Siirry pääsisältöön

45 minuuttia on uusi tunti

Koin pari vuotta sitten oivalluksen, joka on auttanut mua hurjasti liikunnan suhteen:

Liikuntasuorituksen ei tarvitse olla täysi tunti.

Kyllä se nyt naurattaa, daa, ei tietenkään tarvitse. Mutta siihen asti olin oikeasti toiminut niin, että jos en ehdi liikkumaan täyttä tuntia, en lähde ollenkaan. Tajusin, että esimerkiksi:

Puolikin tuntia liikuntaa on parempi kuin ei liikuntaa ollenkaan.

Nykyisin pidän 45 minuutin sääntöä itselleni, se on oikein hyväksyttävä liikuntasuorituksen kesto. Esimerkiksi aamuaerobiset ja tänään iltapäiväaerobinen soutu kestävät juuri tuon 45 minuuttia, ja siihen päälle sitten pikaiset venyttelyt. Kävelyllä en katso aikaa, matka määrää sen kuinka pitkä suorituksesta tulee (suoritus on tässä yhteydessä muuten aika negatiivissävytteinen termi, missä liikunnan ilo?!). Pyöräillessä taas mulla on muutama eri lenkki, ja tavoitteena on mahdollisimman lyhyt aika ja kierrosaikojen parantaminen kauden edetessä. Sama hiihdossa, tietty kierrosmäärä, ja mahdollisimman nopeasti. Juoksussa mittaan matkaa tai samalla reitillä käytettyä aikaa.

Every step matters.

Jokainen askel kuluttaa rasvaa, hoen itselleni kun kiipeän portaita sen sijaan että huristaisin hissillä ylös.

Kommentit

  1. Sinut on haastettu ;)
    http://paarynapiukaksi.blogspot.fi/2013/04/haastettuna.html

    VastaaPoista
  2. Tosi ihailtava asenne :) Varsinkin toi viimeinen olis sellanen joka tarttis itsekin aina muistaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvä mieli :-)

1) Olen pysynyt tosi hyvin ruodussa syömisten kanssa. En ole kituuttanut ja ruoka on ollut monipuolista ja maistuvaa. Hedelmiä olen syönyt ehkä enemmän kuin alkuvuonna yhteensä :-D 2) Loma alkoi tänään! Luvassa viikko sporttailua talvisissa maisemissa. Ruokailut vähän jännittää, mutta eiköhän nekin hyvin mene kun muistaa kohtuuden - siis herkuissa. Ruokailu sinänsä ei ole ongelma, vaan jälkkärit ja herkut. Tänään laskeskelin kaloreita, vielä mahtuisi 350 kcal, otanko sipsejä vai oluen - päädyin ottamaan EN KUMPAAKAAN. Loma alkakoon vasta huomenna. Huomisaamuksi toivon alhaista vaakalukemaa, joka tsemppaisi minut pitämään hyvistä aikeista kiinni koko viikon.

Oppimiskäyrän kulmakertoimesta

Juttelin suunnilleen kuukausi sitten ammattilaisen kanssa siitä, miten painonpudotusta kannattaisi toteuttaa. Jojolaihdutus ei tee hyvää kropalle. Äkkinäiset kuurit eivät nekään tee hyvää, tulee yleensä korkojen kera takaisin. Olen onnistuneesti ollut herkkulakossa - mm. karkkia ja suklaata olin syömättä vuoden, kun vaan päätin, ja otin TOTAALIKIELLON käyttöön. En kuitenkaan voi olla totaalikiellossa loppuelämäni ajan, vaan minun on opittava normaali suhtautuminen herkkuihin. Palkitsen itseni herkuilla: olinpa reipas kun kävin lenkillä, nyt suklaata naamaan. Jos minulla on kotona karkkia, se tulee syötyä. Se kummittelee mielessä niin kauan, että syön sen (roskiinheittäminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto...). Tällä hetkellä kotona ei houkutuksia ole, ei karkkeja tai keksejä tai maissilastuja. Ja siellä on ihmeen helppo olla. Useimmiten heti ruokailun jälkeen minun tekee mieli jotain makeata (ja kamalan usein olen sitä ottanut!). En tiedä mistä tämä tulee - juurihan tankka...

Stop wishing. Start doing.

Tekisi mieli pyyhkiä pois kaikki vanhat postaukset. Mutta se ei poistaisi tosiasiaa: olen jälleen kerran lähtöruudussa, ja jälleen kerran se lähtöruutu on vähän kauempana maalista. Kevät. Joka v*tun kevät sama homma: liikaa duunia, liian vähän aikaa liikunnalle ja unelle, stressiä, painonnousua -> huonoa syömistä, huonoa nukkumista, huonoa tai ei ollenkaan liikkumista -> ei jaksa välittää mistään, saa tehtyä vain pakolliset (eli työt, mitenkäs kiltti tyttö muusta tinkisi) ja työuupumusta. Kaikki oireet viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta täydellisten verikokeiden jälkeen mitään ei kuitenkaan ONNEKSI löytynyt. Hävettää myöntää, mutta tuloksia odotellessa hetken toivoin, että tauti löytyisi ja parin napin avulla paino alkaisi laskea ja olisin tyytyväinen itseeni. Se ei vaan mene niin, ja mieluummin olen PERUSTERVE. Se niistä selityksistä, en palaa niihin enää. Tiedän mitä tehdä. Pystyn siihen, kunhan pitkäjännitteisyys riittää. Pitkäjännitteisyyttä haen kir...