Siirry pääsisältöön

Crap

Nyt ei nimittäin ole hyvä :-/ Aamutreeneissä selässä tuntui sähköisku ja jalat meni alta: noidannuoli tai vastaava iski. Onneksi ei sen pahempaa, mutta ei tääkään herkulliselta tunnu. Kävely on ok, paikallaan ei särje, mutta tuntuu, että alaselästä kipu alkaa kiivetä ylöspäin, varmaan jumittaa selän fileet. On tässä tietty se hyvä puoli, että ryhti on tosi hyvä kun vatsalihaksilla korjaan selkäpuolen puutetta :-D

Eilisellä venyttelytunnilla keskityin rintarankaan ja pakaroihin, jotta saisin kyykkäykset kulkemaan paremmin. Normit sujuu ok, mutta sumo ja tempaus ei sitten onnistukaan kun kädet pitäisi saada ylös ja taakse.

Olen käynyt muutaman viikon nyt tosi paljon aamuisin salilla tai jumpassa, lähes joka päivä. Ens viikolla aloitan valohoidon, joka on helpoin järjestää just aamuun sijaintinsa takia, joten aamujumpat jää vähemmälle. Just nyt tällä selällä ei kyllä jumpattais muutenkaan, mutta toivottavasti tokenen ennen ensi viikkoa. Aamujumpat sopii parhaiten mun kalenteriin, mutta kyllä se verottaa jaksamista sitten iltapäivissä. Mun pitäisi pitää enemmän vapaapäiviä urheilusta, mutta en malta!

Vaaka näytti tänään 75,2 eli vähän vähemmän kuin viime viikolla (jolloin se näytti enemmän kuin edellisellä), mutta kokonaispudotus vuoden alusta on kuitenkin vain 3,4 kg. Eipä sentään nousekaan. Lihakset tuntuu hyviltä ja alkavat vähän piirtyäkin, mutta paremminhan ne näkyisi kun olisi ohuempi rasvakerros. Sivuprofiili on ok, mutta mun ongelmakohta onkin lantio, se on muutenkin leveä ja saatika kun siinä on rasvaa päällä. Yök.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvä mieli :-)

1) Olen pysynyt tosi hyvin ruodussa syömisten kanssa. En ole kituuttanut ja ruoka on ollut monipuolista ja maistuvaa. Hedelmiä olen syönyt ehkä enemmän kuin alkuvuonna yhteensä :-D 2) Loma alkoi tänään! Luvassa viikko sporttailua talvisissa maisemissa. Ruokailut vähän jännittää, mutta eiköhän nekin hyvin mene kun muistaa kohtuuden - siis herkuissa. Ruokailu sinänsä ei ole ongelma, vaan jälkkärit ja herkut. Tänään laskeskelin kaloreita, vielä mahtuisi 350 kcal, otanko sipsejä vai oluen - päädyin ottamaan EN KUMPAAKAAN. Loma alkakoon vasta huomenna. Huomisaamuksi toivon alhaista vaakalukemaa, joka tsemppaisi minut pitämään hyvistä aikeista kiinni koko viikon.
2 kommenttia
Lue lisää

Oppimiskäyrän kulmakertoimesta

Juttelin suunnilleen kuukausi sitten ammattilaisen kanssa siitä, miten painonpudotusta kannattaisi toteuttaa. Jojolaihdutus ei tee hyvää kropalle. Äkkinäiset kuurit eivät nekään tee hyvää, tulee yleensä korkojen kera takaisin. Olen onnistuneesti ollut herkkulakossa - mm. karkkia ja suklaata olin syömättä vuoden, kun vaan päätin, ja otin TOTAALIKIELLON käyttöön. En kuitenkaan voi olla totaalikiellossa loppuelämäni ajan, vaan minun on opittava normaali suhtautuminen herkkuihin. Palkitsen itseni herkuilla: olinpa reipas kun kävin lenkillä, nyt suklaata naamaan. Jos minulla on kotona karkkia, se tulee syötyä. Se kummittelee mielessä niin kauan, että syön sen (roskiinheittäminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto...). Tällä hetkellä kotona ei houkutuksia ole, ei karkkeja tai keksejä tai maissilastuja. Ja siellä on ihmeen helppo olla. Useimmiten heti ruokailun jälkeen minun tekee mieli jotain makeata (ja kamalan usein olen sitä ottanut!). En tiedä mistä tämä tulee - juurihan tankka...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Stop wishing. Start doing.

Tekisi mieli pyyhkiä pois kaikki vanhat postaukset. Mutta se ei poistaisi tosiasiaa: olen jälleen kerran lähtöruudussa, ja jälleen kerran se lähtöruutu on vähän kauempana maalista. Kevät. Joka v*tun kevät sama homma: liikaa duunia, liian vähän aikaa liikunnalle ja unelle, stressiä, painonnousua -> huonoa syömistä, huonoa nukkumista, huonoa tai ei ollenkaan liikkumista -> ei jaksa välittää mistään, saa tehtyä vain pakolliset (eli työt, mitenkäs kiltti tyttö muusta tinkisi) ja työuupumusta. Kaikki oireet viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta täydellisten verikokeiden jälkeen mitään ei kuitenkaan ONNEKSI löytynyt. Hävettää myöntää, mutta tuloksia odotellessa hetken toivoin, että tauti löytyisi ja parin napin avulla paino alkaisi laskea ja olisin tyytyväinen itseeni. Se ei vaan mene niin, ja mieluummin olen PERUSTERVE. Se niistä selityksistä, en palaa niihin enää. Tiedän mitä tehdä. Pystyn siihen, kunhan pitkäjännitteisyys riittää. Pitkäjännitteisyyttä haen kir...
5 kommenttia
Lue lisää