Miinus Kymmenen

Mun ei pitäisi vaan kannattaa tiputtaa painoani, koska: 1. Suuri osa vaatekaappini sisällöstä ei tällä hetkellä joko mahdu päälle tai näytä kivalta 2. Haluan näyttää energiseltä timmimimmiltä enkä löysältä laiskurilta 3. Haluan näyttää lapsille hyvää esimerkkiä terveistä elämäntavoista 4. Kevyempänä jaksan liikkua paremmin ja nautin enemmän liikunnasta 5. Koskaan hyvästä ruoasta ei ole tullut niin hyvä olo kuin hyvästä treenistä 6. Hyvä olo näkyy ulospäin :-) 7. Kertaakaan ei ole kaduttanut, että vitsi kun tuli lähdettyä lenkille 8. Joka päivä voin tehdä ne valinnat, jotka vievät lähemmäs tavoitetta

Jos ei mitään muuta ehdi, niin vettä ehtii juoda. "Vesi vanhin voitehista" eli sitä nyt sitten lääkkeeksi jumiin. Ja kävinhän mä sentään treenaamassa, ja kiva treeni olikin! Proteiininsyöminen on taas unohtunut kiireessä, ja niinpä hiilihydraatteja tekee mieli. No, mä sentään TIEDÄN mikä on vialla ja TUNNUSTAN sen. Nyt pitää vielä TOTEUTTAA suunnitelmat. Turha tässä on valittaa, jos ei mitään kunnolla tee asialle >:-Z

"Mun paino on tippunut kolme ja puoli kiloa kahdessa viikossa." Voi kun mäkin voisin todeta noin kuten mun mies. Teen jotain ihan päin honkia. Rankemman liikunnan aloittaminen on myös yksi syy jumitukselle, sama homma oli viime syksynä - ja sitä kesti kokonaisen kuukauden. Vedenjuonti on olematonta. Nukkumaan en ehdi. Töissä on stressiä. Eli en tee jotain päin honkia vaan kaiken . O_o Kuulin taannoin mielenkiintoisen luennon vuorikiipeilystä. Siinä oli monta kohtaa jotka sopivat mihin tahansa projektiin, joka on eniten itsestä kiinni: Jokaisella on oma vuorensa. Tavoite kannattaa pilkkoa osatavoitteisiin. Vastoinkäymisiin kannattaa varautua. Huipullepääsy on vasta puolimatka. Tästä sisuuntuneena kävin pyöräilemässä tunnin crossfit-treenin jälkeen. Johan on perkele jos ei ala tapahtua!

Sain taas kutsun Trainer's Housen Fight Clubiin, mutta en taida tälläkään kertaa osallistua. Lisää voi lukea täältä: http://www.trainershouse.fi/fightclub/  Lupaukset ovat ainakin suuria :-)

Treenien jälkeen on niin hyvä olo :-) Oli mukava WOD, tää on just se mitä lähdin hakemaan uudesta lajista!

Tänään väsyttää vaivaiset neljän ja puolen tunnin yöunet. Eilen illalla kävin katsomassa Madonnan huikean shown, ja unet jäi lyhyeksi kun en halunnut tulla myöhemmin töihin. Aamulla anopin mustikkapulla houkutteli, mutta valitsin töihin mukaan aamupalaksi purkin rahkaa ja mustikoita pakastimesta. Nyt saavillinen teetä, että pysyn aamupäivän hereillä. Tulkoon tästä tulee hyvä viikko!

Nyt on vedetty leukoja sen mitä jaksaa, vähän enemmänkin, ja vielä muutama päälle. Käsivarret HUUTAA kivusta ja minä ilosta :-D Oikeesti makee tunne! Treenin päälle palautusjuomana Dietmix ja parin tunnin päästä oikeeta ruokaa. Salilla puhuvat, että riittävä - ja tietysti oikeanlainen - ruoka on tosi tärkeätä treenatessa. Bongasin jostain vanhasta Gloriasta, jossa oli crossfittaajanaisen haastattelu, tälläisen blogin, check it out: http://www.mobilitywod.com/

Keventäjien tuore artikkeli käsittelee motivaation ylläpitämistä: http://keventajat.fi/hyvinvointi/motivaatio/miten-pitaa-ylla-motivaatiota Motivaatio itsessään löytyy kun katsoo peiliin, mutta sen ylläpitäminen on monimutkaisempi juttu. Minä tuppaan tyytymään puoleen siitä mitä olen laittanut tavoitteeksi, ja jämähdän. Mitä hitaampaa ja työläämpää painonpudotus on, sitä herkemmin olen ollut valmis antamaan periksi. Tällä kertaa ei en aio tehdä niin.

Eilen kampesin treeneihin pikkujumista huolimatta, ja oli kivaa! Haastavaa toki, mutta hyvä tekemisen meininki. Yksin ei tarvitse yrittää, se on kiva :-) Tänään ahkerointi on palkittu yläkropan lihaskivulla. Jalat vähän helpotti jo. Huomenna uudestaan! Palauttavana treeninä illalla suoritin nurmikonleikkuun, johon menee tunti. Kone kyllä vetää itse (ihan kiva rinnetontilla), mutta perässä saa kipittää. Päivä- ja unirytmi on palautunut normaaliksi, kun väsymys pakottaa ajoissa nukkumaan iltaisin. Työnteossa on sen sijaan käynnistymisvaikeuksia, en meinaa päästä kärryille millään ja nyt olisi jo kiire...

Olen hurjan ylpeä itsestäni! Olen pysynyt hyvin ruodussa, herkkuja en ole syönyt eikä ole tehnyt mielikään. Vaaka palkitsi tänä aamuna: ensimmäisellä viikolla paino on laskenut yhden kilon (nyt 75,0)! Pienestä se alkaa :-D Töiden alettua en ole kovin paljon ehtinyt miettimään tätä projektia. Ehkä ihan hyväkin niin, perusperiaatteet on mielessä ja niiden mukaan mennään. Nälkä ei ole ollut kertaakaan, eikä epämiellyttävä olo (paitsi tämä sunnuntailta saatu lihaskipu on kyllä vielä tänäänkin aika pahana...). Kaikkiaan hyvä pössis!

AU AU AU! Joka askeleella sattuu! Olen ihan köppänä jo toista päivää "totuttelu"treenin jälkeen. Saa nähdä koska verryn sen verran että pääsen oikeasti treenaamaan :-o Eli Icepoweria kuluu, mutta ei se tunnu auttavan. Venyttelykään ei juuri tunnu helpottavan. Ei kai tähän auta kuin aika? Onneksi parissa viikossa helpottaa pahin kokovartalokipsi (siis kun pari viikkoa treenaa), sitten kipeytyy enää ne kohdat joita erityisesti rääkätään. Tälle on hieno termikin: viivästynyt lihaskipu eli Delayed Onset Muscle Sorenes . Arki alkoi, ja arkeen kuuluu ruokailu työpaikalla. Suosin omia eväitä, koska jostain syystä vatsa tulee kipeäksi ruokalan sapuskoista. Salaattia voin syödä, mutta lämpimissä on jotain mikä ei sovi. Se on tosi kummallista, koska missään muualla en saa mitään oireita, toisaalta siis myös helposti vältettävissä. Välillä tehdään työkaverin kanssa vuorotellen lounaat molemmille. Kyllä maistuu paljon paremmalle toisen tekemä salaatti :-D Eilen mulla oli tosi luovasti ...

Crossfitin tekniikkaosuus on takana, ja pian pääsen kiinni varsinaisiin harjoituksiin. Väsynyt, mutta onnellinen fiilis :-) Tiedän, että harjoitukset ovat rankkoja alkuun, mutta jo kuukaudessa huomaa kummasti edistyneensä. Olen aiemmin ollut mukana crossfit-tyyppisissä treeneissä, ja tykännyt niistä. Ihan hullun hommaahan se on, ei tulisi tehtyä yksin. Mutta sopii mulle paremmin kuin konseptijumppa musiikin tahtiin. Aamiaiseksi söin kahden munan munakkaan, johon laitoin mukaan vähän jauhelihaa ja raejuustoa. Treenin jälkeen otin palautusjuoman, ja illalla on luvassa ribsejä grillistä, nam! Ateriarytmistä ei tänään(kään) ole ollut mitään tietoa, mutta kunhan arki huomenna koittaa niin tuokin asia korjaantuu. Vaakakin näytti tänään siltä että painonnousu on taittunut laskuksi (jo on aikakin!). Hyvillä mielin eteenpäin :-)

Kävin pyöräilemässä 1 h 30 min lenkin (29 km). Nyt taistelen itseäni vastaan, etten palkitsisi itseäni muhkealla iltapalaleivällä tai siiderillä urakan päälle. Mutta mitä tekee aiemmin kehumani tukijoukko? Hakee leffan ja säkillisen sipsejä! En voi mennä samalle sohvalle istumaan, en en en! Meen kattoo boksilta illan Suurimman pudottajan, johon olen ihan koukussa. Join heti lenkin jälkeen Fastin Diet Mix -palautusjuoman, jonka olin tehnyt valmiiksi jääkaappiin turpoamaan. Korvatkoon se iltapalan (ja päivällinenkin jäi syömättä...). Mulla on mansikanmakuista jauhetta, ja se on ainakin jopa tosi hyvänmakuista veteen sekoitettuna! Nyt pitäisi sitten jaksaa venytellä jalat, takareidet ovat jäykkänä eilisen mustikanpoimimisen jäljiltä. Missähän mulla olikaan ne ohjeet...?

Koska lupasin jättää valituksen ja itseinhon yhteen postaukseen, tästä tulee myöteisten ajatusten teksti :-) Otin tänäaamuna mittoja kropasta, jotta on sitten kuukauden päästä jotain mihin verrata edistymistä. Otin myös kuvat tavoitefarkuissa, joihin sovin hienosti seitsemän vuotta sitten. Sen jälkeen kehoni on käynyt läpi kaksi raskautta ja imetystä. Mutta raskauskiloja nämä eivät enää ole, hyvällä tahdollakaan - nuorimmainen on täyttänyt jo neljä vuotta. Mitat ja kuvat  ovat Edistyminen-välilehdellä,  ja sieltä löytyvät myös tavoitteet. Kelailin näitä juttuja viime yönä kun en saanut nukuttua, ja tulin siihen johtopäätökseen, että olen itse suurin este painonpudotuksen onnistumisessa. Minulla on kannustusjoukot jos niin haluan, ja saan järjestettyä aikaa liikunnalle. Kapinoin kuitenkin itseäni vastaan jatkuvasti. Hoidan särmästi työt ja kodin, mutta laiminlyön itseäni ihan tietoisestikin pikkujutuilla. Siitä on päästävä eroon, on totuteltava ajatukseen, että "kehoni...

Kävin keräämässä pihasta vielä 3,5 litraa mustikoita, jotka pakastin pikkuisissa minigrip-pusseissa. Talven mittaan käytän niitä sitten smootheissa ja viilin ja rahkan kanssa. NAM! Nyt pakastin on ääriään myöten täynnä, tallessa on mustikoiden lisäksi puolukoita, viinimarjoja, vadelmia, omenaa+porkkanaa soseena ja mansikoita survottuna. Kaikki noissa kätevissä annospusseissa :-)

Koska Positiivisuus ruokkii onnistumista, Asenne ratkaisee aina ja mitä näitä postiivisen ajattelun mantroja nyt onkaan, niin aion julkaista vain tämän yhden negatiivisen postauksen. Tilanne on se, että inhoan ulkonäköäni. Mua ällöttää vararengas vyötäröllä, paksut reidet, leveä takapuoli, roikkuvat allit ja kasvojen huono iho. "Jokaisessa ihmisessä on jotain kaunista" - just nyt en vaan muista mikä kohta se mussa oli :-/ Mulla on kaikki tieto, jonka tarvitsen onnistuakseni. Selkärangattomuus on itsekurin puutetta, joka estää mua pysymässä hyvissä päätöksissäni (en syö herkkuja, syön terveellisesti, syön enemmän vihanneksia, pidän kiinni lautasmallista ja ateriarytmistä, juon tarpeeksi vettä, liikun järkevästi enkä vedä övereitä joiden seurauksena kyllästyn nopeasti). Mä TIEDÄN, että kun mä tekisin asiat oikein kahden viikon ajan, saisin draivin päälle ja onnistumisia, joista saan voimaa. Mä en vaan saa sitä kahta viikkoa alkuun. Oikeastaan hyvä, että loma loppuu ja alk...