Olin eilen kulttuuririennoissa, ja yöunet jäivät viiteen tuntiin. Ihan selvin päin olin, mutta olo on silti ihan kuin krapulainen johtuen lyhyistä yöunista. Väsyttää. Ja kun väsyttää, nälättää. Tai ei oikeastaan ole edes nälkä, olisi vaan kiva syödä jotain. Varmaan elimistö kaipaa verensokerille boostia ja yrittää ohjata jalkoja ja käsiä suklaapatukoiden luo. Joku ujuttaa ilmastointikanavan kautta kanelipullantuoksua huoneeseen. Kanelipulla on mun herkkua!
Se ei kuitenkaan tule kyseeseen. Olen ollut yli kaksi kuukautta ilman herkkuja, miksi tyrisin nyt? Oikeesti mietin, että jos olisi vuoden ilman suklaata. Ihan vaan osoittaakseni itselleni, että pystyn kyllä kun päätän.
Parin viikon päästä lähdetään lomalle, ja siellä aion herkutella pienesti joka päivä - jäätelöllä. Ihana mennä valmiisiin ruokapöytiin, ei tarvitse kokata eikä tiskata eikä siivota. Odotan jo kovasti!
Tämänpäiväiseen väsymykseen ei tunnu kirkasvalot auttavan, on kokeiltu korviin, pöytämallista ja aurinkokin helottaa. Mulla helottaa vain posket väsymyksestä. Aamulla kävin makuulle kylppärin lattialle (ah, lattialämmitys ja pörröinen matto) ja toivoin, että voisin jäädä siihen nukkumaan.
Vielä muutama tunti lusittavana ja sitten koittaa vapaus ja viikonloppu. Minulla ei ole muita suunnitelmia kuin ulkoilua ja crossfittiä. Ja tietenkin siivota pitää, kuinkas muuten... Pyykkiäkin on taas kertynyt kauheat vuoret. En voi sietää imuroimista (mutta teen sen silti kun pakkohan se on), mutta rakastan pyykkien ripustamista kuivumaan ja viikkaamista! Perversionsa kullakin :-D
Koitan pysytellä hereillä. Voiko istualteen nukahtaa töissä? Kohta se nähdään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti