Siirry pääsisältöön

Väsymys

Kuukausi edellisestä postauksesta :-o Mutta on mulla sentään hyvät selitykset.

Viimeiset kahdeksan kuukautta olen painanut töitä enemmän kuin koskaan. Vastuu on kasvanut, ja se painaa hartioita. Olen vetänyt sumussa ja työntänyt väsymyksen taka-alalle, ja olenkin aikamoisessa kofeiinikoukussa sen vuoksi. Ajanlaskuni on loppunut juhannukseen, jolloin alkaa kuuden viikon kesäloma. Se tulee todellakin tarpeeseen. Olisi saanut vaan alkaa aiemmin, mutta kun kukaan ei tee mun töitä sillä välin, niin eipä auta. Alkusyksyn projekti työllistää jo kovaa vauhtia, paljon pitäisi saada valmiiksi ennen lomaa. Toisaalta on ihan sellainen tunne, että v*ttu olkoon, en vaan jaksa.

En viitsi googlettaa, koska tiedän ilmankin, että kärsin työuupumuksesta. Tänään oikeasti mietin, että hakisin ensi viikoksi sairaslomaa, mutta toisaalta se ei ole yhtään mun tyylistä. Mutta eikö pitäisi osata antaa periksi? Myöntää, että ei jaksa, ei pysty? Periksi antaminen vaan on mulle merkki heikkoudesta, ja sitähän mä en voi olla. "Neljä päivää nyt kestää vaikka päällään seisten" - ja siltä tää todellakin tuntuu. Väsymys iskee iltapäivällä ja illalla uudestaan. Saatan pillahtaa itkuun jostain pikkujutusta, ja toisaalta mikään ei tunnu miltään. Mikä tahansa pyykinpesua isompi tehtävä tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta aloittaa. Olen elänyt työlle, ja oma elämä on siinä sivussa jäänyt liian vähälle. Puhumattakaan siitä, miltä lapsista on tuntunut.

Ai mitä siis kuuluu kuntoiluprojektille? Kuukauden tauon jälkeen menin viime viikolla ensimmäisen kerran treeneihin. Kropasta on hävinnyt kaikki jäntevyys, eli täytyy aloitella maltilla. Kuitenkin ylivaihde meinasi samantien iskeä päälle, kun suunnittelin seuraavalle aamulle aerobisia salilla. Jätin menemättä. Nukun aina kun voin. Paino on noussut pari kiloa, eikä ihme. Olen antanut mieliteoille periksi - kun olen väsynyt, tekee kamalasti mieli makeaa. Karkkia ja suklaata en ole edelleenkään syönyt, vaikka eilen oli ratkeaminen aika lähellä.

Mutta nyt on taas välipala ja iltapala löytäneet takaisin ruokavalioon, samoin vedenjuontia olen palautellut. Että kyllä tästä jaloilleen vielä päästään :-)

Tämän kevään tiedettiin etukäteen olevan rankin ikinä, mutta toisaalta, on tulossa muitakin isoja suunnitelmia. Joku järki tähän yhden ihmisen tekemiseen on löydettävä, joko vähemmän duunia tai enemmän tekijöitä.

Kommentit

  1. Kuulostaa aika karmealta vaiheelta. Ja myös kovin tutulta. Muistathan sanoa välillä EI. Minäkin yritän! :) Sinniä viikolle ja erittäin rentouttavaa lomaa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvä mieli :-)

1) Olen pysynyt tosi hyvin ruodussa syömisten kanssa. En ole kituuttanut ja ruoka on ollut monipuolista ja maistuvaa. Hedelmiä olen syönyt ehkä enemmän kuin alkuvuonna yhteensä :-D 2) Loma alkoi tänään! Luvassa viikko sporttailua talvisissa maisemissa. Ruokailut vähän jännittää, mutta eiköhän nekin hyvin mene kun muistaa kohtuuden - siis herkuissa. Ruokailu sinänsä ei ole ongelma, vaan jälkkärit ja herkut. Tänään laskeskelin kaloreita, vielä mahtuisi 350 kcal, otanko sipsejä vai oluen - päädyin ottamaan EN KUMPAAKAAN. Loma alkakoon vasta huomenna. Huomisaamuksi toivon alhaista vaakalukemaa, joka tsemppaisi minut pitämään hyvistä aikeista kiinni koko viikon.

Oppimiskäyrän kulmakertoimesta

Juttelin suunnilleen kuukausi sitten ammattilaisen kanssa siitä, miten painonpudotusta kannattaisi toteuttaa. Jojolaihdutus ei tee hyvää kropalle. Äkkinäiset kuurit eivät nekään tee hyvää, tulee yleensä korkojen kera takaisin. Olen onnistuneesti ollut herkkulakossa - mm. karkkia ja suklaata olin syömättä vuoden, kun vaan päätin, ja otin TOTAALIKIELLON käyttöön. En kuitenkaan voi olla totaalikiellossa loppuelämäni ajan, vaan minun on opittava normaali suhtautuminen herkkuihin. Palkitsen itseni herkuilla: olinpa reipas kun kävin lenkillä, nyt suklaata naamaan. Jos minulla on kotona karkkia, se tulee syötyä. Se kummittelee mielessä niin kauan, että syön sen (roskiinheittäminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto...). Tällä hetkellä kotona ei houkutuksia ole, ei karkkeja tai keksejä tai maissilastuja. Ja siellä on ihmeen helppo olla. Useimmiten heti ruokailun jälkeen minun tekee mieli jotain makeata (ja kamalan usein olen sitä ottanut!). En tiedä mistä tämä tulee - juurihan tankka...

Stop wishing. Start doing.

Tekisi mieli pyyhkiä pois kaikki vanhat postaukset. Mutta se ei poistaisi tosiasiaa: olen jälleen kerran lähtöruudussa, ja jälleen kerran se lähtöruutu on vähän kauempana maalista. Kevät. Joka v*tun kevät sama homma: liikaa duunia, liian vähän aikaa liikunnalle ja unelle, stressiä, painonnousua -> huonoa syömistä, huonoa nukkumista, huonoa tai ei ollenkaan liikkumista -> ei jaksa välittää mistään, saa tehtyä vain pakolliset (eli työt, mitenkäs kiltti tyttö muusta tinkisi) ja työuupumusta. Kaikki oireet viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta täydellisten verikokeiden jälkeen mitään ei kuitenkaan ONNEKSI löytynyt. Hävettää myöntää, mutta tuloksia odotellessa hetken toivoin, että tauti löytyisi ja parin napin avulla paino alkaisi laskea ja olisin tyytyväinen itseeni. Se ei vaan mene niin, ja mieluummin olen PERUSTERVE. Se niistä selityksistä, en palaa niihin enää. Tiedän mitä tehdä. Pystyn siihen, kunhan pitkäjännitteisyys riittää. Pitkäjännitteisyyttä haen kir...