Siirry pääsisältöön

Ei ennen puoltapäivää

Mä olen ollut töissä 37 minuuttia, ja tarjolla on ollut suklaata jo kolmessa paikassa. Viimeisin tuotiin työhuoneen sivupöydälle. NYT ON AAMUPÄIVÄ! Ei nyt syödä suklaata! Ja ei, mä en ole töissä suklaatehtaassa, vain siellä voisi olla tämä määrä houkutuksia. Mun on pakko taas alkaa rajoittaa herkkujen syömistä.

Mun mies on pudottanut painoa niin, että viikolla ei syö herkkuja ja syö järkevät ateriat, ja viikonloppuna saa höllätä. Ei mässätä, vaan höllätä. Se kuulostaa hyvältä, sillä ilman yhtään herkkua elämä on aika synkkää.

Vaikka synkkää tämä tuntuu olevan herkkujen kanssakin. Tunnen olevani muutoksen ensimmäisellä askeleella. Olen myöntänyt itselleni, että kaikki ei ole kunnossa, ja olen lähtenyt hakemaan apua. Siihen päälle turhautuminen siihen, ettei painonpudotus USEISTA yrityksistä huolimatta ole onnistunut = en ole onnistunut viemään sitä loppuun. En viihdy itseni kanssa enkä tässä kehossa.

Tänä aamuna vaaka näytti 79,6 kg. Kymmenen kiloa enemmän kuin mitä haluan painaa. Tänään aion ottaa mittoja, mittanauha kertoo kehityksestä jos vaaka ei kerro.

Olen viimeisen viikon aikana pohtinut paljon painon pudottamista. En ole keksinyt siitä vielä yhtään huonoa puolta.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvä mieli :-)

1) Olen pysynyt tosi hyvin ruodussa syömisten kanssa. En ole kituuttanut ja ruoka on ollut monipuolista ja maistuvaa. Hedelmiä olen syönyt ehkä enemmän kuin alkuvuonna yhteensä :-D 2) Loma alkoi tänään! Luvassa viikko sporttailua talvisissa maisemissa. Ruokailut vähän jännittää, mutta eiköhän nekin hyvin mene kun muistaa kohtuuden - siis herkuissa. Ruokailu sinänsä ei ole ongelma, vaan jälkkärit ja herkut. Tänään laskeskelin kaloreita, vielä mahtuisi 350 kcal, otanko sipsejä vai oluen - päädyin ottamaan EN KUMPAAKAAN. Loma alkakoon vasta huomenna. Huomisaamuksi toivon alhaista vaakalukemaa, joka tsemppaisi minut pitämään hyvistä aikeista kiinni koko viikon.
2 kommenttia
Lue lisää

Oppimiskäyrän kulmakertoimesta

Juttelin suunnilleen kuukausi sitten ammattilaisen kanssa siitä, miten painonpudotusta kannattaisi toteuttaa. Jojolaihdutus ei tee hyvää kropalle. Äkkinäiset kuurit eivät nekään tee hyvää, tulee yleensä korkojen kera takaisin. Olen onnistuneesti ollut herkkulakossa - mm. karkkia ja suklaata olin syömättä vuoden, kun vaan päätin, ja otin TOTAALIKIELLON käyttöön. En kuitenkaan voi olla totaalikiellossa loppuelämäni ajan, vaan minun on opittava normaali suhtautuminen herkkuihin. Palkitsen itseni herkuilla: olinpa reipas kun kävin lenkillä, nyt suklaata naamaan. Jos minulla on kotona karkkia, se tulee syötyä. Se kummittelee mielessä niin kauan, että syön sen (roskiinheittäminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto...). Tällä hetkellä kotona ei houkutuksia ole, ei karkkeja tai keksejä tai maissilastuja. Ja siellä on ihmeen helppo olla. Useimmiten heti ruokailun jälkeen minun tekee mieli jotain makeata (ja kamalan usein olen sitä ottanut!). En tiedä mistä tämä tulee - juurihan tankka...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Stop wishing. Start doing.

Tekisi mieli pyyhkiä pois kaikki vanhat postaukset. Mutta se ei poistaisi tosiasiaa: olen jälleen kerran lähtöruudussa, ja jälleen kerran se lähtöruutu on vähän kauempana maalista. Kevät. Joka v*tun kevät sama homma: liikaa duunia, liian vähän aikaa liikunnalle ja unelle, stressiä, painonnousua -> huonoa syömistä, huonoa nukkumista, huonoa tai ei ollenkaan liikkumista -> ei jaksa välittää mistään, saa tehtyä vain pakolliset (eli työt, mitenkäs kiltti tyttö muusta tinkisi) ja työuupumusta. Kaikki oireet viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta täydellisten verikokeiden jälkeen mitään ei kuitenkaan ONNEKSI löytynyt. Hävettää myöntää, mutta tuloksia odotellessa hetken toivoin, että tauti löytyisi ja parin napin avulla paino alkaisi laskea ja olisin tyytyväinen itseeni. Se ei vaan mene niin, ja mieluummin olen PERUSTERVE. Se niistä selityksistä, en palaa niihin enää. Tiedän mitä tehdä. Pystyn siihen, kunhan pitkäjännitteisyys riittää. Pitkäjännitteisyyttä haen kir...
5 kommenttia
Lue lisää