200 treeniä

Olen kirjannut kaikki liikunnat HeiaHeiaan, ja tänään se näyttää, että 200 treeniä on tältä vuodelta kasassa. Olen tyytyväinen! Eniten on tietenkin crossfitiä ja mobbausta ja sitten kävely ja monta muuta lajia.

Nukuin superhuonosti viime yönä, ja nyt taistelen itseni kanssa jaksanko lähteä vielä treeneihin ennen uudenvuoden rientoja (jonne sinnekään ei nyt jotenkin huvittaisi lähteä). Miksei saa itse valita päivää, jolloin tarvitsee irtioton? Olisin halunnut päikkäreille ja olisin ehtinytkin, mutta ajattelin että sen jälkeen vasta olenkin ihan töttöröö enkä ainakaan selviä treeneihin. Siis cocista ja banaania koneeseen vaan :-)

Lankkuhaaste

Facebookista nappasin haasteen: https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10101965021852484&set=a.929570167004.2534985.23318222&type=1



The 30 Day Plank Challenge will send your core strength through the roof! Yes, all you have to do is HOLD this position, nothing else! It looks pretty easy, but it isn't!

Day 1 - 20 seconds
Day 2 - 20 seconds
Day 3 - 30 seconds
Day 4 - 30 seconds
Day 5 - 40 seconds
Day 6 - REST
Day 7 - 45 seconds
Day 8 - 45 seconds
Day 9 - 60 seconds
Day 10 - 60 seconds
Day 11 - 60 seconds
Day 12 - 90 seconds
Day 13 - REST
Day 14 - 90 seconds
Day 15 - 90 seconds
Day 16 - 120 seconds
Day 17 - 120 seconds
Day 18 - 150 seconds
Day 19 - REST
Day 20 - 150 seconds
Day 21 - 150 seconds
Day 22 - 180 seconds
Day 23 - 180 seconds
Day 24 - 210 seconds
Day 25 - 210 seconds
Day 26 - REST
Day 27 - 240 seconds
Day 28 - 240 seconds
Day 29 - 270 seconds
Day 30 - PLANK FOR AS LONG AS POSSIBLE!!

Ei ainakaan sitä tekosyytä voi käyttää, että tähän menee liikaa aikaa, hikoilee tai hengästyy :-)

Etumatkalla

"Ens maanantaista", "ens kuun alusta", "uuden vuoden jälkeen" tai "loppiaisen jälkeen". Moni tosin tuntuu aloittaneen jo! Tammikuussa on liikuntapaikat taas turvoksissa. Minäpä aloitin jo :-) Mitä ennemmin, sitä ennemmin - seuraavat kuukaudet kuluvat, teinpä sitten asialle jotain tai en.

Tänään oli shoppailupäivä, ja kotiin tultua nälkä oli päässyt vähän turhan kovaksi. Teki mieli sitä ja tätä, ja lasten iltapalakarjalanpiirakat huusivat haukkaamaan. Pysyin tiukkana, ja nyt on kaverina purkki rahkaa vadelmilla. Muistan, miten vuosi sitten nieleskelin rahkaa alas pieninä hippuina, ja nyt siitä oikeasti jo nauttii.

Muuten, kävin taas aamulla vaa'alla. Tiputus -100 g eiliseen tympäisi - hetken, kunnes tajusin, että jos joka päivä pudottaisi yhden 100 g, niin viikossa se olisi peräti -700 g!

Ylikuntoa?

Palautuminen on pari viikkoa olla huononlaista, ja tänään treeneissä jo alkulämmittelyissä syke oli korkealla. Se vaan nousi kun päästiin varsinaiseen treeniin, ja varsinkin alussa oli tosi huono olo. Himmasin tahtia ja sain treenin tehtyä loppuun. Oireet täsmää ylikuntoon, mutta täytyy nyt vielä tutustua lisää aiheeseen. Voiko normikuntoilijalla olla ylirasitusta?

