinia ja vähemmän hiilihydraatteja

Kyllä! Hiilihydraateista tulee helposti himo herkkuihin - porttihuumetta mulle :-D
- Herkkuja vain yhden kerran viikossa. Herkuiksi lasketaan karkki, keksit, pullat, pasteijat ym. kahvileivät, sipsit, jäätelö.

Olen syönyt herkkuja viimeksi joulukuussa eli ollut kuusi viikkoa ilman. Jossain kohti otan yhden herkkupäivän viikossa käyttöön.
- Iltasiiderit ja oluet pois. Ihan turhaa energiaa!

Just niin! Olen lopettanut tissuttelut, eikä tunnu että jäisin mistään paitsi. (Nyt selvennyksenä, että en mä joka ilta juonut :-D Kerran tai kaksi viikossa kun oli stressaavampi jakso töissä.)

SÄÄNNÖLLINEN LIIKUNTA
Elämän eliksiiri.
Liikunta auttaa jaksamaan. Liikuntaa kolme-neljä kertaa viikossa.

Tämä on sujunut hienosti. Muutama viikko sitten meinasi mennä överiksi kun liikuin joka päivä ja väsyin. Nyt aamusalit ovat kuitenkin tauolla kun valohoito vie kolme aamua viikosta. Kunhan flunssa paranee niin otan johonkin iltapäivään aerobisia juttuja. Liikunnasta tulee hyvä olo, kertaakaan ei ole kaduttanut että olen lähtenyt liikkeelle :-)

SÄÄNNÖLLISET YÖUNET
Auttaa jaksamaan.

Vähintään kahdeksan tunnin yöunet joka yö. Ajoissa nukkumaan, aamuherätys on aina aikainen!

Tästä pidän kiinni, ja kyllä sen huomaa jaksamisessa. Käytän kirkasvaloa apuna pahimpaan kaamosaikaan.

ULKONÄÖSTÄ HUOLEHTIMINEN
- Kasvojen ihon kuntoonsaaminen (12/2012 alkaen testissä Dr. Hauschka -tuotteet). Säännöllinen ihonpuhdistus kosmetologilla.

Kävin vuodenvaihteessa kosmetologilla ihonpuhdistuksessa ja tammikuun puolivälissä ihotautilääkärillä, ja sain antibioottikuurin. Dr. Hauschka on parantanut ja kirkastanut ihoa ja antibiootti ja valohoito toivottavasti hoitavat loput (kunhan kortisonikuuri loppuu eikä siitä johtuen tule enää uusia näppyjä).
- Kuivaharjaus ennen suihkua, kosteusvoide suihkun jälkeen
Ihottuman takia en kuivaharjannut. Samainen ihotautilääkäri totesi atooppisen ihottuman johon sain hoidoksi kortisonikuurin ja valohoitoa. Nyt iho on oireeton, joten kuivaharjauksen voisi taas aloittaa, auttaa kivasti selluliittiin - joka tosin on selvästi vähentynyt muutenkin, varmaan vedenjuonnin ja puhtaamman ravinnon ansiosta. Perusvoidetta käytän 1-2 kertaa päivässä koko kropalle.

* * * * * * * * * * * * * * * * *

Hei mähän olen onnistunut muuttamaan tapojani aika hienosti! HYVÄ MINÄ! Paino on laskenut 4,1 kg, mikä on vähemmän kuin olen toivonut. Kortisonikuuri kuitenkin lísää turvotusta ja nostaa painoa, eli siihen nähden olen taistellut mielestäni ihan hyvin. Kuurin aloituksen jälkeen paino on laskenut 1,4 kg eikä suinkaan noussut, ja tämä tuntuu hyvältä. On kuitenkin ollut vaikea hyväksyä sitä, että tällainen takkuvaihe tulee heti alkuun. Kateellisena luen muiden puolen kilon viikkopudotuksista. Mutta ei tää nyt niin paskasti ole mennyt kun pidemmällä aikavälillä katsoo :-)

HYVÄ MINÄ!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvä mieli :-)

1) Olen pysynyt tosi hyvin ruodussa syömisten kanssa. En ole kituuttanut ja ruoka on ollut monipuolista ja maistuvaa. Hedelmiä olen syönyt ehkä enemmän kuin alkuvuonna yhteensä :-D 2) Loma alkoi tänään! Luvassa viikko sporttailua talvisissa maisemissa. Ruokailut vähän jännittää, mutta eiköhän nekin hyvin mene kun muistaa kohtuuden - siis herkuissa. Ruokailu sinänsä ei ole ongelma, vaan jälkkärit ja herkut. Tänään laskeskelin kaloreita, vielä mahtuisi 350 kcal, otanko sipsejä vai oluen - päädyin ottamaan EN KUMPAAKAAN. Loma alkakoon vasta huomenna. Huomisaamuksi toivon alhaista vaakalukemaa, joka tsemppaisi minut pitämään hyvistä aikeista kiinni koko viikon.

Oppimiskäyrän kulmakertoimesta

Juttelin suunnilleen kuukausi sitten ammattilaisen kanssa siitä, miten painonpudotusta kannattaisi toteuttaa. Jojolaihdutus ei tee hyvää kropalle. Äkkinäiset kuurit eivät nekään tee hyvää, tulee yleensä korkojen kera takaisin. Olen onnistuneesti ollut herkkulakossa - mm. karkkia ja suklaata olin syömättä vuoden, kun vaan päätin, ja otin TOTAALIKIELLON käyttöön. En kuitenkaan voi olla totaalikiellossa loppuelämäni ajan, vaan minun on opittava normaali suhtautuminen herkkuihin. Palkitsen itseni herkuilla: olinpa reipas kun kävin lenkillä, nyt suklaata naamaan. Jos minulla on kotona karkkia, se tulee syötyä. Se kummittelee mielessä niin kauan, että syön sen (roskiinheittäminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto...). Tällä hetkellä kotona ei houkutuksia ole, ei karkkeja tai keksejä tai maissilastuja. Ja siellä on ihmeen helppo olla. Useimmiten heti ruokailun jälkeen minun tekee mieli jotain makeata (ja kamalan usein olen sitä ottanut!). En tiedä mistä tämä tulee - juurihan tankka...

Stop wishing. Start doing.

Tekisi mieli pyyhkiä pois kaikki vanhat postaukset. Mutta se ei poistaisi tosiasiaa: olen jälleen kerran lähtöruudussa, ja jälleen kerran se lähtöruutu on vähän kauempana maalista. Kevät. Joka v*tun kevät sama homma: liikaa duunia, liian vähän aikaa liikunnalle ja unelle, stressiä, painonnousua -> huonoa syömistä, huonoa nukkumista, huonoa tai ei ollenkaan liikkumista -> ei jaksa välittää mistään, saa tehtyä vain pakolliset (eli työt, mitenkäs kiltti tyttö muusta tinkisi) ja työuupumusta. Kaikki oireet viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta täydellisten verikokeiden jälkeen mitään ei kuitenkaan ONNEKSI löytynyt. Hävettää myöntää, mutta tuloksia odotellessa hetken toivoin, että tauti löytyisi ja parin napin avulla paino alkaisi laskea ja olisin tyytyväinen itseeni. Se ei vaan mene niin, ja mieluummin olen PERUSTERVE. Se niistä selityksistä, en palaa niihin enää. Tiedän mitä tehdä. Pystyn siihen, kunhan pitkäjännitteisyys riittää. Pitkäjännitteisyyttä haen kir...