Siirry pääsisältöön

No mitäs tässä

Viimeistä lomaviikkoa kuluttelen. Päiviin on mahtunut arkisia askareita, marjanpoimintaa ja treenejä. Pakastin on AIVAN ääriää myöten täynnä marjoja, ja mies valittaa kun sinne ei mahdu ruokaa. No ruokaa kai marjatkin on, vaikkei hän niitä syökään. Siellä on useampi sata pikkuruista minigrip-pussia valmiina annoksina, NAM! Ja olen niitä jo alkanut syömäänkin.

Treeneissä olen käynyt lähes joka päivä. Toissapäivänä pidin vapaan (ennen kuin kroppa alkoi vaatia lepoa), ja eilen ei sitten kulkenutkaan yhtään! Aivain turhanpäiväistä pyristelyä, sama kuin olisin seissyt paikallani. No, tuli sentään hiki.

Paino jumittaa edelleen 77 kilossa. Ensi viikolla alkaa työt, ja sitten laitan ruokarytmit ja -valiot ryminällä kuntoon. Olen sitä lomallakin yrittänyt, mutta ei tunnu onnistuvan. Ja sitten on kiva kun saa muutakin liikuntaa kuin crossfitiä. Vaikka saisihan sitä nytkin kun vaan tekisi, mutta en "raaski" kun kerrankin voi käydä niin paljon kuin kerkiää :-)

Olen miettinyt paljon työtilannetta ja tullut siihen tulokseen, että kevään tahti ei voi jatkua. On saatava lisää resursseja tai tehtävä vähemmän. No, taloustilanteen huomioon ottaen ratkaisu saattaa löytyä ihan itsestään sieltä "tehdään vähemmän". En halua hukkua arjen oravanpyörään, vaan nauttia myös arki-illoista!

Että tällasta tänne, ei mitään kummallista. Mitäs tässä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvä mieli :-)

1) Olen pysynyt tosi hyvin ruodussa syömisten kanssa. En ole kituuttanut ja ruoka on ollut monipuolista ja maistuvaa. Hedelmiä olen syönyt ehkä enemmän kuin alkuvuonna yhteensä :-D 2) Loma alkoi tänään! Luvassa viikko sporttailua talvisissa maisemissa. Ruokailut vähän jännittää, mutta eiköhän nekin hyvin mene kun muistaa kohtuuden - siis herkuissa. Ruokailu sinänsä ei ole ongelma, vaan jälkkärit ja herkut. Tänään laskeskelin kaloreita, vielä mahtuisi 350 kcal, otanko sipsejä vai oluen - päädyin ottamaan EN KUMPAAKAAN. Loma alkakoon vasta huomenna. Huomisaamuksi toivon alhaista vaakalukemaa, joka tsemppaisi minut pitämään hyvistä aikeista kiinni koko viikon.

Oppimiskäyrän kulmakertoimesta

Juttelin suunnilleen kuukausi sitten ammattilaisen kanssa siitä, miten painonpudotusta kannattaisi toteuttaa. Jojolaihdutus ei tee hyvää kropalle. Äkkinäiset kuurit eivät nekään tee hyvää, tulee yleensä korkojen kera takaisin. Olen onnistuneesti ollut herkkulakossa - mm. karkkia ja suklaata olin syömättä vuoden, kun vaan päätin, ja otin TOTAALIKIELLON käyttöön. En kuitenkaan voi olla totaalikiellossa loppuelämäni ajan, vaan minun on opittava normaali suhtautuminen herkkuihin. Palkitsen itseni herkuilla: olinpa reipas kun kävin lenkillä, nyt suklaata naamaan. Jos minulla on kotona karkkia, se tulee syötyä. Se kummittelee mielessä niin kauan, että syön sen (roskiinheittäminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto...). Tällä hetkellä kotona ei houkutuksia ole, ei karkkeja tai keksejä tai maissilastuja. Ja siellä on ihmeen helppo olla. Useimmiten heti ruokailun jälkeen minun tekee mieli jotain makeata (ja kamalan usein olen sitä ottanut!). En tiedä mistä tämä tulee - juurihan tankka...

Stop wishing. Start doing.

Tekisi mieli pyyhkiä pois kaikki vanhat postaukset. Mutta se ei poistaisi tosiasiaa: olen jälleen kerran lähtöruudussa, ja jälleen kerran se lähtöruutu on vähän kauempana maalista. Kevät. Joka v*tun kevät sama homma: liikaa duunia, liian vähän aikaa liikunnalle ja unelle, stressiä, painonnousua -> huonoa syömistä, huonoa nukkumista, huonoa tai ei ollenkaan liikkumista -> ei jaksa välittää mistään, saa tehtyä vain pakolliset (eli työt, mitenkäs kiltti tyttö muusta tinkisi) ja työuupumusta. Kaikki oireet viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta täydellisten verikokeiden jälkeen mitään ei kuitenkaan ONNEKSI löytynyt. Hävettää myöntää, mutta tuloksia odotellessa hetken toivoin, että tauti löytyisi ja parin napin avulla paino alkaisi laskea ja olisin tyytyväinen itseeni. Se ei vaan mene niin, ja mieluummin olen PERUSTERVE. Se niistä selityksistä, en palaa niihin enää. Tiedän mitä tehdä. Pystyn siihen, kunhan pitkäjännitteisyys riittää. Pitkäjännitteisyyttä haen kir...