Siirry pääsisältöön

Väsyttää

Olin eilen kulttuuririennoissa, ja yöunet jäivät viiteen tuntiin. Ihan selvin päin olin, mutta olo on silti ihan kuin krapulainen johtuen lyhyistä yöunista. Väsyttää. Ja kun väsyttää, nälättää. Tai ei oikeastaan ole edes nälkä, olisi vaan kiva syödä jotain. Varmaan elimistö kaipaa verensokerille boostia ja yrittää ohjata jalkoja ja käsiä suklaapatukoiden luo. Joku ujuttaa ilmastointikanavan kautta kanelipullantuoksua huoneeseen. Kanelipulla on mun herkkua!

Se ei kuitenkaan tule kyseeseen. Olen ollut yli kaksi kuukautta ilman herkkuja, miksi tyrisin nyt? Oikeesti mietin, että jos olisi vuoden ilman suklaata. Ihan vaan osoittaakseni itselleni, että pystyn kyllä kun päätän.

Parin viikon päästä lähdetään lomalle, ja siellä aion herkutella pienesti joka päivä - jäätelöllä. Ihana mennä valmiisiin ruokapöytiin, ei tarvitse kokata eikä tiskata eikä siivota. Odotan jo kovasti!

Tämänpäiväiseen väsymykseen ei tunnu kirkasvalot auttavan, on kokeiltu korviin, pöytämallista ja aurinkokin helottaa. Mulla helottaa vain posket väsymyksestä. Aamulla kävin makuulle kylppärin lattialle (ah, lattialämmitys ja pörröinen matto) ja toivoin, että voisin jäädä siihen nukkumaan.

Vielä muutama tunti lusittavana ja sitten koittaa vapaus ja viikonloppu. Minulla ei ole muita suunnitelmia kuin ulkoilua ja crossfittiä. Ja tietenkin siivota pitää, kuinkas muuten... Pyykkiäkin on taas kertynyt kauheat vuoret. En voi sietää imuroimista (mutta teen sen silti kun pakkohan se on), mutta rakastan pyykkien ripustamista kuivumaan ja viikkaamista! Perversionsa kullakin :-D

Koitan pysytellä hereillä. Voiko istualteen nukahtaa töissä? Kohta se nähdään.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvä mieli :-)

1) Olen pysynyt tosi hyvin ruodussa syömisten kanssa. En ole kituuttanut ja ruoka on ollut monipuolista ja maistuvaa. Hedelmiä olen syönyt ehkä enemmän kuin alkuvuonna yhteensä :-D 2) Loma alkoi tänään! Luvassa viikko sporttailua talvisissa maisemissa. Ruokailut vähän jännittää, mutta eiköhän nekin hyvin mene kun muistaa kohtuuden - siis herkuissa. Ruokailu sinänsä ei ole ongelma, vaan jälkkärit ja herkut. Tänään laskeskelin kaloreita, vielä mahtuisi 350 kcal, otanko sipsejä vai oluen - päädyin ottamaan EN KUMPAAKAAN. Loma alkakoon vasta huomenna. Huomisaamuksi toivon alhaista vaakalukemaa, joka tsemppaisi minut pitämään hyvistä aikeista kiinni koko viikon.

Oppimiskäyrän kulmakertoimesta

Juttelin suunnilleen kuukausi sitten ammattilaisen kanssa siitä, miten painonpudotusta kannattaisi toteuttaa. Jojolaihdutus ei tee hyvää kropalle. Äkkinäiset kuurit eivät nekään tee hyvää, tulee yleensä korkojen kera takaisin. Olen onnistuneesti ollut herkkulakossa - mm. karkkia ja suklaata olin syömättä vuoden, kun vaan päätin, ja otin TOTAALIKIELLON käyttöön. En kuitenkaan voi olla totaalikiellossa loppuelämäni ajan, vaan minun on opittava normaali suhtautuminen herkkuihin. Palkitsen itseni herkuilla: olinpa reipas kun kävin lenkillä, nyt suklaata naamaan. Jos minulla on kotona karkkia, se tulee syötyä. Se kummittelee mielessä niin kauan, että syön sen (roskiinheittäminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto...). Tällä hetkellä kotona ei houkutuksia ole, ei karkkeja tai keksejä tai maissilastuja. Ja siellä on ihmeen helppo olla. Useimmiten heti ruokailun jälkeen minun tekee mieli jotain makeata (ja kamalan usein olen sitä ottanut!). En tiedä mistä tämä tulee - juurihan tankka...

Stop wishing. Start doing.

Tekisi mieli pyyhkiä pois kaikki vanhat postaukset. Mutta se ei poistaisi tosiasiaa: olen jälleen kerran lähtöruudussa, ja jälleen kerran se lähtöruutu on vähän kauempana maalista. Kevät. Joka v*tun kevät sama homma: liikaa duunia, liian vähän aikaa liikunnalle ja unelle, stressiä, painonnousua -> huonoa syömistä, huonoa nukkumista, huonoa tai ei ollenkaan liikkumista -> ei jaksa välittää mistään, saa tehtyä vain pakolliset (eli työt, mitenkäs kiltti tyttö muusta tinkisi) ja työuupumusta. Kaikki oireet viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta täydellisten verikokeiden jälkeen mitään ei kuitenkaan ONNEKSI löytynyt. Hävettää myöntää, mutta tuloksia odotellessa hetken toivoin, että tauti löytyisi ja parin napin avulla paino alkaisi laskea ja olisin tyytyväinen itseeni. Se ei vaan mene niin, ja mieluummin olen PERUSTERVE. Se niistä selityksistä, en palaa niihin enää. Tiedän mitä tehdä. Pystyn siihen, kunhan pitkäjännitteisyys riittää. Pitkäjännitteisyyttä haen kir...