Viimeistä lomaviikkoa kuluttelen. Päiviin on mahtunut arkisia askareita, marjanpoimintaa ja treenejä. Pakastin on AIVAN ääriää myöten täynnä marjoja, ja mies valittaa kun sinne ei mahdu ruokaa. No ruokaa kai marjatkin on, vaikkei hän niitä syökään. Siellä on useampi sata pikkuruista minigrip-pussia valmiina annoksina, NAM! Ja olen niitä jo alkanut syömäänkin.
Treeneissä olen käynyt lähes joka päivä. Toissapäivänä pidin vapaan (ennen kuin kroppa alkoi vaatia lepoa), ja eilen ei sitten kulkenutkaan yhtään! Aivain turhanpäiväistä pyristelyä, sama kuin olisin seissyt paikallani. No, tuli sentään hiki.
Paino jumittaa edelleen 77 kilossa. Ensi viikolla alkaa työt, ja sitten laitan ruokarytmit ja -valiot ryminällä kuntoon. Olen sitä lomallakin yrittänyt, mutta ei tunnu onnistuvan. Ja sitten on kiva kun saa muutakin liikuntaa kuin crossfitiä. Vaikka saisihan sitä nytkin kun vaan tekisi, mutta en "raaski" kun kerrankin voi käydä niin paljon kuin kerkiää :-)
Olen miettinyt paljon työtilannetta ja tullut siihen tulokseen, että kevään tahti ei voi jatkua. On saatava lisää resursseja tai tehtävä vähemmän. No, taloustilanteen huomioon ottaen ratkaisu saattaa löytyä ihan itsestään sieltä "tehdään vähemmän". En halua hukkua arjen oravanpyörään, vaan nauttia myös arki-illoista!
Että tällasta tänne, ei mitään kummallista. Mitäs tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti