45 minuuttia on uusi tunti

Koin pari vuotta sitten oivalluksen, joka on auttanut mua hurjasti liikunnan suhteen:

Liikuntasuorituksen ei tarvitse olla täysi tunti.

Kyllä se nyt naurattaa, daa, ei tietenkään tarvitse. Mutta siihen asti olin oikeasti toiminut niin, että jos en ehdi liikkumaan täyttä tuntia, en lähde ollenkaan. Tajusin, että esimerkiksi:

Puolikin tuntia liikuntaa on parempi kuin ei liikuntaa ollenkaan.

Nykyisin pidän 45 minuutin sääntöä itselleni, se on oikein hyväksyttävä liikuntasuorituksen kesto. Esimerkiksi aamuaerobiset ja tänään iltapäiväaerobinen soutu kestävät juuri tuon 45 minuuttia, ja siihen päälle sitten pikaiset venyttelyt. Kävelyllä en katso aikaa, matka määrää sen kuinka pitkä suorituksesta tulee (suoritus on tässä yhteydessä muuten aika negatiivissävytteinen termi, missä liikunnan ilo?!). Pyöräillessä taas mulla on muutama eri lenkki, ja tavoitteena on mahdollisimman lyhyt aika ja kierrosaikojen parantaminen kauden edetessä. Sama hiihdossa, tietty kierrosmäärä, ja mahdollisimman nopeasti. Juoksussa mittaan matkaa tai samalla reitillä käytettyä aikaa.

Every step matters.

Jokainen askel kuluttaa rasvaa, hoen itselleni kun kiipeän portaita sen sijaan että huristaisin hissillä ylös.