No ihan samaa kuin viime viikolla, lue sieltä. Samat ruuat, jumpat, duunit ja kotiaskareet. Ei niinku mitään uutta. Tai olin mä tänään töissä, vaikka oli lauantai.Herkuttomuutta on nyt jatkunut kuukauden päivät, hyvä minä!
Tekstit
Kuva: Valtion ravitsemusneuvottelukunta Kuva: Valtion ravitsemusneuvottelukunta Vähemmän punaista lihaa, enemmän vaaleaa lihaa Liha mahdollisimman vähärasvaisena Enemmän kalaa Enemmän kasviksia, marjoja ja hedelmiä Vähemmän lisättyä sokeria Vähemmän vähäkuituisia elintarvikkeita Vähemmän suolaa Lisää D-vitamiinia, seleeniä (liha, maito, täysjyvä) ja folaattia Kiinnitä huomiota myös ruoankulutuksen ja -tuotannon ympäristövaikutuksiin Tarkemmin tänään julkaistuista uusista suosituksista Valtion ravitsemusneuvottelukunnan sivuilta .
Eilen aamulla kävin vaa'alla, ja olihan se paino tippunut! -1,2 kg viime viikon maanantaista. Iloa tuotti myös uusi oma ennätyspaino (heh, enkös mä koita eroon enkä kerätä) crossfitissä. Kyllä tämä tästä :-) Aamulla kävin täydentämässä työlounas- ja välipalavarastoa, ja huomasin pyöritteleväni jogurttipurkkeja. Teki kai mieli makeata, kun niitä haikailin. Tulin kuitenkin kiltisti töihin ja rätväsin pussipuuron, raejuuston ja mehukeiton sekaisin ja napaan.
Minulla on huomenna lounaspulma. Aikaa lounaan nauttimiseen on 15 min ajomatka toimistolta tapahtumapaikalle. Myös välipalaksi pitäisi keksiä jotain, sillä tarjolla ei ole mitään kunnollista ruokaa. Mitkään lämmitettävät tai haarukkaruoat ei siis tule kyseeseen. En tietenkään tajunnut tätä ennen kuin nyt illalla, kun en enää pääse käymään kaupassa. Onneksi rahkaa on aina kaapissa, ja siitä se ajatus sitten lähti. Tein purkkiruokaeväät. Tehosekoittimeen kaksi banaania, purkki rahkaa, appelsiinimehua ja sur-rur. Juokseva smoothie blenderiin ja jääkaappiin. Toiseen purkkiin manteleita ja rusinoita, kolmanteen viinirypäleitä. Kyllä näillä päivän pärjää, kun aamulla voin syödä kunnon puuron kotona (ne töissä syötävät annospussipuurot ei ole ihan sitä mitä elämältä toivon). Talvessa on se hyvä puoli, että ruoat säilyvät kylmässä autossa. Nyt kun vielä muistaisin ottaa purkit aamulla mukaan...
Kun nenä valuu nuhasta jo ihan syödessä, niin on vissiin paras jättää treenit väliin. Olisi ollut vielä ihan kiva jumppa, mutta ehkä parempi näin. Eilen kävi HIIT-treenissä, ja se ei kyllä oikein lähtenyt kulkemaan, hengästyin kovasti ja lihaksista ei löytynyt paukkuja. Plääh. Tulis sitte ja menis kanssa. Herkuttomuus sujuu hyvin ja helposti, sitä on takana kolme viikkoa. Ei tunnu missään. Eilen lapsilla oli herkkupäivä: muutama irtokarkki, minipussit sipesejä ja leffa. Noista eväistä jäi heille tällekin illalle vielä syötävää - voi kunpa pystyisin opettamaan heille mitä kohtuus on herkkujen kanssa! Itse söin vihannesdippiä, tykkään tosi paljon dipistä joten ei haittaa vaikka ei sipsejä syökään. Ihmeellistä, että ei tee mieli. Viime vuonna tähän aikaan näin unia että söin herkkuja - ehkä jotain edistystä on siis kuitenkin tapahtunut? Tai mahdollista tapahtua?
