Siirry pääsisältöön

Mittoja ja tavoitefarkkukuvia päivitetty

Lähtötilanne ja tavoite -välilehdeltä löytyy uudet mitat ja kuvat :-)

Ja kevennykseksi Radio Novan parodia Jutan superdieteistä X-D

Jäin eilen mietiskelemään eilistä postaustani. Miksi mulla menee aina yli nää liikunnat? Mä ahnehdin, ja jaksan sitä ehkä kaksi viikkoa, sitten tulee väsymys ja on pakko pitää taukoa. Tänä aamunakin ensimmäinen ajatus oli, että jospa kuitenkin kävisin treenaamassa, kun en varmuudella huomenna pääse. Kun liikunta on mulle kuitenkin vaan sitä, että saan siitä energiaa, ei sitä, että treenaisin tavoitteellisesti jotain määränpäätä kohti. Se antaa aina enemmän kuin ottaa ja auttaa jaksamaan muuta arkea. Liikunnasta tulee tosi hyvä fiilis. Mulla on projektiluontoinen työ, ja ajoittain stressi on kova. Liikunta on hyvää vastapainoa sille, mutta kun stressi kovenee, väsytän itseni treenaamisella. Ja mä teen tän joka ikinen kerta, en vaan osaa kohtuutta.

Auttaisiko etukäteissuunnittelu? Tällä viikolla liikun näinä päivinä ja pidän näin monta vapaapäivää. Kuinka monta vapaapäivää mä tarvitsen viikossa? Sen olen tajunnut, että vapaapäivä ei ole se, että käy vain pyöräilemässä tai tekee vain ylä- tai alakropan, vaan sen pitää olla totaalilepo (no daa-a...). Jos mulla ei olisi lapsia tai perhettä, mä varmaan liikkuisin kaiken vapaa-aikani. Kun se rulla pyörähtää päälle, sitä on vaikea saada himmaamaan. Mutta joku kohtuus tähän on löydettävä, koska muuten tulee kyllästyminen tai energiavirtaus kääntyy väärään suuntaan, eikä saakaan enää voimaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvä mieli :-)

1) Olen pysynyt tosi hyvin ruodussa syömisten kanssa. En ole kituuttanut ja ruoka on ollut monipuolista ja maistuvaa. Hedelmiä olen syönyt ehkä enemmän kuin alkuvuonna yhteensä :-D 2) Loma alkoi tänään! Luvassa viikko sporttailua talvisissa maisemissa. Ruokailut vähän jännittää, mutta eiköhän nekin hyvin mene kun muistaa kohtuuden - siis herkuissa. Ruokailu sinänsä ei ole ongelma, vaan jälkkärit ja herkut. Tänään laskeskelin kaloreita, vielä mahtuisi 350 kcal, otanko sipsejä vai oluen - päädyin ottamaan EN KUMPAAKAAN. Loma alkakoon vasta huomenna. Huomisaamuksi toivon alhaista vaakalukemaa, joka tsemppaisi minut pitämään hyvistä aikeista kiinni koko viikon.

Oppimiskäyrän kulmakertoimesta

Juttelin suunnilleen kuukausi sitten ammattilaisen kanssa siitä, miten painonpudotusta kannattaisi toteuttaa. Jojolaihdutus ei tee hyvää kropalle. Äkkinäiset kuurit eivät nekään tee hyvää, tulee yleensä korkojen kera takaisin. Olen onnistuneesti ollut herkkulakossa - mm. karkkia ja suklaata olin syömättä vuoden, kun vaan päätin, ja otin TOTAALIKIELLON käyttöön. En kuitenkaan voi olla totaalikiellossa loppuelämäni ajan, vaan minun on opittava normaali suhtautuminen herkkuihin. Palkitsen itseni herkuilla: olinpa reipas kun kävin lenkillä, nyt suklaata naamaan. Jos minulla on kotona karkkia, se tulee syötyä. Se kummittelee mielessä niin kauan, että syön sen (roskiinheittäminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto...). Tällä hetkellä kotona ei houkutuksia ole, ei karkkeja tai keksejä tai maissilastuja. Ja siellä on ihmeen helppo olla. Useimmiten heti ruokailun jälkeen minun tekee mieli jotain makeata (ja kamalan usein olen sitä ottanut!). En tiedä mistä tämä tulee - juurihan tankka...

Stop wishing. Start doing.

Tekisi mieli pyyhkiä pois kaikki vanhat postaukset. Mutta se ei poistaisi tosiasiaa: olen jälleen kerran lähtöruudussa, ja jälleen kerran se lähtöruutu on vähän kauempana maalista. Kevät. Joka v*tun kevät sama homma: liikaa duunia, liian vähän aikaa liikunnalle ja unelle, stressiä, painonnousua -> huonoa syömistä, huonoa nukkumista, huonoa tai ei ollenkaan liikkumista -> ei jaksa välittää mistään, saa tehtyä vain pakolliset (eli työt, mitenkäs kiltti tyttö muusta tinkisi) ja työuupumusta. Kaikki oireet viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta täydellisten verikokeiden jälkeen mitään ei kuitenkaan ONNEKSI löytynyt. Hävettää myöntää, mutta tuloksia odotellessa hetken toivoin, että tauti löytyisi ja parin napin avulla paino alkaisi laskea ja olisin tyytyväinen itseeni. Se ei vaan mene niin, ja mieluummin olen PERUSTERVE. Se niistä selityksistä, en palaa niihin enää. Tiedän mitä tehdä. Pystyn siihen, kunhan pitkäjännitteisyys riittää. Pitkäjännitteisyyttä haen kir...