16.2.2015

Ei ennen puoltapäivää

Mä olen ollut töissä 37 minuuttia, ja tarjolla on ollut suklaata jo kolmessa paikassa. Viimeisin tuotiin työhuoneen sivupöydälle. NYT ON AAMUPÄIVÄ! Ei nyt syödä suklaata! Ja ei, mä en ole töissä suklaatehtaassa, vain siellä voisi olla tämä määrä houkutuksia. Mun on pakko taas alkaa rajoittaa herkkujen syömistä.

Mun mies on pudottanut painoa niin, että viikolla ei syö herkkuja ja syö järkevät ateriat, ja viikonloppuna saa höllätä. Ei mässätä, vaan höllätä. Se kuulostaa hyvältä, sillä ilman yhtään herkkua elämä on aika synkkää.

Vaikka synkkää tämä tuntuu olevan herkkujen kanssakin. Tunnen olevani muutoksen ensimmäisellä askeleella. Olen myöntänyt itselleni, että kaikki ei ole kunnossa, ja olen lähtenyt hakemaan apua. Siihen päälle turhautuminen siihen, ettei painonpudotus USEISTA yrityksistä huolimatta ole onnistunut = en ole onnistunut viemään sitä loppuun. En viihdy itseni kanssa enkä tässä kehossa.

Tänä aamuna vaaka näytti 79,6 kg. Kymmenen kiloa enemmän kuin mitä haluan painaa. Tänään aion ottaa mittoja, mittanauha kertoo kehityksestä jos vaaka ei kerro.

Olen viimeisen viikon aikana pohtinut paljon painon pudottamista. En ole keksinyt siitä vielä yhtään huonoa puolta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti