Pikakelauksella pari viimeistä päivää

Maanantain ja tiistain välisenä yönä selkä jumahti - jo kolmannen kerran :-/ Alaselkä ei toimi ja lihakset painaa hermoa, mikä säteilee kipuna alaraajoihin. En oikein tiennyt että mitä pitäisi tehdä, onko liikunta hyväksi vai pahaksi, niinpä suuntasin lääkäriin. Sain ajan vasta keskiviikolle. Kotiinviemisinä tulehduskipulääkettä, lihasrelaksanttia ja lähete fysioterapeutille. Liikuntaa kannattaa ja saa harrastaa, mutta ei hyppyjä, juoksua eikä muuta täräyttävää. Hiihtoa ei myöskään suositellut, koska se on pahentanut oireita matkan varrella.

Ajattelin nyt viikon verran ottaa rauhallisemmin ja panostaa venyttelyyn, ja sitten kuulostella josko normaalit jutut uskaltaisi palauttaa. Kuntoonhan tämä on saatava, eli pakko ottaa vähän rauhallisemmin nyt - jumi on kuitenkin tullut jo kolme kertaa. Viimeiseen viikkoon ei ole tullut liikuntaa kuin yksi hiihtolenkki, ja eiliselle tungin puolen tunnin kävelyn kesken työpäivän. Teki muuten hyvää aurinkoisessa kevätilmassa :-)

Ruokailut ovat sujuneet hyvin, mutta vedenjuonti on jäänyt liian vähälle. Tänään laitan senkin kuntoon. Valohoito vetelee viimeisiään - ensi viikolla voinkin sitten alkaa ravata noissa fysikaalisissa :-/ Vähän plaah mutta eipä auta.

Ei kulje

Suksi ei tänään kulkenut ollenkaan aamulla. Silloin oli vielä pikkupakkanen, latu oli juuri ajettu, mutta tahmeata oli. Selkä on kipuillut viikon verran, enkä oikein tiedä mitä sen kanssa pitäisi tehdä, antaa olla vai käyttää. Väkisin hiihdin reilun vitosen, ja sitten alkoi tulla nenästä runsaasti verta. Mulla vuotaa nenästä muutenkin herkästi verta, eli se ei sinänsä ole mikään juttu, mutta tänään sitä tuli paljon, tietenkin kun syke on korkealla ja pumppaa verta ulos.

Korvasin lyhyen hiihtolenkin lumitöillä. Kävin katolla lapioimassa ns. jiirit tyhjiksi, kaipa se reilun tunnin rehkiminenkin jonkun kalorin poltti. Keli on tosi keväinen! Aurinko paistaa ja lämmittää jo kummasti. Tulispa kevät ja pyöräilykelit pian!

Luulin muuten olevani ihan helposti herkuttomalla ruokavaliolla, mutta jossain alitajunnassa se asia vaivaa. Näin yöllä unta, että söin yhden lakun, nappasin ohimennen suuhuni. Kun tajusin asian siinä unessa, niin kävin sylkemässä sen roskikseen. Jotenkin tulkitsen tota niin, että ei tää herkuttomuus ihan luonnostaan tuu tai että musta ei sittenkään tuntuisi, että joudun luopumaan jostain. Hereillä ollessani saan perverssiä mielihyvää siitä, että pidättäydyn herkuista. Ehkä tohon voi vaikuttaa se, että niin moni ruoka mun mielestä on herkkua ja siksi multa kiellettyä, ja siksi niiden osuus tarjolla olevista ruoista on ns. yliedustettuna vs. karkkilakkoilijat.

Puoliväli ylitetty

Onko toi mun vaaka? Onko toi tosiaan minä joka olen ton vaa'an päällä? Näenkö mä vielä unta? Mitä on tapahtunut?

72,5 kg

MITÄH?! Paino on ropsahtanut aimo harppauksen alaspäin jo toistamiseen tämän viikon aikana! Tänä aamuna tuntui ekaa kertaa siltä, että turvotukset on tiessään. Flunssan takia en ole päässyt liikkumaan, niin lihaksiinkaan ei ole varastoitunut mitään.

72,5 kg tarkoittaa, että matkaa on taitettu -6,1 kg ja sitä on jäljellä 5,5 kg. PUOLIVÄLI ON SIIS YLITETTY!

Kannatti jättää toissailtana lasten kanssa leivotut mokkapalat syömättä, ja kaikki ne herkut ennen sitä yli 50 päivän ajan. Edes sormia en nuolaissut leipoessa, koska en luota itseeni. Mieli teki. Ennen olisin syönyt yhden mokkapalan tuoreeltaan, toisen vielä illalla. Aamulla tottakai yhden ja töihin olisin vienyt myös. Illalla ilman muuta lisää, koska olisin tehnyt ison pellillisen ja siitähän riittäisi. Nyt tein puolikkaan annoksen pikkupellille, josta puolet laitettiin pakastimeen ja lapsille riitti kahdeksi kerraksi herkkua. Olen hyvin saanut iskostettua heillekin, että joka päivä ei ole hyvä syödä herkkua, ja sokerilliset kaakaomurot ja vanukkaat ovat harvinaisempia meidän ruokapöydässä. Huomaavat itsekin, että ne eivät pidä nälkää niin hyvin.

Tiiättekö mikä on vielä hyvä juttu? Että kun aloitin silloin kun aloitin, olen jo tässä. Jos olisin lykännyt aloitusta, niin sitä myöhemmin saavuttaisin tavoitteen. Kannattaa siis aloittaa heti, eikä odotella sopivaa maanantaita tai kuunvaihdetta!

Peilikuva

Välillä mä olen tosi tyytyväinen peilikuvaani. Miten paljon mä olenkaan laihtunut! Miten hienosti mulla näkyy pohje- ja reisilihakset kun teen näin!

Toisina päivinä olen tyytyväinen vaa'an lukemaan, mutta peilikuva ei miellytä. Tuossa on ylimääräistä, tuosta tursuu, tästä kun puristaa niin näkyy selluliittiä, tosta pitäisi saada pois, tisseissä sais olla lisää täytettä, voisko toi maha vaan vetäytyä, mun lantio ei kapene ehkä ikinä.

