Siirry pääsisältöön

Kätevä emäntä

Tiiättekö mikä on helpoin tapa kerätä pisteet himaan perheeltä viikonloppuaamuna? Tuoreet sämpylät. Vielä helpommalla pääsee kun ei ala leipoa niitä aamutuimaan atomeista, vaan toimii illalla näin: tee taikina, leivo sämpylöiksi pellille, peitä pelti muovilla ja laita jääkaappiin. Siellä ne kohoaa yön aikana, ja aamulla laitat uunin päälle ja kylmät sämpylät sinne (ellet sitten herää puoli tuntia aikaisemmin ja ota ne huoneenlämpöön) ja paistat. Ei voi olla helpompaa!

Eilen illalla ei väsymyksen kourissa tullut moinen mieleen, mutta onneksi heräsin jo puoli seitsemältä - olinhan mennyt nukkumaan jo kahdeksan jälkeen :-o Niinpä laitoin sämpylät tulemaan ihan perinteiseen tapaan. Vielä toinen leipomisvinkki: kaikki hiivataikinat kannattaa kohottaa mikroaaltouunissa! Uuni ei ole päällä, mutta se on vedoton ja tiivis tila, oma pikku ekosysteeminsä, mikä vauhdittaa taikinan kohoamista. Jos oikein jaksaa, niin paistaa ne puu-uunissa, voi että tulee makoisia!

Sämpylöiden leipomisessa on parasta se, että niihin voi laittaa ihan mitä tahansa: kaurapuuron tai perunamuusin tähteet, juustoraastetta, leseitä, rouheita, maltaita, mitä tahansa jauhoja mitä kaapista löytyy, porkkanaraastetta tai bataattia, siirappia tai hunajaa, aurinkokuivattua tomaattia tai vaikka tuorejuustoa. Ja tietenkin näppituntumalla, ohjetta ei tarvita. Joka kerta tulee erilaisia makuja. Tällä kertaa käytin vehnäleseitä, olutmaltaita, leipäsiirappia, ruis- ja vehnäjauhoja. Kohta nähdään miltä maistuu :-)

Talvi yllätti taas :-o Yöllä pakkanen on kiristynyt yli -15 asteeen, keli on tosin tosi hieno, eli täytyy aamupalan jälkeen lähteä liikekannalle lasten ja koiran kanssa.

P.S. Sanomattakin on selvää, että särkylääkekuuri aiheuttaa turvotusta. Nyt ei kannata käydä vaa'alla, jottei masennu sen lukemista.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvä mieli :-)

1) Olen pysynyt tosi hyvin ruodussa syömisten kanssa. En ole kituuttanut ja ruoka on ollut monipuolista ja maistuvaa. Hedelmiä olen syönyt ehkä enemmän kuin alkuvuonna yhteensä :-D 2) Loma alkoi tänään! Luvassa viikko sporttailua talvisissa maisemissa. Ruokailut vähän jännittää, mutta eiköhän nekin hyvin mene kun muistaa kohtuuden - siis herkuissa. Ruokailu sinänsä ei ole ongelma, vaan jälkkärit ja herkut. Tänään laskeskelin kaloreita, vielä mahtuisi 350 kcal, otanko sipsejä vai oluen - päädyin ottamaan EN KUMPAAKAAN. Loma alkakoon vasta huomenna. Huomisaamuksi toivon alhaista vaakalukemaa, joka tsemppaisi minut pitämään hyvistä aikeista kiinni koko viikon.

Oppimiskäyrän kulmakertoimesta

Juttelin suunnilleen kuukausi sitten ammattilaisen kanssa siitä, miten painonpudotusta kannattaisi toteuttaa. Jojolaihdutus ei tee hyvää kropalle. Äkkinäiset kuurit eivät nekään tee hyvää, tulee yleensä korkojen kera takaisin. Olen onnistuneesti ollut herkkulakossa - mm. karkkia ja suklaata olin syömättä vuoden, kun vaan päätin, ja otin TOTAALIKIELLON käyttöön. En kuitenkaan voi olla totaalikiellossa loppuelämäni ajan, vaan minun on opittava normaali suhtautuminen herkkuihin. Palkitsen itseni herkuilla: olinpa reipas kun kävin lenkillä, nyt suklaata naamaan. Jos minulla on kotona karkkia, se tulee syötyä. Se kummittelee mielessä niin kauan, että syön sen (roskiinheittäminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto...). Tällä hetkellä kotona ei houkutuksia ole, ei karkkeja tai keksejä tai maissilastuja. Ja siellä on ihmeen helppo olla. Useimmiten heti ruokailun jälkeen minun tekee mieli jotain makeata (ja kamalan usein olen sitä ottanut!). En tiedä mistä tämä tulee - juurihan tankka...

Stop wishing. Start doing.

Tekisi mieli pyyhkiä pois kaikki vanhat postaukset. Mutta se ei poistaisi tosiasiaa: olen jälleen kerran lähtöruudussa, ja jälleen kerran se lähtöruutu on vähän kauempana maalista. Kevät. Joka v*tun kevät sama homma: liikaa duunia, liian vähän aikaa liikunnalle ja unelle, stressiä, painonnousua -> huonoa syömistä, huonoa nukkumista, huonoa tai ei ollenkaan liikkumista -> ei jaksa välittää mistään, saa tehtyä vain pakolliset (eli työt, mitenkäs kiltti tyttö muusta tinkisi) ja työuupumusta. Kaikki oireet viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta täydellisten verikokeiden jälkeen mitään ei kuitenkaan ONNEKSI löytynyt. Hävettää myöntää, mutta tuloksia odotellessa hetken toivoin, että tauti löytyisi ja parin napin avulla paino alkaisi laskea ja olisin tyytyväinen itseeni. Se ei vaan mene niin, ja mieluummin olen PERUSTERVE. Se niistä selityksistä, en palaa niihin enää. Tiedän mitä tehdä. Pystyn siihen, kunhan pitkäjännitteisyys riittää. Pitkäjännitteisyyttä haen kir...