Tiedättekö sen, että kun viikonloppuna on lupa herkutella, se alkaa jo perjantai-iltana. Pahimmillaan perjantaina iltapäivällä. Ja jatkuu läpi lauantain ja sunnuntain. Maanantaina pudotus maan pinnalle onkin sitten raju.
Mulla on just sellainen tunne nyt. Huomenna on lupa ottaa herkkua lähes kolmen kuukauden tauon jälkeen. Ja tekisi mieli ottaa jo nyt.
Mä pelkään, että repsahdan ja vedän kaikki herkkujälkiruoat jotka näen, ja huuhdon ne alas kuohuviinillä, koko viikon ajan. Ja tulen takaisin ihan pullana.
Miks mun pitää olla tällainen ruokavammainen, että murehdin jo etukäteen onnistumista ja epäonnistumista? Voi kun voisin suhtautua asiaan rennosti eli olla ajattelematta koko asiaa etukäteen ja syödä sitten sen verran kuin hyvältä tuntuu, sitä mikä hyvältä tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti