Siirry pääsisältöön

Lorvailua

Tiedättekö sellaiset ihmiset, jotka menee salille mutta ei edes hikoile siellä? Tekee pikkupainoilla muutaman kerran ja lukee lehteä. Tai niin kuin viime viikolla yks mimmi, souti 10 min ja polki pyörää 5 min ja tadaa - treeni valmis! Lähti suihkuun ja taisi saunoa oikein pitkän kaavan mukaan, kun oli vielä meikkailemassa kun mä menin fillarointini jälkeen HIKISENÄ pesulle.

Tänään mä voisin ehkä treenata tolleen. Jos viitsisin. Mulla on ihan veto pois, ja tiedän kyllä miksi. Duuni vaatii nyt paljon, ja tulevina viikkoina vielä enemmän. Mä luultavasti löysäilen vielä kun voin. Mulla ei ole yhtään vara tulla kipeäksi, joten passasin eilisen ulkotreenin, koska satoi aika rapeesti vettä. Tänään en saanut lapsenvahtia.

Mutta heti huomenna mä menen aamusta salille! Ja taidanpa tehdä jotain ihan lihasjuttuja, enkä pelkkää aerobista, mikä sekin on tosi kivaa. Oikeestaan jopa kivempaa kuin laitteiden vemputtaminen. Irtoraudasta mä sen sijaan tykkään - yksinkertaisia asioita yksinkertaisille ihmisille ;-)

Olen koomaillut nyt kaksi päivää, syönyt mitä sattuu (en silti mitään herkkuja vaan normiruokaa) ja milloin sattuu. Mulla on oikeasti ollut pitkästä aikaa NÄLKÄ, koska en ole kiinnittänyt huomiota ruoka-aikoihin tai ateriaväleihin. Lorvailu tekee välillä tosi hyvää! Se on mun tapa osoittaa itselleni, että olen kapinallinen, edes mun omat säännöt ei koske mua B-) Tiedän, ihan outoa toimia näin, koska ihan itse siitä kärsin. Tai en kärsi, mutta mahdolliset seuraukset on yksin mun. Kaksi päivää lorvailua = tavoite saavutetaan kaksi päivää myöhemmin. Vaan mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa :-) Pitää välillä antaa kuminauhan joustaa.

Kommentit

  1. Tunnustan, mä olen tehnyt (ja teen varmaan tulevaisuudessakin) joskus noin! Jos ei millään huvittanut lähteä treenaamaan, päätin, että teen jotain edes 15 minuuttia ja menen sitten saunaan :) Yleensä innostuin kunnon treeniin, mutta joskus tökki liikaa. Ajattelin kuitenkin, että pääasia on että lähdin :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvä mieli :-)

1) Olen pysynyt tosi hyvin ruodussa syömisten kanssa. En ole kituuttanut ja ruoka on ollut monipuolista ja maistuvaa. Hedelmiä olen syönyt ehkä enemmän kuin alkuvuonna yhteensä :-D 2) Loma alkoi tänään! Luvassa viikko sporttailua talvisissa maisemissa. Ruokailut vähän jännittää, mutta eiköhän nekin hyvin mene kun muistaa kohtuuden - siis herkuissa. Ruokailu sinänsä ei ole ongelma, vaan jälkkärit ja herkut. Tänään laskeskelin kaloreita, vielä mahtuisi 350 kcal, otanko sipsejä vai oluen - päädyin ottamaan EN KUMPAAKAAN. Loma alkakoon vasta huomenna. Huomisaamuksi toivon alhaista vaakalukemaa, joka tsemppaisi minut pitämään hyvistä aikeista kiinni koko viikon.

Oppimiskäyrän kulmakertoimesta

Juttelin suunnilleen kuukausi sitten ammattilaisen kanssa siitä, miten painonpudotusta kannattaisi toteuttaa. Jojolaihdutus ei tee hyvää kropalle. Äkkinäiset kuurit eivät nekään tee hyvää, tulee yleensä korkojen kera takaisin. Olen onnistuneesti ollut herkkulakossa - mm. karkkia ja suklaata olin syömättä vuoden, kun vaan päätin, ja otin TOTAALIKIELLON käyttöön. En kuitenkaan voi olla totaalikiellossa loppuelämäni ajan, vaan minun on opittava normaali suhtautuminen herkkuihin. Palkitsen itseni herkuilla: olinpa reipas kun kävin lenkillä, nyt suklaata naamaan. Jos minulla on kotona karkkia, se tulee syötyä. Se kummittelee mielessä niin kauan, että syön sen (roskiinheittäminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto...). Tällä hetkellä kotona ei houkutuksia ole, ei karkkeja tai keksejä tai maissilastuja. Ja siellä on ihmeen helppo olla. Useimmiten heti ruokailun jälkeen minun tekee mieli jotain makeata (ja kamalan usein olen sitä ottanut!). En tiedä mistä tämä tulee - juurihan tankka...

Stop wishing. Start doing.

Tekisi mieli pyyhkiä pois kaikki vanhat postaukset. Mutta se ei poistaisi tosiasiaa: olen jälleen kerran lähtöruudussa, ja jälleen kerran se lähtöruutu on vähän kauempana maalista. Kevät. Joka v*tun kevät sama homma: liikaa duunia, liian vähän aikaa liikunnalle ja unelle, stressiä, painonnousua -> huonoa syömistä, huonoa nukkumista, huonoa tai ei ollenkaan liikkumista -> ei jaksa välittää mistään, saa tehtyä vain pakolliset (eli työt, mitenkäs kiltti tyttö muusta tinkisi) ja työuupumusta. Kaikki oireet viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta täydellisten verikokeiden jälkeen mitään ei kuitenkaan ONNEKSI löytynyt. Hävettää myöntää, mutta tuloksia odotellessa hetken toivoin, että tauti löytyisi ja parin napin avulla paino alkaisi laskea ja olisin tyytyväinen itseeni. Se ei vaan mene niin, ja mieluummin olen PERUSTERVE. Se niistä selityksistä, en palaa niihin enää. Tiedän mitä tehdä. Pystyn siihen, kunhan pitkäjännitteisyys riittää. Pitkäjännitteisyyttä haen kir...