Miinus Kymmenen

Olen saanut työstettyä mieltäni askarruttavia työhön ja terveyteen liittyviä asioita, ja nyt minusta tuntuu, että olen päässyt hyvään alkuun muutoksessa. Kuinka kauan sen läpiviemiseen kuluu, sitä en tiedä, ja se tekeekin tästä mielenkiintoista. Vielä en tiedä missä maali häämöttää, mutta jossain siellä se on, ihan varmasti. Työstressi on helpottanut ja uutta ei ole näköpiirissä. Pöhötykset on poissa ja vaaka kiitti aamulla. Sain helistellä helmitaulusta muutaman nappulan taas pois - pitääkin laittaa siitä tänne kuva! Yksi nappula vastaa 100 g pudotusta. Yhdelle sivulle mahtuu 8 kg pudotus, ja sitten voi kääntää toisen sivun esille. Vedenjuonti on sujunut hyvin, töissä se on helppo muistaa ja toteuttaa. Täytyy kehitellä joku toimiva käytäntö myös viikonlopuksi kotiin. Kunnollinen ruokailu vaatii vähän ennakointi ja viitseliäisyyttä. Eilen olisi ollut tosi helppo kurvata Mäkkiin menojen välissä, mutta nipistin vähän enemmän aikaa, poikkesin kaupasta salaatin ja kastikkeen ja paineli...

En ota! En maista! Ei kiitos! Syökää te muut vaan! Varmaan ne on hyviä, mutta yksi manteli sisältää varmaan jotain sata kaloria? No ei sentään, kävin tsekkaamassa. 530 kcal / 100 g.

Tajusin, että minun ei ole mikään pakko liikkua, jos en halua. Painon pudottaminen ei vaadi liikuntaa, se vaatii sitä, että syö vähemmän kuin kuluttaa. Se ei myöskään tarkoita sitä, ettei voisi syödä mitään herkkuja, niitä ei vaan voi syödä kovin paljon ja joka päivä. Liikun kyllä, kaksi kertaa viikossa HIIT-treeniä ja kerran viikossa ratsastustunti, ja näiden päälle muutama kävelylenkki viikossa. Mutta ajatus siitä, että minun ei tarvitse jos en halua , on minulle vapauttava. Olen karmea suorittamaan asioita, ja se on yksi asia joka nostaa stressitasoa heti. Vaikka muille sopii treenien ja syömisten aikatauluttaminen viikoksi etukäteen, niin mulle se ei sovi. Mun ei myöskään tarvitse treenata kuntosalilla jos ei huvita, vaikka miten pääsisin sinne ilmaiseksi. Tuolla liikuntamäärällä pysyn toimintakunnossa, ei se kuntoa kasvata, ja tämä riittää tässä vaiheessa. Olen ilmeisesti vihdoin ymmärtänyt sen, että kuurit ja jojolaihduttaminen ei mun kohdalla johda muuhun kuin jokaisen jojon...

Tajusin juuri, että jos pystyisin pudottamaan painoa vain kilon kuukaudessa , painaisin seuraavana syntymäpäivänäni kymmenen kiloa vähemmän kuin tänään. Miltä kuulostaa? Hyvältä! Olen pari viikkoa mietiskellyt motivaatioasioita. En ole löytänyt (enkä edes etsinyt) sitä lausetta, joka kiteyttää tuntemukseni, mutta tunnen tänään olevani valmiimpi elämänmuutokseen kuin ennen. Näen itseni realistisesti juuri nyt. Hyväksyn sen mitä näen - se ei tarkoita, että kuitenkaan pitäisin siitä. Mutta olen sinut itseni kanssa. Olen itse kiloni kerännyt, ja itse ne on myös häädettävä. Vuosia jatkunut työstressi on viimein selätetty. Tuntuu siltä, että nyt on hyvä aika aloittaa elämäntaparemontti. Kevät on tulossa, ja se saa mielen kuplimaan. Elämä on helpompaa kuin ennen, eikä arjessa tarvitse vääntäytyä solmulle selvitäkseen.

Voi apua... Tiesin, että vaaka näyttäisi paljon, mutta että näin paljon :-/ 81,0 kg Mä ehkä kuolen! Siinä on 13 kg enemmän kuin pitäisi. Niinpä ryhdyin heti aamusta toimeen ja lähdin koiran kanssa metsälenkille klo 6.30. 40 min reipasta kävelyä kulutti 302 kcal. Enemmän oli syke kuntopuolella kuin rasvanpolttopuolella. Aamulla join vain vettä (ei tuoremehua, jee!) ja söin banaanin. Lounaaksi hain salaattiainekset ja kaksi karjalanpiirakkaa. Olen niin turvoksissa, että sormia pakottaa :-/ Silmäpussit roikkuu tissien yläpuolella. Tän on oikeesti loputtava, nyt, lopullisesti! MIKSI EI - polveen sattuu liikunnan aikana ja jälkeen - ... kirjoitan lisää tekosyitä heti kun keksin ... - - - MIKSI KYLLÄ - iloisempi mieli - parempi olo - parempi esimerkki lapsille - parempi jaksaminen - vittuuntuminen itseen lakkaa - eroon jäykkyydestä - eroon polvikivusta - limapussintulehdus on rasitusvamma, uskon että painonpudotus auttaisi koska pitkätkään lepojaks...

Startti ei ole kovin vakuuttava: + 500 g viikossa. Jep jep. Menkkaturvotusta? Ehkä. Mutta herkkuja söin vain viikonloppuna, jee! Se on edistystä. Nyt on uusi viikko ja uudet suklaalevyt toimiston pöydällä, unfuckingbelievable miten nää naiset keksii kaikesta syyn tuoda suklaata töihin. En ota. Ja hei, tän aamun jumpassa (no ei se oikeesti oo sellasta perinteistä jumppaa vaan crosstrainingia) kului 562 kaloria :-)

Olen pyristellyt eroon pakkomielteestä tilastoida syömäni ja kuluttamani kalorit. En enää merkkaa Heia Heiaan liikuntoja. Sports Trackerin laitan päälle kun lähden lenkille, mutta en edes katso tuloksia. Sykemittaria käytän, mutta koitan olla katsomatta kulutetut kalorit. Olen suorittaja - enkä kovin ylpeä siitä. Lasken kierroksia ja toistoja silloinkin kun ei tarvitsisi, pakkomielteisesti, vaikkei sillä tiedolla mitään tee. Siinä on kuulkaa liikunnan ilo kaukana, kun päässä nakuttaa mittari koko ajan. Miksei voisi vaan uida siihen asti, kun pitää lähteä suihkuun, jotta ehtii töihin? Ehei, pitää laskea päässä kierroksia JA ENNEN KAIKKEA SITÄ, PALJONKO ON JÄLJELLÄ. Liikunta todellakin on minulle suoritus, liikuntakertoja pitää olla tietty määrä ja tietty aika pitää kuluttaa. Ihan kuin se tekisi onnelliseksi. No ei ole tehnyt. Olen jättäytynyt pois sieltä, missä "olet itse pahin kilpailijasi". Sitä mä todellakin olin. En myöskään sallinut itselleni epäonnistumista - jätin a...