Siirry pääsisältöön

Urheiluvaatteista

Mulla on uusia lukijoita :-) Kivaa ja tervetuloa!

Uhmasin nuhaa ja kävin hiihtämässä 9 km lenkin, lähes tunti siihen menee mun vauhdilla. Sain limat liikkeelle ja nyt olo tuntuu jotenkin selkeämmältä, on helpompi hengittää. Ennenkin tää on toiminut vauhdittamaan paranemista, mutta en nyt ehkä suosittelis sitä kenellekään muulle jos ei siltä tunnu :-)

No mutta nyt niihin urheiluvaatteisiin :-) Kävin tänään ostamassa hiihtopuvun, koska olen tarvinnut ja halunnut sellaista, mutta en ole saanut aikaiseksi hankkia. Ensin mietin, että odottaisin kevään alennusmyyntejä, mutta yleensä alerekeistä ei minun kokoisia löydy - puolet suomalaisnaisista taitaa olla kokoa L/40. Poikkesin kuitenkin Cittariin ja sieltähän se löytyi, alerekistä, Yokon hiihtopuku (normaalihinta 119 eur ja nyt lähti 70 eurolla). Väri ei ole kaikkein mieluisin, yläosa on punavalkoinen ja alaosa musta, mutta harvoinpa alessa pääsee väriä valitsemaan. Jos olisin satsannut enemmän, olisin etsinyt käsiini valkoisen takin ja mustat housut.

Pidän urheiluvaatteista, jotka on suunniteltu juuri siihen lajiin, ne tuntuvat kaikkein tarkoituksenmukaisimmilta. Toisaalta tuntuu älyttömältä haalia vähintään kaksi vaatekertaa kutakin lajia varten (toinen päällä ja toinen pesussa). Eniten pidän Niken vaatteista, ne kestävät pesua ja ovat mukavan näköisiä ja värisiä. Kenkinäkin mulla on eniten Nikeä. Lökäpöksyissä ei voi tehdä crossfittiä, vaan käytän juoksutrikoita, talvella pitkiä ja lämpimällä lyhyempiä. Yläosassa pitkähihainen juoksupaita ja sen päällä lyhythihainen. Juoksupaidat on kivoja kun ne on vähän väljempiä, niitä mulla on eniten, ja ne toimiikin lajissa kuin lajissa. En voi sietää mitään puuvillapaitoja tai vastaavia, vaan käytän aina alusvaatteita myöden teknisiä asuja, jotka poistaa hien iholta eivätkä jää märkänä paleltamaan.

Pesen urheiluvaatteet aina yhden käyttökerran jälkeen, sillä uskon niiden pysyvän parempana, enkä toisaalta halua säilöä hikisiä vaatteita missään, yh... Laadukkaat vaatteet kestävät kyllä pesua. Pesen urheilukamat muun pyykin joukossa, sillä en käytä missään pyykinpesussa huuhteluainetta. Laitan huuhteluainelokeroon lorauksen tavallista etikkaa, joka poistaa sähköisyyttä ja oikoo samalla lailla kuin huuhteluaine, mutta ei jää tuoksumaan tai tukkimaan kuituja.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvä mieli :-)

1) Olen pysynyt tosi hyvin ruodussa syömisten kanssa. En ole kituuttanut ja ruoka on ollut monipuolista ja maistuvaa. Hedelmiä olen syönyt ehkä enemmän kuin alkuvuonna yhteensä :-D 2) Loma alkoi tänään! Luvassa viikko sporttailua talvisissa maisemissa. Ruokailut vähän jännittää, mutta eiköhän nekin hyvin mene kun muistaa kohtuuden - siis herkuissa. Ruokailu sinänsä ei ole ongelma, vaan jälkkärit ja herkut. Tänään laskeskelin kaloreita, vielä mahtuisi 350 kcal, otanko sipsejä vai oluen - päädyin ottamaan EN KUMPAAKAAN. Loma alkakoon vasta huomenna. Huomisaamuksi toivon alhaista vaakalukemaa, joka tsemppaisi minut pitämään hyvistä aikeista kiinni koko viikon.

Oppimiskäyrän kulmakertoimesta

Juttelin suunnilleen kuukausi sitten ammattilaisen kanssa siitä, miten painonpudotusta kannattaisi toteuttaa. Jojolaihdutus ei tee hyvää kropalle. Äkkinäiset kuurit eivät nekään tee hyvää, tulee yleensä korkojen kera takaisin. Olen onnistuneesti ollut herkkulakossa - mm. karkkia ja suklaata olin syömättä vuoden, kun vaan päätin, ja otin TOTAALIKIELLON käyttöön. En kuitenkaan voi olla totaalikiellossa loppuelämäni ajan, vaan minun on opittava normaali suhtautuminen herkkuihin. Palkitsen itseni herkuilla: olinpa reipas kun kävin lenkillä, nyt suklaata naamaan. Jos minulla on kotona karkkia, se tulee syötyä. Se kummittelee mielessä niin kauan, että syön sen (roskiinheittäminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto...). Tällä hetkellä kotona ei houkutuksia ole, ei karkkeja tai keksejä tai maissilastuja. Ja siellä on ihmeen helppo olla. Useimmiten heti ruokailun jälkeen minun tekee mieli jotain makeata (ja kamalan usein olen sitä ottanut!). En tiedä mistä tämä tulee - juurihan tankka...

Stop wishing. Start doing.

Tekisi mieli pyyhkiä pois kaikki vanhat postaukset. Mutta se ei poistaisi tosiasiaa: olen jälleen kerran lähtöruudussa, ja jälleen kerran se lähtöruutu on vähän kauempana maalista. Kevät. Joka v*tun kevät sama homma: liikaa duunia, liian vähän aikaa liikunnalle ja unelle, stressiä, painonnousua -> huonoa syömistä, huonoa nukkumista, huonoa tai ei ollenkaan liikkumista -> ei jaksa välittää mistään, saa tehtyä vain pakolliset (eli työt, mitenkäs kiltti tyttö muusta tinkisi) ja työuupumusta. Kaikki oireet viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta täydellisten verikokeiden jälkeen mitään ei kuitenkaan ONNEKSI löytynyt. Hävettää myöntää, mutta tuloksia odotellessa hetken toivoin, että tauti löytyisi ja parin napin avulla paino alkaisi laskea ja olisin tyytyväinen itseeni. Se ei vaan mene niin, ja mieluummin olen PERUSTERVE. Se niistä selityksistä, en palaa niihin enää. Tiedän mitä tehdä. Pystyn siihen, kunhan pitkäjännitteisyys riittää. Pitkäjännitteisyyttä haen kir...