Siirry pääsisältöön

Myönteisiä ajatuksia

Koska lupasin jättää valituksen ja itseinhon yhteen postaukseen, tästä tulee myöteisten ajatusten teksti :-)

Otin tänäaamuna mittoja kropasta, jotta on sitten kuukauden päästä jotain mihin verrata edistymistä. Otin myös kuvat tavoitefarkuissa, joihin sovin hienosti seitsemän vuotta sitten. Sen jälkeen kehoni on käynyt läpi kaksi raskautta ja imetystä. Mutta raskauskiloja nämä eivät enää ole, hyvällä tahdollakaan - nuorimmainen on täyttänyt jo neljä vuotta. Mitat ja kuvat  ovat Edistyminen-välilehdellä,  ja sieltä löytyvät myös tavoitteet.

Kelailin näitä juttuja viime yönä kun en saanut nukuttua, ja tulin siihen johtopäätökseen, että olen itse suurin este painonpudotuksen onnistumisessa. Minulla on kannustusjoukot jos niin haluan, ja saan järjestettyä aikaa liikunnalle. Kapinoin kuitenkin itseäni vastaan jatkuvasti. Hoidan särmästi työt ja kodin, mutta laiminlyön itseäni ihan tietoisestikin pikkujutuilla. Siitä on päästävä eroon, on totuteltava ajatukseen, että "kehoni on temppelini" ja sitä on kohdeltava hyvin (sitä vastoin olen sisäistänyt liiankin hyvin ajatuksen "Ole itsellesi armollinen").

Niinpä tänä aamuna kuivaharjasin koko kehon ennen suihkua. Se tekee hyvää pintaverenkierrolle, ja parin viikon säännöllisen harjauksen jälkeen näkyvä selluliitti vähentyy. Koska peilissä näkyvä naama ei miellyttänyt, meikkasin pitkästä aikaa. Johan piristi! Ostin äskettäin pari uutta meikkikynää ja luomiväriä, ja niillä on kiva leikkiä.

Mitä muuta hyvää olen tehnyt tänään? En ole syönyt herkkuja vaan järkevästi oikeaa ruokaa! Ja kohta lähden heittämään pienen pyöräilylenkin.

Kyllä tämä tästä :-)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvä mieli :-)

1) Olen pysynyt tosi hyvin ruodussa syömisten kanssa. En ole kituuttanut ja ruoka on ollut monipuolista ja maistuvaa. Hedelmiä olen syönyt ehkä enemmän kuin alkuvuonna yhteensä :-D 2) Loma alkoi tänään! Luvassa viikko sporttailua talvisissa maisemissa. Ruokailut vähän jännittää, mutta eiköhän nekin hyvin mene kun muistaa kohtuuden - siis herkuissa. Ruokailu sinänsä ei ole ongelma, vaan jälkkärit ja herkut. Tänään laskeskelin kaloreita, vielä mahtuisi 350 kcal, otanko sipsejä vai oluen - päädyin ottamaan EN KUMPAAKAAN. Loma alkakoon vasta huomenna. Huomisaamuksi toivon alhaista vaakalukemaa, joka tsemppaisi minut pitämään hyvistä aikeista kiinni koko viikon.

Oppimiskäyrän kulmakertoimesta

Juttelin suunnilleen kuukausi sitten ammattilaisen kanssa siitä, miten painonpudotusta kannattaisi toteuttaa. Jojolaihdutus ei tee hyvää kropalle. Äkkinäiset kuurit eivät nekään tee hyvää, tulee yleensä korkojen kera takaisin. Olen onnistuneesti ollut herkkulakossa - mm. karkkia ja suklaata olin syömättä vuoden, kun vaan päätin, ja otin TOTAALIKIELLON käyttöön. En kuitenkaan voi olla totaalikiellossa loppuelämäni ajan, vaan minun on opittava normaali suhtautuminen herkkuihin. Palkitsen itseni herkuilla: olinpa reipas kun kävin lenkillä, nyt suklaata naamaan. Jos minulla on kotona karkkia, se tulee syötyä. Se kummittelee mielessä niin kauan, että syön sen (roskiinheittäminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto...). Tällä hetkellä kotona ei houkutuksia ole, ei karkkeja tai keksejä tai maissilastuja. Ja siellä on ihmeen helppo olla. Useimmiten heti ruokailun jälkeen minun tekee mieli jotain makeata (ja kamalan usein olen sitä ottanut!). En tiedä mistä tämä tulee - juurihan tankka...

Stop wishing. Start doing.

Tekisi mieli pyyhkiä pois kaikki vanhat postaukset. Mutta se ei poistaisi tosiasiaa: olen jälleen kerran lähtöruudussa, ja jälleen kerran se lähtöruutu on vähän kauempana maalista. Kevät. Joka v*tun kevät sama homma: liikaa duunia, liian vähän aikaa liikunnalle ja unelle, stressiä, painonnousua -> huonoa syömistä, huonoa nukkumista, huonoa tai ei ollenkaan liikkumista -> ei jaksa välittää mistään, saa tehtyä vain pakolliset (eli työt, mitenkäs kiltti tyttö muusta tinkisi) ja työuupumusta. Kaikki oireet viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta täydellisten verikokeiden jälkeen mitään ei kuitenkaan ONNEKSI löytynyt. Hävettää myöntää, mutta tuloksia odotellessa hetken toivoin, että tauti löytyisi ja parin napin avulla paino alkaisi laskea ja olisin tyytyväinen itseeni. Se ei vaan mene niin, ja mieluummin olen PERUSTERVE. Se niistä selityksistä, en palaa niihin enää. Tiedän mitä tehdä. Pystyn siihen, kunhan pitkäjännitteisyys riittää. Pitkäjännitteisyyttä haen kir...