Olen edelleen tai taas samassa tilanteessa kuin viimeksi tänne kirjoittaessani. Sain pari kiloa pois, into lopahti ja kilot palasi. AINA SAMA TARINA. Itsekuria puuttuu, se on ainoa selitys, koska muuten ei ole mitään esteitä onnistumiselle. Olen perusterve, hyväkuntoinen, saan aikaa liikunnalle tarpeeksi ja minulla on resursseja toteuttaa niitä lajeja joita haluan.
Eilen alkoi ottaa niin paljon päähän, että puhuin asiasta miehelleni. Hän on ymmärtäväinen, vaikkei näekään asiaa samalla tavalla kuin minä. Mutta huomaa minun huonotuulisuuden, joka johtuu löysästä olosta.Kuitenkin olen paremmassa fyysisessä kunnossa kuin koskaan, jaksan treenata kovempaa ja lihakset ovat hyvässä kunnossa - ne eivät vaan näy rasvan alta. Ja se on asia, joka ajaa minut taas kerran aloittamaan urakan alusta.
Keväällä sain hienosti painoa pois, työstressi auttoi - tosin se alkoi sitten käydä mielen päälle, ja kävin läpi jonkinasteisen työuupumuksen. Pikkuhiljaa paino kiipesi takaisin vanhoihin lukemiin, ja se harmittaa tosi paljon.
Nyt mietin, kirjoitanko blogia enää vai en. Toisaalta tästä on hyötyä, kun voi kertailla omia fiiliksiä. Toisaalta taas koen, että jätän niin paljon elämästäni kertomatta, että kokonaisuus ei voi kiinnostava lukijalle, kun ei voi kunnolla tutustua minuun.
 |
| Jospa aloittaisin taas ihan perusasioista: lisää vedenjuontia. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti