Siirry pääsisältöön

Miinus kymmenen 2013

Uudenvuoden kunniaksi vaaka näytti minulle lukeman 77,0. Matkaa tavoitteeseen (67,0) on siis teeman mukaiset 10 kiloa, ultimate-tavoitteeseen (65,0) 12 kiloa. Ei paha.

Aikataulua en ole miettinyt. Tietenkin "niin pian kuin mahdollista", mutta enhän mä tiedä mikä on mahdollista. Puoli kiloa viikossa = 2 kiloa kuukaudessa kuulostaa minusta kovalta (mutta hirmu kivalta :-D) tahdilta. Kilo kuukaudessa taas vaivaiselta tahdilta. Alkuun tippuu tietysti nopeammin ja sitten kun normaalipaino on saavutettu, tahti hidastuu, eli mitään tasaisen vauhdin taulukkoa ei edes saisi piirrettyä. Ja jos valita saisi, niin ottaisin ennenmmin pysyvät kuin nopeat tulokset. Mutta sen pysyvyyden kanssa ei ole mitään takeita vaikka miten hitaasti tippuisi. Jotain välitavoitteita olisi tietysti hyvä asettaa, että olisi joku tahti missä pysytellä. Pitää miettiä. Mutta 69-alkava paino olkoon ensimmäinen ilonaihe, sitä edeltävät kilot on tiputettu ja kasattu jo niin moneen kertaan, että siinä ei ole mitään iloitsemista.

Suunnitelma on 2013 aikana tiputtaa nuo kilot viimeistä kertaa, järkevällä syömisellä ja sopivalla liikunnalla. En ota liikunnasta nyt paineita, 3-4 kertaa viikossa on hyvä tahti ylläpitää, monipuolisesti crossfitiä, hiihtoa/pyöräilyä, kuntosalia ja uimista. 2014 voin sitten keskittyä enemmän habankasvattamiseen kun hyvät ruokatottumukset ovat juurtuneet.

Hei, neljä herkutonta päivää jo takana! Ei oikeasti edes ole tehnyt tiukkaa, en pyöri lattialla tuskissani enkä käy nuuhkimassa suklaita. Eilen uudenvuodenjuhlissa oli tarjolla mm. sipsejä, mutta jätin ensimmäisen ottamatta, niin meni helposti. Mulla ei nimittäin ikinä jäisi siihen yhteen kouralliseen, vaan käsi kävisi kupilla niin kauan kuin tavaraa on, ja lopuksi nuolisin kipon. Ja aamulla olisin niin turvoksissa, että peilikuva ei mahtuisi vessan peiliin.

erikoistapahtumat,ilotulitus,itsenäisyyspäivä,juhlat,uudenvuodenaatto,uudenvuodenpäivä,valokuvat,vapaapäivät

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvä mieli :-)

1) Olen pysynyt tosi hyvin ruodussa syömisten kanssa. En ole kituuttanut ja ruoka on ollut monipuolista ja maistuvaa. Hedelmiä olen syönyt ehkä enemmän kuin alkuvuonna yhteensä :-D 2) Loma alkoi tänään! Luvassa viikko sporttailua talvisissa maisemissa. Ruokailut vähän jännittää, mutta eiköhän nekin hyvin mene kun muistaa kohtuuden - siis herkuissa. Ruokailu sinänsä ei ole ongelma, vaan jälkkärit ja herkut. Tänään laskeskelin kaloreita, vielä mahtuisi 350 kcal, otanko sipsejä vai oluen - päädyin ottamaan EN KUMPAAKAAN. Loma alkakoon vasta huomenna. Huomisaamuksi toivon alhaista vaakalukemaa, joka tsemppaisi minut pitämään hyvistä aikeista kiinni koko viikon.

Oppimiskäyrän kulmakertoimesta

Juttelin suunnilleen kuukausi sitten ammattilaisen kanssa siitä, miten painonpudotusta kannattaisi toteuttaa. Jojolaihdutus ei tee hyvää kropalle. Äkkinäiset kuurit eivät nekään tee hyvää, tulee yleensä korkojen kera takaisin. Olen onnistuneesti ollut herkkulakossa - mm. karkkia ja suklaata olin syömättä vuoden, kun vaan päätin, ja otin TOTAALIKIELLON käyttöön. En kuitenkaan voi olla totaalikiellossa loppuelämäni ajan, vaan minun on opittava normaali suhtautuminen herkkuihin. Palkitsen itseni herkuilla: olinpa reipas kun kävin lenkillä, nyt suklaata naamaan. Jos minulla on kotona karkkia, se tulee syötyä. Se kummittelee mielessä niin kauan, että syön sen (roskiinheittäminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto...). Tällä hetkellä kotona ei houkutuksia ole, ei karkkeja tai keksejä tai maissilastuja. Ja siellä on ihmeen helppo olla. Useimmiten heti ruokailun jälkeen minun tekee mieli jotain makeata (ja kamalan usein olen sitä ottanut!). En tiedä mistä tämä tulee - juurihan tankka...

Stop wishing. Start doing.

Tekisi mieli pyyhkiä pois kaikki vanhat postaukset. Mutta se ei poistaisi tosiasiaa: olen jälleen kerran lähtöruudussa, ja jälleen kerran se lähtöruutu on vähän kauempana maalista. Kevät. Joka v*tun kevät sama homma: liikaa duunia, liian vähän aikaa liikunnalle ja unelle, stressiä, painonnousua -> huonoa syömistä, huonoa nukkumista, huonoa tai ei ollenkaan liikkumista -> ei jaksa välittää mistään, saa tehtyä vain pakolliset (eli työt, mitenkäs kiltti tyttö muusta tinkisi) ja työuupumusta. Kaikki oireet viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta täydellisten verikokeiden jälkeen mitään ei kuitenkaan ONNEKSI löytynyt. Hävettää myöntää, mutta tuloksia odotellessa hetken toivoin, että tauti löytyisi ja parin napin avulla paino alkaisi laskea ja olisin tyytyväinen itseeni. Se ei vaan mene niin, ja mieluummin olen PERUSTERVE. Se niistä selityksistä, en palaa niihin enää. Tiedän mitä tehdä. Pystyn siihen, kunhan pitkäjännitteisyys riittää. Pitkäjännitteisyyttä haen kir...