Kaksi päivää viikonloppua ei riitä mihinkään! Aina se loppuu kesken. Tekemistä olisi helposti kolmeksi - neljäksi päiväksi.
Luin viikonloppuna kortisonin haittavaikutuksista, ja onhan niitä pitkät listat. Painonnousun olen saanut pidettyä kurissa kun olen syönyt kurinalaisesti. Ennen kuuria minulla ei koskaan ollut näläntunnetta - no nyt on, ja se onkin yksi sivuvaikutuksista. Mutta jos syön vain normikalorit, niin ei kai paino voi nousta? Paitsi nesteiden kautta turvotuksena, mutta sen pitäisi lähteä kun kuuri loppuu. Koko ajan on tunne, että ihon alla on ylimääräistä vettä. Huulia kihelmöi, ihan kuin olisivat puutuneet. Näkö samenee aika ajoin, ja on vaikea lukea pientä tekstiä vaikka olisi ihan hyvä valaistuskin. Listalla olivat yleisinä oireina myös mielialavaihtelut ja ärtyneisyys, toivon säästyväni niiltä. Antibiootin oireiksi olen sentään laskenut vasta närästyksen. Jos tuon antibiootin ottaisi yötä vasten, niin olisikohan sitten iisimpää?
Selkäjumi on pikkuhiljaa helpottanut, mutta ruodon suoristaminen liikkeellelähtiessä vie vähän aikaa. Viikonloppuna kävin kävelemässä ja hiljaksiin hiihtämässä lasten kanssa, ja se auttoi. Istuminen on pahasta. Aion huomenna mennä treeneihin, ja tehdä sen mitä fyssari katsoo järkeväksi.
Viikonloppuna katsoin Tie pohjoiseen -elokuvan, jossa Samuli Edelman söi Fazerin sinistä kaksi palaa kerrallaan. Mietin miltä se tuntuisi suussa ja miltä se maistuisi. Koska vielä muistan, minun ei tarvitse sitä syödä :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti