Siirry pääsisältöön

Liian lyhyt viikonloppu

Kaksi päivää viikonloppua ei riitä mihinkään! Aina se loppuu kesken. Tekemistä olisi helposti kolmeksi - neljäksi päiväksi.

Luin viikonloppuna kortisonin haittavaikutuksista, ja onhan niitä pitkät listat. Painonnousun olen saanut pidettyä kurissa kun olen syönyt kurinalaisesti. Ennen kuuria minulla ei koskaan ollut näläntunnetta - no nyt on, ja se onkin yksi sivuvaikutuksista. Mutta jos syön vain normikalorit, niin ei kai paino voi nousta? Paitsi nesteiden kautta turvotuksena, mutta sen pitäisi lähteä kun kuuri loppuu. Koko ajan on tunne, että ihon alla on ylimääräistä vettä. Huulia kihelmöi, ihan kuin olisivat puutuneet. Näkö samenee aika ajoin, ja on vaikea lukea pientä tekstiä vaikka olisi ihan hyvä valaistuskin. Listalla olivat yleisinä oireina myös mielialavaihtelut ja ärtyneisyys, toivon säästyväni niiltä. Antibiootin oireiksi olen sentään laskenut vasta närästyksen. Jos tuon antibiootin ottaisi yötä vasten, niin olisikohan sitten iisimpää?

Selkäjumi on pikkuhiljaa helpottanut, mutta ruodon suoristaminen liikkeellelähtiessä vie vähän aikaa. Viikonloppuna kävin kävelemässä ja hiljaksiin hiihtämässä lasten kanssa, ja se auttoi. Istuminen on pahasta. Aion huomenna mennä treeneihin, ja tehdä sen mitä fyssari katsoo järkeväksi.

Viikonloppuna katsoin Tie pohjoiseen -elokuvan, jossa Samuli Edelman söi Fazerin sinistä kaksi palaa kerrallaan. Mietin miltä se tuntuisi suussa ja miltä se maistuisi. Koska vielä muistan, minun ei tarvitse sitä syödä :-)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvä mieli :-)

1) Olen pysynyt tosi hyvin ruodussa syömisten kanssa. En ole kituuttanut ja ruoka on ollut monipuolista ja maistuvaa. Hedelmiä olen syönyt ehkä enemmän kuin alkuvuonna yhteensä :-D 2) Loma alkoi tänään! Luvassa viikko sporttailua talvisissa maisemissa. Ruokailut vähän jännittää, mutta eiköhän nekin hyvin mene kun muistaa kohtuuden - siis herkuissa. Ruokailu sinänsä ei ole ongelma, vaan jälkkärit ja herkut. Tänään laskeskelin kaloreita, vielä mahtuisi 350 kcal, otanko sipsejä vai oluen - päädyin ottamaan EN KUMPAAKAAN. Loma alkakoon vasta huomenna. Huomisaamuksi toivon alhaista vaakalukemaa, joka tsemppaisi minut pitämään hyvistä aikeista kiinni koko viikon.
2 kommenttia
Lue lisää

Oppimiskäyrän kulmakertoimesta

Juttelin suunnilleen kuukausi sitten ammattilaisen kanssa siitä, miten painonpudotusta kannattaisi toteuttaa. Jojolaihdutus ei tee hyvää kropalle. Äkkinäiset kuurit eivät nekään tee hyvää, tulee yleensä korkojen kera takaisin. Olen onnistuneesti ollut herkkulakossa - mm. karkkia ja suklaata olin syömättä vuoden, kun vaan päätin, ja otin TOTAALIKIELLON käyttöön. En kuitenkaan voi olla totaalikiellossa loppuelämäni ajan, vaan minun on opittava normaali suhtautuminen herkkuihin. Palkitsen itseni herkuilla: olinpa reipas kun kävin lenkillä, nyt suklaata naamaan. Jos minulla on kotona karkkia, se tulee syötyä. Se kummittelee mielessä niin kauan, että syön sen (roskiinheittäminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto...). Tällä hetkellä kotona ei houkutuksia ole, ei karkkeja tai keksejä tai maissilastuja. Ja siellä on ihmeen helppo olla. Useimmiten heti ruokailun jälkeen minun tekee mieli jotain makeata (ja kamalan usein olen sitä ottanut!). En tiedä mistä tämä tulee - juurihan tankka...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Stop wishing. Start doing.

Tekisi mieli pyyhkiä pois kaikki vanhat postaukset. Mutta se ei poistaisi tosiasiaa: olen jälleen kerran lähtöruudussa, ja jälleen kerran se lähtöruutu on vähän kauempana maalista. Kevät. Joka v*tun kevät sama homma: liikaa duunia, liian vähän aikaa liikunnalle ja unelle, stressiä, painonnousua -> huonoa syömistä, huonoa nukkumista, huonoa tai ei ollenkaan liikkumista -> ei jaksa välittää mistään, saa tehtyä vain pakolliset (eli työt, mitenkäs kiltti tyttö muusta tinkisi) ja työuupumusta. Kaikki oireet viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta täydellisten verikokeiden jälkeen mitään ei kuitenkaan ONNEKSI löytynyt. Hävettää myöntää, mutta tuloksia odotellessa hetken toivoin, että tauti löytyisi ja parin napin avulla paino alkaisi laskea ja olisin tyytyväinen itseeni. Se ei vaan mene niin, ja mieluummin olen PERUSTERVE. Se niistä selityksistä, en palaa niihin enää. Tiedän mitä tehdä. Pystyn siihen, kunhan pitkäjännitteisyys riittää. Pitkäjännitteisyyttä haen kir...
5 kommenttia
Lue lisää