Siirry pääsisältöön

Parempaa alkua ei juuri voisi toivoa

Hyvät kahdeksan tunnin yöunet. Aamupalaksi rahkaa, marjoja ja vehnälesettä. Päivälliseksi kanaa, vihanneksia ja raejuustoa. Välipalaksi banaani. Puolentoista tunnin kävelylenkki. Iltapalaksi rahkaa, marjoja ja pellavansiemenrouhetta. Vettä on mennyt jo pari litraa - se oikeasti alkaa maistua ihan hyvältä! Eikä yhtään herkkuja :-)

Huono juttu on se, että päivällinen jäi välistä, en jotenkin ehtinyt sitä tuohon mihinkään väliin hoitaa, tai sitten olisi jäänyt iltapala pois. Kalorit jäi siis vaivaiseen 850, ja se ei ole ihan se mitä tässä nyt haetaan. Mutta parempi onni huomenna - sitten onkin luvassa taas crossfitia.

Herkuttomia päiviä on nyt viisi, ja kiitos suuren proteiinimäärän, eipä ole tehnyt mielikään. Paljon mun herkuttelusta onkin ihan sellaista tapasyömistä: lapset nukkumaan, koneelle ja kourallinen suklaata. Sitten kun ne loppuu, haen toisen kourallisen. Tai otan teetä, ja jo sitä keitellessä vedän kaksi tai kolme keksiä ja kupposen kanssa lisää. Töissä on lähes aina jotain karkkia tarjolla. Tai palaverissa sämpylöitä, joilla monesti korvaan kunnollisen lounaan. Ja sitten iltapäivällä tekeekin mieli taas suklaata.

Babysteps, uskon että niillä saa pysyviä muutoksia aikaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvä mieli :-)

1) Olen pysynyt tosi hyvin ruodussa syömisten kanssa. En ole kituuttanut ja ruoka on ollut monipuolista ja maistuvaa. Hedelmiä olen syönyt ehkä enemmän kuin alkuvuonna yhteensä :-D 2) Loma alkoi tänään! Luvassa viikko sporttailua talvisissa maisemissa. Ruokailut vähän jännittää, mutta eiköhän nekin hyvin mene kun muistaa kohtuuden - siis herkuissa. Ruokailu sinänsä ei ole ongelma, vaan jälkkärit ja herkut. Tänään laskeskelin kaloreita, vielä mahtuisi 350 kcal, otanko sipsejä vai oluen - päädyin ottamaan EN KUMPAAKAAN. Loma alkakoon vasta huomenna. Huomisaamuksi toivon alhaista vaakalukemaa, joka tsemppaisi minut pitämään hyvistä aikeista kiinni koko viikon.

Oppimiskäyrän kulmakertoimesta

Juttelin suunnilleen kuukausi sitten ammattilaisen kanssa siitä, miten painonpudotusta kannattaisi toteuttaa. Jojolaihdutus ei tee hyvää kropalle. Äkkinäiset kuurit eivät nekään tee hyvää, tulee yleensä korkojen kera takaisin. Olen onnistuneesti ollut herkkulakossa - mm. karkkia ja suklaata olin syömättä vuoden, kun vaan päätin, ja otin TOTAALIKIELLON käyttöön. En kuitenkaan voi olla totaalikiellossa loppuelämäni ajan, vaan minun on opittava normaali suhtautuminen herkkuihin. Palkitsen itseni herkuilla: olinpa reipas kun kävin lenkillä, nyt suklaata naamaan. Jos minulla on kotona karkkia, se tulee syötyä. Se kummittelee mielessä niin kauan, että syön sen (roskiinheittäminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto...). Tällä hetkellä kotona ei houkutuksia ole, ei karkkeja tai keksejä tai maissilastuja. Ja siellä on ihmeen helppo olla. Useimmiten heti ruokailun jälkeen minun tekee mieli jotain makeata (ja kamalan usein olen sitä ottanut!). En tiedä mistä tämä tulee - juurihan tankka...

Stop wishing. Start doing.

Tekisi mieli pyyhkiä pois kaikki vanhat postaukset. Mutta se ei poistaisi tosiasiaa: olen jälleen kerran lähtöruudussa, ja jälleen kerran se lähtöruutu on vähän kauempana maalista. Kevät. Joka v*tun kevät sama homma: liikaa duunia, liian vähän aikaa liikunnalle ja unelle, stressiä, painonnousua -> huonoa syömistä, huonoa nukkumista, huonoa tai ei ollenkaan liikkumista -> ei jaksa välittää mistään, saa tehtyä vain pakolliset (eli työt, mitenkäs kiltti tyttö muusta tinkisi) ja työuupumusta. Kaikki oireet viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta täydellisten verikokeiden jälkeen mitään ei kuitenkaan ONNEKSI löytynyt. Hävettää myöntää, mutta tuloksia odotellessa hetken toivoin, että tauti löytyisi ja parin napin avulla paino alkaisi laskea ja olisin tyytyväinen itseeni. Se ei vaan mene niin, ja mieluummin olen PERUSTERVE. Se niistä selityksistä, en palaa niihin enää. Tiedän mitä tehdä. Pystyn siihen, kunhan pitkäjännitteisyys riittää. Pitkäjännitteisyyttä haen kir...