Tänään oli tyytymätön päivä, vaikka vaaka näytti vähemmän kuin öö... ainakin puoleen vuoteen. Onneksi mun ei tarvitse kulkea ilman vaatetta julkisilla paikoilla, vaan saan verhoutua vaatteisiin! Minä, kuten moni muu tässä painossa ja näissä projekteissa, näyttää vaan niin paljon paremmalta vaatteet päällä.

Mitä heille kuuluu nyt?

Mä seuraan AVAlta Suurinta pudottajaa, ja nyt ollaan siinä kohdassa, missä jäljellä on enää viimeinen punnitus finaalissa (mä katson päivän myöhässä koska tallennus sattuu olemaan aamupäivän uusinnasta). Eilen meinasin pillittää kun Tara intoili kuinka onnellinen on kun paino on tippunut jotain 50 kiloa, niin hienon urakan tehnyt se päättäväinen nainen.

Aamulla mietin, että olisipa mielenkiintoista nähdä, mitä suurimmille pudottajille kuuluu vaikka vuoden tai parin päästä. Joillain tuotantokausilla on ollut aiemmilta vuosilta tuttuja mukana ja ovat saaneet toisen mahdollisuuden tai heitä on muuten oltu tapaamassa. Ihan putkeen ei siis ole mennyt elämä farmin jälkeen, mikä on aika ymmärrettävää, kun ruokahoukutuksia on paljon ja aikaa treenaamiselle jää vähemmän töiden takia. Ja miten terveellistä nyt ylipäänsä on pudottaa painoa 2-5 kilon viikkovauhdilla, siksi disclaimerit lopputeksteissä. No ohjelmat ei tietenkään tee tällaisia follow upeja joissa kerrotaan epäonnistumisista.

Siksi ilahduin kun Facebook-kaveri oli juuri tänään laittanut tämän linkin: 5 depressing realities behind popular reality TV shows.

Google löysi tällaisen: Biggest Loser: where are they now?

Kiitos vaaka, kiitos minä!

Vaaka näytti virallisessa keskiviikkopunnituksessani 73,3 kg.  Se on -1,2 kg viime viikkoon ja -5,3 kg vuoden alkuun.

HAPPY HAPPY HAPPY :-)

Mä laitoin ton käppyrän näytille, koska mua itseäni aina kiinnostaa ihmisten painopäivityksissä se, mistä on lähdetty ja paljonko on tippunut ja missä ajassa. Siksi mulla on toi tikkerikin tossa ylhänä (joka muuten ei näyttää vain täydet kilot, ei osia). Ja vaikka luen päivittäin samoja blogeja, nämä asiat ei aina jää mieleen tai niitä ei ole kovin helppo blogista löytää.

Tavoiteviivani on 67 kilossa, mutta ultimate-tavoitehan mulla on se 65 kg. Hitaasti, mutta toivottavasti sitä varmemmin, se lähestyy. Tämän viikon ison tiputuksen uskon johtuvan kortisonikuurin loppumisesta ja sen myötä turvotuksen vähentymisestä. Vaikka aika hienosti mä sain painoa alas kuurin aikanakin siihen nähden, että yleensä se päin vastoin nousee.

Alan olla aika ruskettunut valohoidosta, ja ihmiset kyselee olenko ollut etelässä. Kerron käyväni valohoidossa, sillä jotenkin vierastan ajatusta näin värikkäästä solarium-rusketuksesta ja en halua että ihmiset ajattelee sen olevan sitä. Solariumissa ei sinänsä ole mitään vikaa, kävisin mielelläni itsekin talvisin muutaman kerran jotta saisin vähän väriä kalkkunanvaalealle iholleni, mutta tämä alkaa olla jo aika näkyvä ero vaaleaan suomalaiseen ihoon.

Mitä ajattelin tänään?

Ajattelin, että kun en syö herkkuja, saan syödä enemmän oikeeta ruokaa. Koin oikein ahaa-elämyksen tuon asian kanssa. Melkein kaksi kuukautta siinä menikin :-D

Huomasin, että olen alkanut kuivaharjata ihoa aamuisin ennen suihkua. Se auttaa tehokkaasti selluliittiin. Tai en mä tiedä poistaako se sitä, mutta ainakaan se ei näy, ja sehän oikeastaan riittää.

Luin uutta Fit-lehteä ja huomasin, että Lotta Backlund on laihduttanut 25 kiloa kolmessa vuodessa syömällä järkevästi. Painoa oli juttua tehdessä 80 kg ja pituutta sama kuin mulla 173 cm, tavoitteena tiputtaa vielä kymmenisen kiloa. Aion seurata hänen kehitystään jos vaan huomaan jossain juttuja. Ihastuin Lottaaan kun hän oli vetämässä aloittelevana stand up -koomikkona keikan jossain duunin jutussa arviolta 10 vuotta sitten. Silloin hän kertoi juttua, että kun kävi lenkillä niin reidet hinkkasi yhteen ja alkoi savu nousta :-D Mitä itseironiaa!

Muuten en oikein ihastunut Fit'iin, jotenkin liian pintaraapaisuja ne jutut, ja kun ovat osaksi käännöstä niin lokalisointi Suomeen puuttuu. Mulle ei tule mitään sporttilehtiä enkä osta niitä irtonumeroinakaan (tuon Fitin sain työkaverilta), mutta olisi kyllä kiva jos löytäisi jonkun hyvän. Vinkkejä?

Meinaaks tää tulla kipeeks?

Vai eiks tää meinaa? Roikkuu roikkuu, mutta ei tipahda - että pitäiskö tässä nyt alkaa parannella vai mitä? Ei kai auta kuin jatkaa kuulostelua. Kaikenlaista flunssaa on nyt (aina) liikkeellä, ja jotain vatsatautiakin. Meidän lapsilla on onneksi niin hyvä vastustuskyky, että eivät helposti sairastu ja tuo pöpöjä tarhasta kotiin. Kannatti syödä koiran kanssa samasta kupista lapsena ;-)

Viime viikon ruokailu meni vähän turhan paljon normaalin kotiruoan linjalla. Hyväähän sekin on tietty ja siihen pyritään, mutta olin laiska kasvisten kanssa. Kauheen kova homma työntää pakastevihannekset mikroon ja sekoittaa välissä :-D

Aamupala ja välipala ovat tulleet hienosti mun päivärytmiin ja vedenjuonti on hyvällä tasolla - olen siis pystynyt tekemään tärkeitä muutoksia! Kovasti jo odotan, että valohoidossa ramppaaminen loppuu ja saan taas aamut salikäyntejä varten.

Hii-haa

Alaselkä oli aamulla jumissa - lihas painaa hermoa, ja se ottaa kipiää. Kävin hiihtämässä, ja sitten se vasta jumissa olikin. Koitin venyttää, mutta ei siitä mitään tullut. Turvauduin särkylääkkeeseen, ja sen jälkeen on ollut ok. Mutta nyt illalla aion venyttää sitä. En oikein tiedä mikä ottaisi parhaiten, mutta kun selinmakuulla nostaa jalat pään yli (hartiaseisontatyyppisesti), niin se tuntuu menevän perille oikeaan paikkaan.

Kävin aamupäivällä hiihtämässä järvellä, 12 km ja 1 h 15 min. Latu oli hyvässä kunnossa, vaikka viereiselle luistelu-uralle (siis sellaiselle missä mennään luistimilla) on noussut vettä. Taivaalta tuli vähän jäistä lunta, joten oli tosi hyvä että olin ottanut lasit mukaan.

Etsin aikanaan aika kauan sopivia sporttiaurinkolaseja, koska ne ovat monesti tosi isoja nenän päältä. Sitten sattumalta löysin tämänkaltaiset Blizit (ja yhtään isompaa kuvaa en netistä löytänyt), joissa on sankojen lisäksi joustava remmi, mikä on tosi hyvä just talvella pipon päällä. Linssejä on kahdet, harmaat jotka on hyvät kun ei aurinko paista ja sitten ruskeat auringonpaisteeseen.

Ai niin, arvatkaas mikä tänään harmitti hetken? Herkuttomuus! Oltiin Fazerilla brunssilla, ja siellä olisi ollut tarjolla kinuskikakkua, mansikkatorttua ja sacher-kakkua. Oi oi oi! Olisi tehnyt mieli maistaa kaikkia.

Rentoo menoo

Kaksi päivää sitten nappasin napaan viimeisen kortisonitabletin, jee! Valohoitoa on vielä kaksi viikkoa jäljellä. Rusketus alkaa olla aika mukava :-D No enpähän sit kärähdä kun lähdetään aurinkolomalle.

Tänään lähdin aamupalan jälkeen hiihtämään, 45 min ja himpun vajaa 8 km. Keli oli hyvä kun pakkasta oli -6 astetta, luisto ja pito olivat kohdillaan. Sen jälkeen valmistin lounaan, slow foodia puuhallalla <3 Lounaan päälle imuroin ja pesin lattian, ja nyt aion loikoilla loppupäivän.

Eilen kolotti vähän joka paikkaa, niveliä ja lihaksia, nenä vuoti ja kurkkukin oli kipeä. Katsotaan jos tuo hiihto olisi taas säikäyttänyt orastavan flunssan. Myös vasen hartia alkoi eilen jumittaa, siinä on sellainen vanha vamma joka joskus oireilee. Ajattelin että hiihto olisi helpottanut, mutta nyt se vasta kipeä onkin... Myös alaselkä on jotenkin juntturassa ja iskiashermo kipuilee molemmin puolin. Joten otin lihasrelaksantin ja odotan että uni tulee kohta, koitan sinnetellä illan mutta katsotaan onnistuuko. Ainakaan ei satu mihinkään :-)

Ja hei herkut! Niitähän mä en ole syönyt 50 päivään!!!
***** ***** ***** ***** ***** ***** ***** ***** ***** *****

Voi vitsi kun oon reipas!

Kävin aamulla juoksemassa matolla 45 min, ja olin aivan tulipunainen sen jälkeen. Hiki lensi ja jälkikäteenkin oli pitkän aikaa lämmin. HUH!

Tänään on ystävänpäivä. Tuskin on odotettavissa mitään suklaarasioista kotona :-D Töissä on ollut tarjolla nameja, mutta olen kieltäytynyt, kuinkas muuten. Laskin just, että herkuttomia päiviä on jo 48 :-o

Päivänvalo lisääntyy

Jos olet samanlainen päivänsäde kuin minä, niin haluat ehkä seurata päivänvalon määrää esimerkiksi Sunrise & Sunset -appsilla. Mulla on käytössä ilmainen lite-versio, joka kertoo GPS-sijainnin perusteella kunkin päivän auringonnousun ja -laskun ajat, päivänvalon keston sekä sarastuksen ja hämärän alkamisajat ja laskennallisen keskipäivän. Kalenterista voi tsekata minkä tahansa haluamansa päivän tiedot. Maksullisissa versisoissa on lisäherkkuja heavy usereille. Esimerkiksi tänään valoisaa aikaa on 8 h 58 min ja viikon päästä jo 39 minuuttia enemmän! Appsin voi ladata AppStoresta ja iTunesista.

Aiemmin lataamani Moves-appsin dumppasin, koska se vei liikaa akkua ja raportoi muutenkin turhan tarkasti siirtymiseni paikasta toiseen. Sen mittaamat kävelymatkat pitivät aika hyvin paikkansa, eli jos kaipaat askelmittaria, niin sitte tuo voisi olla sinulle hyvä.

Eilen oli kova syömisen himo, kiitos menkkojen :-/ Söin useamman palan mun herkkua, luomujälkiuunipaloja, ja tänä aamuna olikin sitten vatsa pömpöllään ja olo melko tukala :-Z Seuraavalle kerralle pitää varata vaikka porkkanoita, että on vielä järkevämpää mussutettavaa. Tai sitten ihan vaan kärsiä.

Olen muutamana iltana sammahtanut normaalia aikaisemmin, mikä on tietysti hyvä että tulee nukuttua tarpeeksi. Tosin olen sitten herännyt jo hyvissä ajoin ennen kelloa, tänäänkin viikkailin pyykkiä kun en keksinyt muuta hiljaitsa tekemistä nukkuvassa talossa. No onpahan sekin hoidettu :-)

Se aika kuukaudesta

Ja eikös just silloin ole köyhät eväät :-/ Nälkä! Voisin syödä mitä vaan! Mutta olen syönyt lounaan ja välipalan, enkä voi syödä lisää. Koska tää nälkä ei lähde syömällä, se kasvaa syömällä.

Mulla on töissä välipalavarastossa välipalakeksejä, proteiinijuomaa, säilykeananasta, mysliä ja hunajaa (muttei mitään niiden kanssa), lämmikuppi-keittoja, yksi lakupatukka ja täytekeksejä. Mikään niistä ei nyt ole sellaista mitä voisin tai haluisin syödä. Onneksi lähen kohta kotiin, niin sitten nälkä ehkä hetkeksi unohtuu. Ja kotona odottaa makaronipata, aah, hiilihydraatteja... Olo on muutekin turpea ja plösö.

Tää on niin ärsyttävä aika ja täysin turha mulle >:-Z

Treenikassi

Treenikassissa kulkee vaatteet, pesuaineet, meikit ja vähän muutakin tarpeellista. Pakkaan sen iltaisin valmiiksi, koska aamulla ei ole aikaa eikä ajatusta siitä, mitä kaikkea pitäisi olla mukana. Treenivaatteet puen aamulla valmiiksi päälle. Noin joka toinen kerta laukusta puuttuu jotain päivän työvaatteista, useimmiten sukat. Kiva vetää hikiset treenisukat takaisin jalkaan suihkun jälkeen :-/ Myös alushousut, vyö ja jopa kengät on jääneet kotiin. Mulla oli siis vain ne likaiset lenkkarit joilla olin punnertanut hiekkakentällä, joten lainasin työkaverilta korkokengät - vähän korkeammat kuin ne joihin olin tottunut, joten tunsin itseni kirahviksi. Just edellisviikolla olin nauranut, että mitä kenkäkauppaa hän oikein pitää töissä, kun on enemmän kenkiä työpöydän alla kuin mulla on yhteensä. Joskus sukat kyllä on olleet mukana - pojan sukat. Ja poika on kuusivuotias... Tänään ekaa kertaa oli unohtunut rintaliivit. Mahtavaa pukea hikiset urheiluliivit päälle. Ja sentään just eilen laitoin kassin sivutaskuun varuiksi ylimääräiset sukat ja alushousut, että on sitten jos unohtuu. Niinpä...

Aamun treeni tärisyttää jalkoja edelleen ja tangon hietymät kihelmöivät vielä kämmenissä. Ihana treeni, ihana olo. Näin alkaa hyvä päivä!

Ja hei siskot - pysykää vahvoina! Laskiaispullat hyökkäävät jo toistamiseen tänä vuonna, ei anneta periksi mielihaluille!

Au, au ja au

Pohkeet on kipeänä perjantain juoksemisesta. Sisäreidet on kipeänä eilisestä ratsastamisesta. Menkat alkoi ja vatsa on kipeänä. Ulkona sataa räntää ja nollakelissä ei suksi luistaisi. Nyyh, tää ei oo mun päivä. Mutta huominen voi olla!

Koskahan mä oppisin venyttelemään? Edes viisi minuuttia joka ilta, ei menis kauan ja helpottais oloa. Eilen illalla mä kyllä rullailin pohkeita ja palloilin etureisiä. Kuitenkin uusi (tai harvoin harrastettu) laji löysi uudet lihaksenpaikat. Auts.

Tatuoinnit - so 2010's

Mä tykkään tatuoinneista, mutta en itselläni (kääntäen sama kuin että tykkään lapsista, mutta vain omistani). Tykkään silloin, kun ne on hyvin tehty ja sopivat kantajalleen. Onhan se hyvä sijoitus siinäkin mielessä, että kun täältä ei mitään hautaan voi viedä mukanaan, niin tatuoinnitpa voi ;-)

Luin taannoin lehdestä jutun, että USAssa tatuoinnit alkavat olla passé, ja ihmiset käyvät nyt poistamassa kuvia iholtaan. Tämä buumi on edennyt Euroopassa jo Saksaan asti, ja Suomeen sen arvellaan ehtivän 2020. Enää muutama vuosi, ja mä olen trendin aallonharjalla tatuoimattomalla ihollani :-D

Ei ku oikeesti, mullakin olisi tatuointi, jos en olisi ollut niin nössö, etten tiedä mikä kuva ja mihin. Tätä mä olen arponut kaksikymmentä vuotta. Olen todennut, että se ei vaan taida olla mun juttu.

#iida #vappu #jojogate

Ootteko Twitterissä? Seuraatteko Iida Ketolaa @iidaketola tai Vappu Pimiää @Vappendaali? Mä en seuraa kumpaakaan, ja siksi mä kuulin tästä vasta tänään. Viime sunnuntaina Vappu juonsi Jussi-gaalan ja Iida twiittasi, kuinka Pimiä on jännä, koskaan ei tiedä minkä kokoinen se on. Selvensi vielä, ettei kuittaile raskauskiloista vaan yleisesti jojoilusta. Vappu kiitti ja kertoi tv:n lihottavan seitsemän kiloa ja totesi, että toisten ulkonäön arvostelu on aina tyylikästä.  No sit Iida vastasi, että hänen mielestään Vappu näyttää usein tv:ssä eri kokoiselta, ja julkisen ammatin edustajana Vapun tulisi tietää, että ulkonäkö aiheuttaa aina keskustelua kun esiintyy. Tässä kohti muutama muukin kommentoi, ettei ole soveliasta kommentoida toisten ulkonäköä.

Miksi tavikset saa kommentoida julkkisten ulkonäköä, mutta julkkikset ei toistensa ulkonäköä? Tai että se pitää ainakin tehdä sarkastisesti, piilov*ttuilemalla tai mukahauskasti? On ihan totta, että Vapun koko on vaihdellut melkoisesti. Jossain kohti hän sanoi, ettei tule julkisuuteen ennen kuin on tiputtanut raskauskilot. Vauva on nyt kai muutaman kuukauden ikäinen, eikä raskauskilot selvästikään ole vielä sulaneet. Tv lihottaa, totta, mutta ei se lisää rasvaa lihasmassan päälle, jollei sitä siinä ole. Korkojen Kera -ohjelman puffikuvat, joissa Vappu ja Jenni ovat alasti (tai ainakin raajat paljaana) kyltin takana, ovat selvästi photoshopattuja tai otettu yli vuosi sitten.

[Tähän mä laittaisin sen kuvan, mutta en löydä sitä mistään netistä]

IIK ja JEE!

Vaaka näytti äsken 73,6 - tiputusta on VIISI KILOA vuoden alusta! Taas pieni asken ihmiskunnalle, mutta todella tärkeä tieto mulle! Voi kunpa paino pysyisi alle 74:n keskiviikon viralliseen punnitukseen saakka, se olisi -500 g viime viikosta.

Vitsi että on hyvä mieli, selvästi teen jotain oikein! Paino on lähtenyt paremmin alaspäin kun olen lisännyt syötyjä kaloreita. Pitihä se taas toikin koittaa, että uskoi :-D

Tein viime viikolla tosi maltillisen välitavoitetaulukon:
1.3. tavoite: 73,9
18.3. tavoite: 72,9 loma alkaa :-)
1.4. tavoite: 71,9
1.5. tavoite: 70,9
1.6. tavoite: 69,9
1.7. tavoite: 68,9
1.8. tavoite: 67,9
1.9. tavoite: 66,9
1.10. tavoite: 65,9
1.11. tavoite: 64,9

Tavoite olisi siis saavutettavissa tämän vuoden aikana vaikka päällä seisoen, tahti on niin hidas. Toivottavasti onnistun!

Kävin eilen juoksemassa juoksumatolla 45 min 7,5 km vauhdilla, muutamia parin minuutin spurtteja otin loppupuolella. Kallistusta en käyttänyt, jo 5 % tuntuu paljolta mulle tuossa vauhdissa :-o Mutta siis jaksoin juosta yhtäjaksoisesti tuon ajan, se vähän jopa yllätti.

Nyt mä lähden kaivamaan ratsastuskypärän ja pilkkihaalarin esille ja lähden rasastamaan islanninhevosilla. Kivaa päivää teillekin!

So simple

Roberts Coffee

Kahvinjuojille on vaikka mitä vaihtoehtoja tarjolla kahviloissa, mutta teenjuojilla on kapeampi valikoima.

Silmänkorkeudelle on aseteltu kaikki ihanat houkutukset, ja terveellisiä vaihtoehtoja saa etsiä. Smoothieita ei löydy edes hinnastosta, saatika että olisi esillä makuvaihtoehdot. Marjasekoitus maistuu aamutuimaan! Robert's Coffeen sivuilla tuotetietojen alla ei tietenkään myöskään mainita koko smoothieta, saatika että siitä olisi valmistusaineluetteloa tai ravintoarvoja.

Poikkeuksellista!

Mä tein eilen jotain, mitä en ole tehnyt aikoihin, mutta sitä pitäisi tehdä usein. Eikä kyse ole nyt siivoamisesta :-D Vaan mä VENYTTELIN! Foam rollerin ja lacrosse-pallon avulla.



Foam roller



Lacrosse-pallo

Foam rollerilla, jota kutsutaan muuten myös pilatesrullaksi, lämmittelin lihakset ja lacrosse-pallolla hoidin mobbauksen. Sain pallon työkaverilta joka pelaa lacrossea, niitä voi myös ostaa jostain netistä - ainakin 150 kappaleen erissä :-p Pallo on kumia ja kova, pienempi kuin tennispallo, ja sen on hyvä kun se ei anna periksi vaan tunkeutuu lihaksen sisään - auts! Isompikin mies itkee kun tuollaisella manipuloidaan pakaralihasta :-D Mun isoimmat ongelmat on kyykyissä ja rintarangan liikkuvuudessa, ja noilla mä nyt sitä olen lähtenyt ratkomaan eri liikkeillä. Ekalla kerralla viikko sitten toi oli ihan kamalaa, nyt jo antoi periksi vähän paremmin eikä henki salpautunut ihan niin pahasti. Lisää tätä!

Yhdeksän ja puoli kiloa tavoitteeseen

MiinusKymmenen on tänään MiinusYhdeksän ja puoli :-D Kuvassa näkyy tämän vuoden painokehitys. Aika sahaavaa liikettä se tekee, mutta suunta on silti selvästi alaspäin. Ei saisi masentua jos tulee plussaviikko, ei saisi antaa maailman järkkyä. Tämä on pitkä projekti, ja yhden viikon tuloksella ei ole paskankaan väliä. No, helppohan se on tällä viikolla sanoa noin, kun pudotusta tuli kokonainen kilo :-D

67 kg on tavoitteena, aikaa on just niin kauan kuin tarvitaan. Tällä kertaa en aio lopettaa kesken. Ultimate-tavoite on 65 kg, en tiedä miten realistista sen saavuttaminen on. Viimeksi olen painanut sen verran kymmenisen vuotta sitten ja sitä ennen tyyliin 15-vuotiaana. Mutta kun sen painan, niin ikivanhat ratsastushousut mahtuvat jalkaan!


Mitä mä teen sitten, kun painan 67 kg? Olenko mä sitten tyytyväisempi, onnellisempi, kauniimpi, ihanampi, parempi äiti ja parempi puoliso? En tiedä, mutta kiinnostaa ottaa selvää. En mä ainakaan 78-kiloisena ollut tyytyväinen itseeni tai iloinen ulkomuodostani.

Nana blogissa SUPER FIT ME bloggasi hyvin ravinnosta painonpudotuksesta, check it out! Kaikki oleellinen tieto ja selkeät esimerkit. Lisää tällaisia!

Suksi luistaa

Vitsi että eilen oli hyvä hiihtokeli! Muutama aste pakkasta sai sukset vauhtiin, niinpä sujuttelin 48 min / 7,7 km ja tuntuu kuin olisin lentänyt! Uusi hiihtopuku toimi hyvin, joten mikäs siinä oli hiihdellessä. Tätä lisää, kiitos!

Aamulla kävin crossfitissä ja sekin sujui ihan hyvin. Huomaan varovani selkää sen jumin jälkeen, eli voisi olla hyvä idea mennä salille ajan kanssa ja kuulostella oikeita tekniikoita ja saada varmuutta siitä, että selkä ei jumahda enää toistamiseen.

Ruokailut sujuvat edelleen hyvin (mitä just nyt on vähän nälkä kun odottelen välipala-aikaa :-D ) ja turvotus ei ole mainittavaa. Mieli on siis hyvä, ja oikeastaan kaikki on niin kuin pitääkin :-)

Mainio maanantai

Vaaka yllätti ja näytti aamulla lukemaa 74,1 - voi kunpa saisin pidettyä sen 75 kg alla tämän viikon viralliseen keskiviikkopunnitukseen! On kyllä niin herran haltuun nämä mun lukemat mitä vaaka arpoo nestetasosta riippuen, mutta kyllä tuo antoi taas uskoa, että alaspäin mennään siltikin :-) Yleensä liikuntapäivän jälkeen lihakset kerää nestettä, mutta ilmeisesti eilinen hiihto ei sitä tehnyt.

Ja aurinko paistaa! Nyt on ihana keväinen keli, muutama aste pakkasta ja aurinko on kohonnut lakipisteeseensä, juuri ja juuri viereisen kerrostalon yli. Auringonsäteet häikäisevät, lämmittävät ja kutittavat nenää. Antaa paistaa vaan! Säällä on valtava vaikutus mun mielialoihin, mikä on musta aika kiva, että edelleen ihminen on jollain lailla yhtä luonnon kanssa.

Urheiluvaatteista

Mulla on uusia lukijoita :-) Kivaa ja tervetuloa!

Uhmasin nuhaa ja kävin hiihtämässä 9 km lenkin, lähes tunti siihen menee mun vauhdilla. Sain limat liikkeelle ja nyt olo tuntuu jotenkin selkeämmältä, on helpompi hengittää. Ennenkin tää on toiminut vauhdittamaan paranemista, mutta en nyt ehkä suosittelis sitä kenellekään muulle jos ei siltä tunnu :-)

No mutta nyt niihin urheiluvaatteisiin :-) Kävin tänään ostamassa hiihtopuvun, koska olen tarvinnut ja halunnut sellaista, mutta en ole saanut aikaiseksi hankkia. Ensin mietin, että odottaisin kevään alennusmyyntejä, mutta yleensä alerekeistä ei minun kokoisia löydy - puolet suomalaisnaisista taitaa olla kokoa L/40. Poikkesin kuitenkin Cittariin ja sieltähän se löytyi, alerekistä, Yokon hiihtopuku (normaalihinta 119 eur ja nyt lähti 70 eurolla). Väri ei ole kaikkein mieluisin, yläosa on punavalkoinen ja alaosa musta, mutta harvoinpa alessa pääsee väriä valitsemaan. Jos olisin satsannut enemmän, olisin etsinyt käsiini valkoisen takin ja mustat housut.

Pidän urheiluvaatteista, jotka on suunniteltu juuri siihen lajiin, ne tuntuvat kaikkein tarkoituksenmukaisimmilta. Toisaalta tuntuu älyttömältä haalia vähintään kaksi vaatekertaa kutakin lajia varten (toinen päällä ja toinen pesussa). Eniten pidän Niken vaatteista, ne kestävät pesua ja ovat mukavan näköisiä ja värisiä. Kenkinäkin mulla on eniten Nikeä. Lökäpöksyissä ei voi tehdä crossfittiä, vaan käytän juoksutrikoita, talvella pitkiä ja lämpimällä lyhyempiä. Yläosassa pitkähihainen juoksupaita ja sen päällä lyhythihainen. Juoksupaidat on kivoja kun ne on vähän väljempiä, niitä mulla on eniten, ja ne toimiikin lajissa kuin lajissa. En voi sietää mitään puuvillapaitoja tai vastaavia, vaan käytän aina alusvaatteita myöden teknisiä asuja, jotka poistaa hien iholta eivätkä jää märkänä paleltamaan.

Pesen urheiluvaatteet aina yhden käyttökerran jälkeen, sillä uskon niiden pysyvän parempana, enkä toisaalta halua säilöä hikisiä vaatteita missään, yh... Laadukkaat vaatteet kestävät kyllä pesua. Pesen urheilukamat muun pyykin joukossa, sillä en käytä missään pyykinpesussa huuhteluainetta. Laitan huuhteluainelokeroon lorauksen tavallista etikkaa, joka poistaa sähköisyyttä ja oikoo samalla lailla kuin huuhteluaine, mutta ei jää tuoksumaan tai tukkimaan kuituja.

Kuusi viikkoa elettyä elämää

Joulun jälkeen kyllästyin ulkomuotooni ja siihen, että päässä ei ollut yhtään positiivista ajatusta. Kirjoitin itselleni ylös Onnistumisen avaimet. Katsotaanpa, mitä on tapahtunut kuudessa viikossa.

