Tekisi mieli pyyhkiä pois kaikki vanhat postaukset. Mutta se ei poistaisi tosiasiaa: olen jälleen kerran lähtöruudussa, ja jälleen kerran se lähtöruutu on vähän kauempana maalista.
Kevät. Joka v*tun kevät sama homma: liikaa duunia, liian vähän aikaa liikunnalle ja unelle, stressiä, painonnousua -> huonoa syömistä, huonoa nukkumista, huonoa tai ei ollenkaan liikkumista -> ei jaksa välittää mistään, saa tehtyä vain pakolliset (eli työt, mitenkäs kiltti tyttö muusta tinkisi) ja työuupumusta.
Kaikki oireet viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta täydellisten verikokeiden jälkeen mitään ei kuitenkaan ONNEKSI löytynyt. Hävettää myöntää, mutta tuloksia odotellessa hetken toivoin, että tauti löytyisi ja parin napin avulla paino alkaisi laskea ja olisin tyytyväinen itseeni. Se ei vaan mene niin, ja mieluummin olen PERUSTERVE.
Se niistä selityksistä, en palaa niihin enää. Tiedän mitä tehdä. Pystyn siihen, kunhan pitkäjännitteisyys riittää. Pitkäjännitteisyyttä haen kirjoittamalla asioita ylös blogiin. Vaikka viisi kertaa päivässä, jos siitä on mitään apua.
Eli
Moi!
VastaaPoistaMultakin tutkittiin tuota kilpirauhasta, kun huomasin että omasin siitä listasta lähes 10 oiretta. No, ei ollut minullakaan, ja sitä on tutkittu aika-ajoin jo lukiosta lähtien. Juteltuani asiasta, työkaverini kertoi samanlaisen tarinan, mutta myös sen, että yksi muoto ei edes näy millään tavalla ilman kalliita tutkimuksia, joita esim. työterveys tai terveyskeskus ei suostu tekemään. Hän teetätti tutkimukset kalliilla yksityisellä (testit lennätettiin USAN:aan asti analysoitavaksi) ja nyt hänellä on lopun elämän lääkitys siihen. Ei lääke turhaa ole, koska hänen haittaavat vaivansa hävisivät. En enää muista koko stooria enkä minkälaisia testejä työkaverille tehtiin, mutta googlettelin sitä joskus ja tietoa löytyy, jopa joku lehti siitä kirjoitteli viime
keväänä.
Mullehan tuo painoissa edestakaisin veivaaminen on kovinkin tuttua :/. Palasin taas kerran tuohon BMI 26:ään tämän vuoden alussa. Sitkeydellä sain sen BMI 22,4:ään 12 viikossa. Vaati keskittymistä siihen, etten herkuttellut, mutta ei ollut liian rankkaa. Nuo BMI-esimerkit otin tuosta sinun Tickeristä - ilmeisesti siis sinun lähtötilanne ja toive).
Itse pääsin vihdoin tuloksiin, kun tein selvät realistiset tavoitteet (http://paarynapiukaksi.blogspot.fi/2014/01/tavotteiden-paivitys.html) ja keskityin oikeasta vain kuukauteen kerrallaan. Ennen mietin kokonaisuutta esim. koko 10 kiloa oli koko ajan mielessä, ja se tuntui musertavalta. Nyt mietin vaan kuukauden kerrallaan. Ja kun tavoitteet olivat todellakin realistiset, ei tullut pettymyksiä, jotka olisivat voineet romuttaa taas koko homman, ja meinin jopa aikataulun edellä.Tuo arkinen oivallus oli mun onnistumisen edellytys.
Kyllähän minä tiedän, että varmasti tiedät monet asiat itsekin, ja se onnistuminen vaatii vaan jonkun mystisen sopivan ajankohdan. Hyvä, jos nyt tuntuu, että homma lähtee pyörimään. Syyskuun puolessa välissä voisit kokemukseni perusteella jo olla toivekoossasi! TSEMPPIÄ!
Kiitos tsempeistä Päärynä! Kävinkin sun blogissa hämmstelemässä, että sillä välin kun mä olen taas kerran veivannut eestaas, niin sä olet hoitanut homman kotiin! Ihan mieletöntä! Sun esimerkki todistaa sen, että vuosien veivailuista huolimatta urakassa VOI ONNISTUA kunhan oikeesti ALKAA HOMMIIN eikä itke suklaalevy suussa.
PoistaTäällä on peukut pystys toteutukselle (:
VastaaPoistaKiitos Ammi tsempistä :-)
PoistaKiva, kun olet täällä taas! Tsemppiä ja pitkää pinnaa haasteisiin!
VastaaPoista