Ai miten olisi tänään tehnyt mieli ostaa muutama irtokarkki, kun kävin palauttamassa vuokraleffan. Mutta järki voitti :-)

Välitavoite: 72 kg maaliskuun loppuun mennessä

Tänä aamuna vaaka näytti 78,1 kg. KAMALAA! Ja tuostahan oikeasti on vain yksi suunta: alaspäin.

Vuosi sitten lähdin samoista lukemista ja tavoitin tuon 72 kg 30.3. mennessä, olkoon se siis ensimmäinen välitavoite matkalla 67 kg kohti, sopivasti suunnilleen puolivälissäkin.

Aamu alkoi neljänviljanpuurolla ja oman pihan mustikoilla, se on oikeasti hyvänmaikuinen aamupala! Raejuusto oli harmikseni loppu. Aloin kirjaamaan taas jokaisen suupalan Kiloklubiin, se helpottaa hahmottamaan missä kohti syömisissä vika piilee. Liikuntoja en sinne merkkaa, ne ovat extrakulutusta, en korvaa niitä kaloreita syömällä. Kiloklubi suosittaa syömään 1700 kcal päivässä, se on varmasti hyvä määrä, niin vajeesta ei tule liian iso. Tulen kyllä toimeen 1400-1500 kalorilla, mutta painonpudotus tyssää alkuunsa, se on nähty moneen kertaan. Ja kun paino ei putoa, niin ponnistelu tuntuu turhalta, ja se on turhan helppo lopetta alkuunsa.

Lupauksen lunastus

Vuosi sitten mietin, pystyisikö ihminen elämään vuoden ilman suklaata ja karkkia. Nyt tiedän, että pystyy. Karkki ei maistunut enää hyvältä, joten se saa jäädä taas. Suklaata sen sijaan voisin syödä kuinka paljon vaan, joten sekin saa taas jäädä.

Muutenkin täytyy taas alkaa herkuttomalle kaudelle. Viimeksi totaalilakkoa kesti neljä kuukautta, nyt täytyy miettiä jotain vastaavaa sopivaa aikaa. Ensin totaalilakko ja sitten ei herkkuja kotona eikä työpaikalla, oisko se hyvä?

Huhuu...?

Onko siellä enää ketään? Minä täällä!

Olen edelleen tai taas samassa tilanteessa kuin viimeksi tänne kirjoittaessani. Sain pari kiloa pois, into lopahti ja kilot palasi. AINA SAMA TARINA. Itsekuria puuttuu, se on ainoa selitys, koska muuten ei ole mitään esteitä onnistumiselle. Olen perusterve, hyväkuntoinen, saan aikaa liikunnalle tarpeeksi ja minulla on resursseja toteuttaa niitä lajeja joita haluan.

Eilen alkoi ottaa niin paljon päähän, että puhuin asiasta miehelleni. Hän on ymmärtäväinen, vaikkei näekään asiaa samalla tavalla kuin minä. Mutta huomaa minun huonotuulisuuden, joka johtuu löysästä olosta.Kuitenkin olen paremmassa fyysisessä kunnossa kuin koskaan, jaksan treenata kovempaa ja lihakset ovat hyvässä kunnossa - ne eivät vaan näy rasvan alta. Ja se on asia, joka ajaa minut taas kerran aloittamaan urakan alusta.

Keväällä sain hienosti painoa pois, työstressi auttoi - tosin se alkoi sitten käydä mielen päälle, ja kävin läpi jonkinasteisen työuupumuksen. Pikkuhiljaa paino kiipesi takaisin vanhoihin lukemiin, ja se harmittaa tosi paljon.

Nyt mietin, kirjoitanko blogia enää vai en. Toisaalta tästä on hyötyä, kun voi kertailla omia fiiliksiä. Toisaalta taas koen, että jätän niin paljon elämästäni kertomatta, että kokonaisuus ei voi kiinnostava lukijalle, kun ei voi kunnolla tutustua minuun.

Jospa aloittaisin taas ihan perusasioista: lisää vedenjuontia.