Siirry pääsisältöön

Honeymoon is over?

Reilu kaksi viikkoa reipasta mieltä on kulunut, ja alkaa tutusti tuntua siltä, että kuherruskuukausi on ohi ja nyt on se kohta, jossa motivaatio on ennenkin hiipunut. Paino jumittaa. Miksi, miksi, MIKSI mun piti tänäkin aamuna käydä se toteamassa vaa'alla että +100g eiliseen, viikossa on tullut +700g takaisin päin? Tyhmä minä!

Olisinkin edes sössinyt syömisiä, mutta ne on kunnossa, 1400-1600 kcal päivässä, eikä edelleenkään yhtään herkkuja. Liikuntaa en aio lisätä, pakko on pitää vapaapäiviä siitä tai menee överisuorittamiseksi.

Koitan valaa täällä itseeni uskoa, että fysiikan lakien mukaan painon on PAKKO lähteä laskuun.

Kommentit

  1. Kaksi viikkoa on mullekin se kriittinen raja, minkä jälkeen motivaatioa yleensä lopahtaa. Yritetään nyt kuitenkin pitää sen hännästä kiinni!

    Itselläni painon junnaamiseen auttaa monesti se, että vaihdan ruokailurytmiä ja aterioiden sisältöä yhtenä päivänä vähän. Tietysti, jos olet kovin pitkään ollut suunnilleen samoilla kaloreilla, voisit kokeilla syödä yhtenä päivänä reilusti enemmän tai reilusti vähemmän. En tiedä, onko tästä mitään tutkimusnäyttöä, mutta mulla tuollainen herättelee elimistöä ja vaikka paino ensin pompsahtaisi vähän ylöspäin, niin lähtee kyllä laskuun, kun palaa normaaliin dieettiin.

    Tsemppiä talveen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä! Aikaisempien kokemusten mukaan (ja niitähän mulla riittää!) jumi voi kestää kauankin ja sitten kyllä alkaa tapahtua, mutta kun ei vaan jaksais oottaa!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvä mieli :-)

1) Olen pysynyt tosi hyvin ruodussa syömisten kanssa. En ole kituuttanut ja ruoka on ollut monipuolista ja maistuvaa. Hedelmiä olen syönyt ehkä enemmän kuin alkuvuonna yhteensä :-D 2) Loma alkoi tänään! Luvassa viikko sporttailua talvisissa maisemissa. Ruokailut vähän jännittää, mutta eiköhän nekin hyvin mene kun muistaa kohtuuden - siis herkuissa. Ruokailu sinänsä ei ole ongelma, vaan jälkkärit ja herkut. Tänään laskeskelin kaloreita, vielä mahtuisi 350 kcal, otanko sipsejä vai oluen - päädyin ottamaan EN KUMPAAKAAN. Loma alkakoon vasta huomenna. Huomisaamuksi toivon alhaista vaakalukemaa, joka tsemppaisi minut pitämään hyvistä aikeista kiinni koko viikon.

Oppimiskäyrän kulmakertoimesta

Juttelin suunnilleen kuukausi sitten ammattilaisen kanssa siitä, miten painonpudotusta kannattaisi toteuttaa. Jojolaihdutus ei tee hyvää kropalle. Äkkinäiset kuurit eivät nekään tee hyvää, tulee yleensä korkojen kera takaisin. Olen onnistuneesti ollut herkkulakossa - mm. karkkia ja suklaata olin syömättä vuoden, kun vaan päätin, ja otin TOTAALIKIELLON käyttöön. En kuitenkaan voi olla totaalikiellossa loppuelämäni ajan, vaan minun on opittava normaali suhtautuminen herkkuihin. Palkitsen itseni herkuilla: olinpa reipas kun kävin lenkillä, nyt suklaata naamaan. Jos minulla on kotona karkkia, se tulee syötyä. Se kummittelee mielessä niin kauan, että syön sen (roskiinheittäminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto...). Tällä hetkellä kotona ei houkutuksia ole, ei karkkeja tai keksejä tai maissilastuja. Ja siellä on ihmeen helppo olla. Useimmiten heti ruokailun jälkeen minun tekee mieli jotain makeata (ja kamalan usein olen sitä ottanut!). En tiedä mistä tämä tulee - juurihan tankka...

Stop wishing. Start doing.

Tekisi mieli pyyhkiä pois kaikki vanhat postaukset. Mutta se ei poistaisi tosiasiaa: olen jälleen kerran lähtöruudussa, ja jälleen kerran se lähtöruutu on vähän kauempana maalista. Kevät. Joka v*tun kevät sama homma: liikaa duunia, liian vähän aikaa liikunnalle ja unelle, stressiä, painonnousua -> huonoa syömistä, huonoa nukkumista, huonoa tai ei ollenkaan liikkumista -> ei jaksa välittää mistään, saa tehtyä vain pakolliset (eli työt, mitenkäs kiltti tyttö muusta tinkisi) ja työuupumusta. Kaikki oireet viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta täydellisten verikokeiden jälkeen mitään ei kuitenkaan ONNEKSI löytynyt. Hävettää myöntää, mutta tuloksia odotellessa hetken toivoin, että tauti löytyisi ja parin napin avulla paino alkaisi laskea ja olisin tyytyväinen itseeni. Se ei vaan mene niin, ja mieluummin olen PERUSTERVE. Se niistä selityksistä, en palaa niihin enää. Tiedän mitä tehdä. Pystyn siihen, kunhan pitkäjännitteisyys riittää. Pitkäjännitteisyyttä haen kir...