Siirry pääsisältöön

Onnea on!

Olen saanut työstettyä mieltäni askarruttavia työhön ja terveyteen liittyviä asioita, ja nyt minusta tuntuu, että olen päässyt hyvään alkuun muutoksessa. Kuinka kauan sen läpiviemiseen kuluu, sitä en tiedä, ja se tekeekin tästä mielenkiintoista. Vielä en tiedä missä maali häämöttää, mutta jossain siellä se on, ihan varmasti. Työstressi on helpottanut ja uutta ei ole näköpiirissä.

Pöhötykset on poissa ja vaaka kiitti aamulla. Sain helistellä helmitaulusta muutaman nappulan taas pois - pitääkin laittaa siitä tänne kuva! Yksi nappula vastaa 100 g pudotusta. Yhdelle sivulle mahtuu 8 kg pudotus, ja sitten voi kääntää toisen sivun esille.

Vedenjuonti on sujunut hyvin, töissä se on helppo muistaa ja toteuttaa. Täytyy kehitellä joku toimiva käytäntö myös viikonlopuksi kotiin. Kunnollinen ruokailu vaatii vähän ennakointi ja viitseliäisyyttä. Eilen olisi ollut tosi helppo kurvata Mäkkiin menojen välissä, mutta nipistin vähän enemmän aikaa, poikkesin kaupasta salaatin ja kastikkeen ja painelin kotiin väsäämään kukkurallisen lautasellisen salaattia. Mieli oli taatusti paljon parempi kuin Big Macin jälkeen.

Olen ottanut Keventäjät avuksi kaloriseurantaan. Se toimii myös mobiilissa, mutta itse tykkään enemmän naputella pc:llä. Olen suunnitellut tämän päivän ruokailut eilen, ja nyt sitten pitää vaan toteuttaa ne. Tulee pysyttyä paremmin ruodussa, kun suunnitelma on valmiina.

Eli tällä hetkellä elämän polku näyttää varsin aurinkoiselta :-)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvä mieli :-)

1) Olen pysynyt tosi hyvin ruodussa syömisten kanssa. En ole kituuttanut ja ruoka on ollut monipuolista ja maistuvaa. Hedelmiä olen syönyt ehkä enemmän kuin alkuvuonna yhteensä :-D 2) Loma alkoi tänään! Luvassa viikko sporttailua talvisissa maisemissa. Ruokailut vähän jännittää, mutta eiköhän nekin hyvin mene kun muistaa kohtuuden - siis herkuissa. Ruokailu sinänsä ei ole ongelma, vaan jälkkärit ja herkut. Tänään laskeskelin kaloreita, vielä mahtuisi 350 kcal, otanko sipsejä vai oluen - päädyin ottamaan EN KUMPAAKAAN. Loma alkakoon vasta huomenna. Huomisaamuksi toivon alhaista vaakalukemaa, joka tsemppaisi minut pitämään hyvistä aikeista kiinni koko viikon.

Oppimiskäyrän kulmakertoimesta

Juttelin suunnilleen kuukausi sitten ammattilaisen kanssa siitä, miten painonpudotusta kannattaisi toteuttaa. Jojolaihdutus ei tee hyvää kropalle. Äkkinäiset kuurit eivät nekään tee hyvää, tulee yleensä korkojen kera takaisin. Olen onnistuneesti ollut herkkulakossa - mm. karkkia ja suklaata olin syömättä vuoden, kun vaan päätin, ja otin TOTAALIKIELLON käyttöön. En kuitenkaan voi olla totaalikiellossa loppuelämäni ajan, vaan minun on opittava normaali suhtautuminen herkkuihin. Palkitsen itseni herkuilla: olinpa reipas kun kävin lenkillä, nyt suklaata naamaan. Jos minulla on kotona karkkia, se tulee syötyä. Se kummittelee mielessä niin kauan, että syön sen (roskiinheittäminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto...). Tällä hetkellä kotona ei houkutuksia ole, ei karkkeja tai keksejä tai maissilastuja. Ja siellä on ihmeen helppo olla. Useimmiten heti ruokailun jälkeen minun tekee mieli jotain makeata (ja kamalan usein olen sitä ottanut!). En tiedä mistä tämä tulee - juurihan tankka...

Stop wishing. Start doing.

Tekisi mieli pyyhkiä pois kaikki vanhat postaukset. Mutta se ei poistaisi tosiasiaa: olen jälleen kerran lähtöruudussa, ja jälleen kerran se lähtöruutu on vähän kauempana maalista. Kevät. Joka v*tun kevät sama homma: liikaa duunia, liian vähän aikaa liikunnalle ja unelle, stressiä, painonnousua -> huonoa syömistä, huonoa nukkumista, huonoa tai ei ollenkaan liikkumista -> ei jaksa välittää mistään, saa tehtyä vain pakolliset (eli työt, mitenkäs kiltti tyttö muusta tinkisi) ja työuupumusta. Kaikki oireet viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta täydellisten verikokeiden jälkeen mitään ei kuitenkaan ONNEKSI löytynyt. Hävettää myöntää, mutta tuloksia odotellessa hetken toivoin, että tauti löytyisi ja parin napin avulla paino alkaisi laskea ja olisin tyytyväinen itseeni. Se ei vaan mene niin, ja mieluummin olen PERUSTERVE. Se niistä selityksistä, en palaa niihin enää. Tiedän mitä tehdä. Pystyn siihen, kunhan pitkäjännitteisyys riittää. Pitkäjännitteisyyttä haen kir...