Reilu kaksi viikkoa reipasta mieltä on kulunut, ja alkaa tutusti tuntua siltä, että kuherruskuukausi on ohi ja nyt on se kohta, jossa motivaatio on ennenkin hiipunut. Paino jumittaa. Miksi, miksi, MIKSI mun piti tänäkin aamuna käydä se toteamassa vaa'alla että +100g eiliseen, viikossa on tullut +700g takaisin päin? Tyhmä minä! Olisinkin edes sössinyt syömisiä, mutta ne on kunnossa, 1400-1600 kcal päivässä, eikä edelleenkään yhtään herkkuja. Liikuntaa en aio lisätä, pakko on pitää vapaapäiviä siitä tai menee överisuorittamiseksi. Koitan valaa täällä itseeni uskoa, että fysiikan lakien mukaan painon on PAKKO lähteä laskuun.
Arki palasi ja työt alkoi. Eniten kaipasin kirkasvalolamppua, se saa nyt taas paistaa koko päivän pöydänkulmalla. Kotona oli helppo syödä juuri sitä mitä suunnitteli, mutta täällä töissä se ei olekaan niin yksinkertaista, ellei tuo omia eväitä. Niinpä kävin aamulla hakemassa pikapuuroa, raejuustoa, mehukeittoa ja lounaaksi pinaattikeittoa. Herkkuja täällä on tarjolla joka päivä, ja on helppo olla kun ei tarvitse ottaa. Ja palaverien jälkeen lokkiparvet pölähtää neukkareihin ja tuo lisää herkkuja työhuoneeseen. "Ei kiitos." Nyt ei sitten enää kerkiäkään joka päivä jumppailemaan, mutta koitan käydä joka toinen päivä ja sitten viikonloppuisin. Paino sahaa eikä nyt jostain syystä laske, mutta kai se ennen pitkää tajuaa antaa periksi. Toisaalta, mitä jos mä vaan lopetan joka-aamuisen itseni punnitsemisen?
Kuva: MTV Pääsin eilen testaamaan roller derbyä, ja ihan melkein samalla lailla viiletin kuin mimmit siinä MTV:n mainoksessa! NO EN OIKEESTI. Vitsi että jännitti, melkein pelotti :-D Olin kuin bambi liukkaalla jäällä. Mutta en kaatunut kertaakaan! Oli helpompi olla liikkeessä kuin paikallaan. Kovin kovaa en uskaltanut mennä, varsinkin kun paikalla oli muitakin yhtä huteria ensikertalaisia. Tässä voisi olla mulle uusi laji, jos joskus kaipaan uusia haasteita.
Mulla oli eilen kaveri kylässä, ja keittelin meille nakkikeiton lounaaksi. Pyysin anteeksi, että sössään omalle lautaselleni raejuustoa joukkoon, koska syötävä se on kuitenkin. Häntä ei onneksi haitannut - sekaisinhan ne menee vatsassa kuitenkin :-) Eilen oli tosi kiva päivä muutenkin. Aamulla crossfitissä hyvä treeni, yksinkertaisia juttuja yksinkertaisille ihmisille ;-) Toisaalta kroppa jumitti, kun edellinen päivä oli lepo - tasainen jumi olisi helpompi, mutta tiedä sitten miten sellainen kehittää. Kävin lasten kanssa ratsastustunnilla, ja onpa kiva kun ovat innostuneet siitä. Ja mulla oli synttärit! Illalla herkuttelin sushilla ja samppanjalla. Tänään sitten taas normisapuskat, sitä nakkikeittoa - raejuustolla tietty.
Kävin tänään hakemassa lapset vähän aiemmin ja suuntasimme kaupoille ja uimaan. Välipalat koukkasin kaupan kautta, sillä olen jo oppinut, että kahviloissa ei ole kovin terveellisiä välipaloja. Lapsetkin monesti haluaisivat pullan tai munkin kun sen vitriinissä näkevät. Ostettiin banaaneja, miniporkkanoita, karjalanpiirakoita ja pillimehut - mä muuten ostan lapsille aina täysmehua kun sitä on saatavilla, sitä värjättyä sokeriesanssivettä en joisi itsekään. Mulle kaksi banaania ja vettä. Kahviloissa on yleensä vain yksi ruisleipävaihtoehto tarjolla, monesti kalainen. Vaaleissa sämpylöissä on sitten enemmän valinnanvaraa. Joskus kysyn olisiko mahdollista saada ruisleivästä, mutta useimmiten tyydyn valmiiseen kun en jaksa odottaa - ja jossain ABC:llä on ihan turha kysellä mitään vartavasten tehtyä, sillä kaikki tulee valmiiksi pakattuna jostain - kuinkakohan kauan ovat muovikääreissä muhineetkaan :-Z Yksi positiivisesti ruokatarjonnallaan yllättänyt paikka on lasten sisäleikkipuisto Ho...
Musta tuntuu, että lievästä ylipainosta (hyi mikä sana!) huolimatta olen paremmassa kunnossa kuin koskaan. Kiitos crossfit! Lihasmassaa on enemmän kuin koskaan, kun saan rasvan pois niin ne voi jopa näkyä :-p Eilen kaveri sanoi, että mun vartalo on muuttunut, olen kiinteytynyt käsistä ja jaloista. Ja mies sanoi, että ryhti on parempi kuin ennen. Teen kehonhuoltotreenejä enemmän kuin ennen. Eikö siinä ole jo muutama hyvä syy?! Kyllä antaa intoa tuollaiset kommentit :-) Olen treenannut crossfitiä kaksi ja puoli vuotta, ja viimeisen puolen vuoden aikana painonnostotulokset on parantuneet aika vauhdilla. Massa on toki voimaa, mutta myös tekniikka on parantunut aiemmasta, ja laitan rohkeammin painoja tankoon. Ensimmäiset leuanvedot on jo aika lähellä, ja teen punnerrukset polvet irti maasta. Tuplahypyt lähtivät sujumaan. Parasta crossfitissä on se, että jokaisella tunnilla on asiantunteva valmentaja paikalla, jolta voi kysyä vinkkejä. Ja sitten se linkkivinkki: Lepopäivä-podcast tavoitt...
Kuva: YLE Mikähän siinä on, että pystyn ihan helposti olemaan ilman leipää (no mitä nyt vähän jälkiuunipaloja tekee mieli), mutta kun lapsille on karjalanpiirakoita vaikka näin iltapalaksi, niin johan alkaa seireenien kutsu! Katoitteko YLEn uutta Siskonpeti-sarjaa? Se oli tehty aika osuvasti naisnäkökulmasta. Kuten nyt tämäkin kakku, joka huutaa jääkaapista (kohdasta 3:20) http://areena.yle.fi/tv/2096951 Tänään oli lepopäivä crossfitistä, mutta kävin aamutuimaan kävelemässä 40 minuuttia. Heräsin kunnolla ja päivä lähti hyvin käyntiin :-) Muutenkin päivä on sujunut hyvin, ruokailut on olleet suunnitellun mukaiset huolimatta karjalanpiirakan kutsuhuudosta.
Meillä on miehen kanssa veto vetämässä siitä, kumpi tiputtaa suhteessa enemmän BMI-lukua heinäkuun alkuun mennessä eli puolessa vuodessa. Jostain kumman syystä mun miehen paino tipahtaa tosi helposti aina kun se vaan haluaa tehdä asialle jotain, tyyliin syö kerran viikossa lounaaksi salaatin ja hups - kolme kiloa tippui. Nyt kun mä syön kohtuullisen kokoisia annoksia, paljon kasviksia ja tarpeeksi proteiinia ja liikun paljon, niin huomaan pienen pirun olkapäälläni nauravan hiljaa korvaan, kun mies ei ole ihan vielä aloittanut tosissaan omaa projektiaan. Ja siitäkös tää sadisti saa lisää virtaa! Kjäh kjäh!
Kahdeksan liikuntakertaa viikossa, ei huono! Ja siellä on sentään yksi lepopäiväkin mukana. Kolme kertaa crossfitiä Kolme kertaa kävelyä Kaksi kertaa mobbausta eli liikkuvuusharjoittelua Se on 200% Heiaheiaan asettamastani viikkotavoitteesta, joka on siis neljä kertaa viikossa. Mua motivoi kauheesti kaikki tällaiset seurannat :-) Viikkovilli jatkuu vaan. Lomalla tuntuu, että elää koko ajan perjantaita, mutta nyt taitaa olla sunnuntai. Ihan hyvä sekin, varsinkin kun huomennakaan ei vielä tarvitse mennä töihin :-)
Alaspäin :-D 0,5 kg sahattu alaspäin, wohoo! Treenit maistuu, ruoka maistuu, herkuista olen pysynyt erossa helposti ja fiilis on HUIPPU! Jos mä en pääsis liikkumaan, mulla menisi varmaan mielenterveys. Jo viikon flunssan aikana tuntuu siltä, että taivas tippuu niskaan ja kaikki on paskaa. Tämä on yksi syy, miksi olen varmistelija ja otan ihan iisisti treeneissä, teen sellaisilla painoilla jotka tunnen hallitsevani. Silti tai ehkä etenkin siksi jokainen PR-tulos ilahduttaa. Tällä hetkellä liikunta on tärkeä osa elämää, pyrin vähintään neljään treeniin viikossa. En voi käsittää, miten olen joskus voinut olla liikkumatta säännöllisesti O_o
Mun lounas :-) Kanafile poseeraa etualalla ja näyttää valtavalta :-p No oli se ihan kunnollisen kokoinen. Maissit ei mahtuneet edes lautaselle! Kasviksia 450 g, kanaa 110 g (paistettuna, arvioin että 150 kg raakapaino ja laitoin sen Kiloklubiin), 100 g raejuustoa = 450 kcal. Ja hyvää oli! Onnea on muuten koira, jolle voi syöttää lasten jämät! Ei tule syötyä ensin omaa annosta ja sitten lapsilta jääneitä. Ruokaahan ei saa heittää roskiin... mutta ei sitä kaikkea kannata itsekään syödä. Aamulla puuroa, raejuustoa ja mustikoita, lounaaksi tuo, välipalaksi banaani, päivällisellä on hiilareitten vuoro eli lihamakaronilaatikkoa (onnekseni en suostu syömään kuin naudan paistijauhelihaa) ja raejuustoa, iltapalaksi rahkaa ja mansikoita.
Mä otin eilen uudenvuodenviettoon mukaan purkin rahkaa ja mustikoita, ja söin ne pohjille. Tarjolla oli tapaksia ja itse sai koota pizzansa, joten rahkan jälkeen oli helppo tehdä järkeviä valintoja, otin salaattia ja vähän juustoa ja patonkia. Sipsit, pähkinät ja muut naposteltavat jätin väliin, nehän on niitä herkkuja mitä ilman aion nyt jonkun aikaa olla. Muutaman siiderin join, ja kuohuviinistähän mä en kieltäydy koskaan, sitä oli aamupalallakin :-) Päätin, että tämän ikäisenä voin ja kehtaan syödä just sitä mitä haluan paikasta ja seurasta riippumatta. Jos tarvii syödä rahkaa välipalaksi niin minähän syön, ihan sama mitä muut siitä tuumaa. Jos en halua pullaa niin en ota. Alkoholia käytän aika vähän, yleensä työperäisissä hipoissa en ollenkaan, ja sitä mun ei onneksi tarvitse enää nykyisin perustella.