MOTIVAATIO
Se kaikista tärkein osatekijä
- Terveys
- Terveellisten elintapojen opettaminen ja esimerkin näyttäminen lapsille
- Itseä miellyttävämpi ulkonäkö
Olen saanut lapsillekin iskostettua, että herkkuja ei syödä joka päivä. Olin ennen ajatellut että kauhean puritaanista pitää karkkipäivää lapsille, että mättävät kerran viikossa hullut överit silmät kiiluen. Nyt herkkuja olisi kuitenkin tarjolla joka päivä, eli joku raja niihin oli vedettävä. Nyt herkkuja syödään lauantai-iltaisin ja jos ollaan vaikka kylässä, niin sitten pitkin viikkoakin. Jälkiruokia meillä ei juurikaan arkena harrasteta. Kasviksia on tarjolla joka aterialla, ja lapset ovat lisänneet niiden syömistä. He ovat aina tykänneet kasviksista eli se ei ole ollut ongelma, vaan se että en ole laittanut niitä tarjolle.

Suurimpana motivaattorina on painonpudotukselleni on ulkonäkö, mitä sitä kiistämään. En viihdy näissä nahoissa vaan haluan pienempiin. Kunhan saan rasvan sulatettua, lihakset alkavat näkyä.

MUUTOKSET RUOKAVALIOON
Painonpudotuksessa suurin rooli on sillä mitä syö.
- Säännöllinen ruokarytmi: viisi ateriaa päivässä, 3-4 tunnin välein
Tämä on onnistunut hienosti! Ei poikkeuksia. Muutama viikko sitten lisäsin kaloreita ja nyt ovat n. 1300-1400 päivässä, kun tuntui että 1200 oli liian vähän eikä tulosta tullut. Nyt en tuloksista tiedä, kun samaan aikaan alkoi kortisonikuuri, joka nostaa painoa ja lisää turvotusta.
- Kaksi litraa vettä päivässä.
Kolme menee helposti arkisin! Viikonloppuna tsempattava.
- Enemmän vihanneksia, marjoja ja hedelmiä
"Puoli kiloa päivässä" hoituu :-)
- Nykyistä enemmän proteiinia ja vähemmän hiilihydraatteja
Kyllä! Hiilihydraateista tulee helposti himo herkkuihin - porttihuumetta mulle :-D
- Herkkuja vain yhden kerran viikossa. Herkuiksi lasketaan karkki, keksit, pullat, pasteijat ym. kahvileivät, sipsit, jäätelö.
Olen syönyt herkkuja viimeksi joulukuussa eli ollut kuusi viikkoa ilman. Jossain kohti otan yhden herkkupäivän viikossa käyttöön.
- Iltasiiderit ja oluet pois. Ihan turhaa energiaa!
Just niin! Olen lopettanut tissuttelut, eikä tunnu että jäisin mistään paitsi. (Nyt selvennyksenä, että en mä joka ilta juonut :-D Kerran tai kaksi viikossa kun oli stressaavampi jakso töissä.)

SÄÄNNÖLLINEN LIIKUNTA
Elämän eliksiiri.Liikunta auttaa jaksamaan. Liikuntaa kolme-neljä kertaa viikossa.
Tämä on sujunut hienosti. Muutama viikko sitten meinasi mennä överiksi kun liikuin joka päivä ja väsyin. Nyt aamusalit ovat kuitenkin tauolla kun valohoito vie kolme aamua viikosta. Kunhan flunssa paranee niin otan johonkin iltapäivään aerobisia juttuja. Liikunnasta tulee hyvä olo, kertaakaan ei ole kaduttanut että olen lähtenyt liikkeelle :-)

SÄÄNNÖLLISET YÖUNET
Auttaa jaksamaan.
Vähintään kahdeksan tunnin yöunet joka yö. Ajoissa nukkumaan, aamuherätys on aina aikainen!
Tästä pidän kiinni, ja kyllä sen huomaa jaksamisessa. Käytän kirkasvaloa apuna pahimpaan kaamosaikaan.

ULKONÄÖSTÄ HUOLEHTIMINEN
- Kasvojen ihon kuntoonsaaminen (12/2012 alkaen testissä Dr. Hauschka -tuotteet). Säännöllinen ihonpuhdistus kosmetologilla.
Kävin vuodenvaihteessa kosmetologilla ihonpuhdistuksessa ja tammikuun puolivälissä ihotautilääkärillä, ja sain antibioottikuurin. Dr. Hauschka on parantanut ja kirkastanut ihoa ja antibiootti ja valohoito toivottavasti hoitavat loput (kunhan kortisonikuuri loppuu eikä siitä johtuen tule enää uusia näppyjä).
- Kuivaharjaus ennen suihkua, kosteusvoide suihkun jälkeen
Ihottuman takia en kuivaharjannut. Samainen ihotautilääkäri totesi atooppisen ihottuman johon sain hoidoksi kortisonikuurin ja valohoitoa. Nyt iho on oireeton, joten kuivaharjauksen voisi taas aloittaa, auttaa kivasti selluliittiin - joka tosin on selvästi vähentynyt muutenkin, varmaan vedenjuonnin ja puhtaamman ravinnon ansiosta. Perusvoidetta käytän 1-2 kertaa päivässä koko kropalle.

* * * * * * * * * * * * * * * * *

Hei mähän olen onnistunut muuttamaan tapojani aika hienosti! HYVÄ MINÄ! Paino on laskenut 4,1 kg, mikä on vähemmän kuin olen toivonut. Kortisonikuuri kuitenkin lísää turvotusta ja nostaa painoa, eli siihen nähden olen taistellut mielestäni ihan hyvin. Kuurin aloituksen jälkeen paino on laskenut 1,4 kg eikä suinkaan noussut, ja tämä tuntuu hyvältä. On kuitenkin ollut vaikea hyväksyä sitä, että tällainen takkuvaihe tulee heti alkuun. Kateellisena luen muiden puolen kilon viikkopudotuksista. Mutta ei tää nyt niin paskasti ole mennyt kun pidemmällä aikavälillä katsoo :-)

HYVÄ MINÄ!

Pissattaa

Kello on kymmenen, olen ollut hereillä neljä tuntia. Tänä aikana olen käynyt jo KUUSI kertaa vessassa. Vähän ihmettelin tätä, ja aloin miettiä että paljonko olen tänään juonut. No 2,3 LITRAA! 2 dl vettä lääkkeen kanssa, 2 dl tuoremehua, työmatkalla taas pari desiä vettä, 2 dl maitoa puuron kanssa, töissä 2 dl teetä ja vettä loput.

Että ei mikään ihme että pissattaa puolen tunnin välein. Mä en kehtaa töissä käydä koko ajan tuolla samassa vessassa, vaan menen välillä kauemmas. Noi luulee varmaan, että mulla on joku virtsatietulehdus kun koko ajan lorottelen. Mä olen se, joka käy joka kerta vessassa kun näkee sellaisen :-D

Voitte kuvitella miten kätevää on, kun luvassa on kahden tunnin palaveri. Mun pitää oikein miettiä, että en juo niin paljon, koska muuten joudun käymään kesken kaiken vessassa. On mulla janokin, ja hyvähän se on, ettei vesi jää sisälle vaan tulee ulos. Kai tuo nopeuttaa aineenvaihduntaakin.

Leivonnaisten vuosi

Berliininmunkki sopii hyvin blogin väreihin.

Vuosi alkaa askeettisella tammikuulla, koska joulunajan mätöt ovat vielä tuoreessa muistissa. Onneksi on syntymäpäivä, saa tehdä kakun ja puhaltaa kynttilät!

Tammikuun lopussa ilmestyvät kahviloihin ja kauppoihin tarjolle jo runebergin tortut. Onneksi en tykkää niistä. No heti perään tuleekin sitten laskiaispullat, ne kyllä maistuisi. Niin ja ystävänpäiväleivokset, tottakai, tai ainakin sydämen malliset keksit tai suklaat - tai no, miksei kokonainen rasiallinen suklaata. Tai helluset nallet, joilla on suklaatikkari sylissä. Eikä se ole edes hyvänmakuista suklaata.

Maaliskuun alussa on naistenpäivä, ja tottakai silloin naisia pitää muistaa. Miten olisi kukat? No ei, laitetaan pullaa kahvihuoneeseen tarjolle. Pari päivää on hiljaisempaa juhlapyhissä, mutta aleksanterinleivokset, perunaleivokset ja voisilmäpullathan ovat aina ajankohtaisia.

Sitten tuleekin pääsiäinen, ja pupu ja kukkokin alkaa munia. Suklaamunia on paikat täynnä, vaikka yhtään ei itse osteta lapsille. Niitä on niin paljon, että niitä pitää säännöstellä, ja silti niitä riittää moneksi viikoksi. Rahkapullat kuuluvat myös pääsiäisen aikaan.

Huhtikuussa on onneksi hiljaisempaa, mutta tarjolla on perinteisiä leivonnaisia: korvapuusteja ja berliininmunkkeja. Rocky road ja jäälauttaleivonnaiset sopisivat kivasti tähän väliin. Donitsejahan voi syödä koska vaan.

Jo huhtikuun lopussa tarjolle tulee tippaleipiä ja munkkeja, jotka huuhdellaan alas simalla. Röyh! Toukokuun toisena sunnuntaina äiti teeskentelee nukkuvaa saadakseen sänkyyn lasten koristeleman kakun. Äitienpäivälounaalla jälkkäriksi on mansikkaleivoksia.

Kesän tullen tarjoilut ovat keveämpiä, palaverien kampaviinerit vaihtuvat unelmankevyeeseen marenkileivokseen. Valmistujaisissa tarjotaan ylioppilasleivoksia ja bebe-leivoksia voileipäkakkujen kera. Piknikille valmistetaan sacher-leivonnaisia tai swartzwaldinkakku.

Viimeistään juhannuksena valmistetaan ja tarjotaan kakku kesän ensimmäisistä tuoreista mansikoista. Ja sen jälkeen aletaan revitellä marjakorileivoksilla, mustikkapiirakalla ja vadelmaleivoksilla, kun metsästä ja toreilta alkaa saada lähiruokaa.

Heinäkuussa lomaillaan, ja lomalla syödään paljon jäätelöä. Jäätelön kanssa sopii hyvin kääretorttu tai keksit. Tai mustikkappiirakka, jos ei ole jo saanut yliannostusta.

Syyskuussa saadaan omenapiirakkaa oman pihan omenoista ja porkkanakakun tarpeet kasvimaalta. Metsästä löytyy tarpeet sienipiirakkaan, puolukkapiirakkaan ja karpalopiirakkaan.

Lokakuussa vietetään oikein korvapuustipäivää. Lokakuussa on myös oikein leivontaviikko, jolloin kaikkien pullantuoksuisten äitien pitää vähintään leipoa sämpylöitä. Lokakuussa kauppoihin rakennetaan jo joulukarkkiosastot. Ensi vuonna ehkä jo syyskuussa?

Isiä muistetaan kakulla, tottakai. Jos ei jaksa itse leipoa kakkua, niin ainahan voi ostaa kaupasta tai konditoriasta valmiin kinuskikakun. Marraskuussa ankeutta karkoitetaan myös halloween-leivonnaisilla, jotka näyttävät ällöiltä ja yleensä myös maistuvat.

Vihdoinkin joulukuu ja joululeivonnaiset! Joulutortut, piparit, jäädykkeet, kahvikakut ja tähtipullat katoavat parempiin suihin. Ja marmeladit ja konvehdit, niitä viedään tuliaisiksi ja lahjoiksikin, joten niitä riittää maaliskuulle asti, elleivät sitten uudenvuodenlupausten aikaan joudu roskiin.

* * * * * * * * * * * * * * * * * *
Miksi mä kirjoitan leivonnaisista? Tuli mieleen, että kaikille kausille on omat leivonnaisensa, jotka vaanivat joka kulman takana ja huutavat ottavaan mukaan. Minä aion pysyä tiukkana.