Hyvä mieli :-)

1) Olen pysynyt tosi hyvin ruodussa syömisten kanssa. En ole kituuttanut ja ruoka on ollut monipuolista ja maistuvaa. Hedelmiä olen syönyt ehkä enemmän kuin alkuvuonna yhteensä :-D

2) Loma alkoi tänään! Luvassa viikko sporttailua talvisissa maisemissa. Ruokailut vähän jännittää, mutta eiköhän nekin hyvin mene kun muistaa kohtuuden - siis herkuissa. Ruokailu sinänsä ei ole ongelma, vaan jälkkärit ja herkut. Tänään laskeskelin kaloreita, vielä mahtuisi 350 kcal, otanko sipsejä vai oluen - päädyin ottamaan EN KUMPAAKAAN. Loma alkakoon vasta huomenna. Huomisaamuksi toivon alhaista vaakalukemaa, joka tsemppaisi minut pitämään hyvistä aikeista kiinni koko viikon.

Oppimiskäyrän kulmakertoimesta

Juttelin suunnilleen kuukausi sitten ammattilaisen kanssa siitä, miten painonpudotusta kannattaisi toteuttaa. Jojolaihdutus ei tee hyvää kropalle. Äkkinäiset kuurit eivät nekään tee hyvää, tulee yleensä korkojen kera takaisin. Olen onnistuneesti ollut herkkulakossa - mm. karkkia ja suklaata olin syömättä vuoden, kun vaan päätin, ja otin TOTAALIKIELLON käyttöön. En kuitenkaan voi olla totaalikiellossa loppuelämäni ajan, vaan minun on opittava normaali suhtautuminen herkkuihin.

Palkitsen itseni herkuilla: olinpa reipas kun kävin lenkillä, nyt suklaata naamaan. Jos minulla on kotona karkkia, se tulee syötyä. Se kummittelee mielessä niin kauan, että syön sen (roskiinheittäminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto...). Tällä hetkellä kotona ei houkutuksia ole, ei karkkeja tai keksejä tai maissilastuja. Ja siellä on ihmeen helppo olla.

Useimmiten heti ruokailun jälkeen minun tekee mieli jotain makeata (ja kamalan usein olen sitä ottanut!). En tiedä mistä tämä tulee - juurihan tankkasin kuvun täyteen! Mitä mun keho yrittää viestittää? Laskeeko ruokailu verensokeria ja siksi kroppa kaipaa nopeaa sokeriboostia? Tämä menee nopeasti ohi, KUN SIIHEN EI REAGOI, mutta liian usein tulee otettua leipä tai näkkäri tai jotain muuta vielä, kun on kuitenkin jo syönyt kunnon annoksen ruokaa.

Takaisin alkuperäiseen aiheeseen. Olen viime aikoina pystynyt paremmin kontrolloimaan herkkujen syömistä. Olen sallinut itselleni silloin tällöin jonkun pienen herkun, ja mieliteot ovat vähentyneet. Toisin on totaalikiellon aikana - pystyn kyllä olemaan syömättä herkkuja, mutta totta vieköön ne pyörivät mielessä silloin ihan jatkuvasti! Hemmetti, tuon karkittoman vuoden aikana näin jopa unta suklaansyömisestä! Kamala syyllisyys siihen liittyy, kun tekee jotain kiellettyä.

Nyt minusta tuntuu, että olen oppinut jo jotain asiasta ja halukas oppimaan lisää. Tästä voi oikeasti saada työstettyä loppuelämän jutun: tasapainon asiassa totaalikiellon sijaan.

Kun vaikeinta on saada kengät jalkaan

Maanantaina Radio Novalla oli Marko Bjurströmin vieraana Tom Pöysti. Hän kertoili aikamoisia tarinoita jännällä, persoonallisella tyylillä. Kuulin jutusta vain lopun (mutta parhaillaan kuuntelen podcastia alusta uudestaan: Pääset juttuun ja podcastiin tästä ), josta jäi mieleen ihana oivallus:

"Viekää itsenne ulos! Katsomaan säätä, lintuja, ihmisiä, mitä tahansa. Vaikeinta siinä on saada kengät jalkaan, sen jälkeen kaikki on kivaa."

Just noin se on. Vaikeinta on lähteminen. Tuon ajatuksen voimin lähdin tiistaiaamuna lenkille jo 05.45, ja kannatti! Näin auringonlaskun ja kuulin lintujen konsertit. Lenkin jälkeen ei ole koskaan ollut olo, että voi vitsi, miksi lähdin, ei olisi kannattanut. Ihan erilaista aloittaa päivä ja lähteä töihin.

Illalla kävin myös ratsastustunnilla, eli sain taas kaksi liikuntakertaa päivään, jes! Tänään en lenkille kerinnyt, kun piti tulla töihin jo puoli kasiksi. Mutta illalla varmaan käyn.

Ja tästähän vaaka tykkää! Olo on ollut ihan superhyvä, ei mitään tuntemuksia vatsassa, kun yleensä siellä on jos jonkinlaista myllerrystä. Paljon laihduttaneet ihmiset sanovat usein, että pää ei ole pysynyt mukana siinä, että paino on laskenut. Mulla on käynyt toisin päin - havahduin vasta tänään huomaamaan, että PAINOA ON TULLUT LIIKAA. Olen jotenkin oudosti kuvitellut edelleen olevani 75 kg ja "ihan ok".

Eikös hyväksyminen ole ensimmäinen askel parantumiseen?

Varovainen "Jee"

Ruokailut on tänään sujuneet hyvin! Vaatii ennakkosuunnittelua lähtien siitä, että mitä ostaa kaupasta. Tänään tulin kotiin ja ei ollut mitään valmista, mutta onneksi oli kananmunia, mozzarellaa, salaattia, kurkkua ja paprikaa. Siitä syntyi päivällinen ja huominen lounas. Samalla värkkäsin hedelmäsalaatin aamuksi ja huomiseksi välipalaksi. 

Sanomattakin on selvää, että olo on hyvä eikä ole pöhötys- tai turvotustuskaa. Miksi mä en tee tätä jatkuvasti, kun ei kerran ole OIKEESTI tän vaikeampaa?! 

Fitnesspäiväkirjat

Eilen AVAlla alkoi uusi Fitnesspäiväkirjat-sarja. Tykkäsin! Sen innoittamana kävin eilen aamulla jumpassa ja illalla fillarilenkillä - pitkästä aikaa tuplatreeni :-D Reidet ja takapuoli tuntevat tänään eilen jumpanneensa. Tänä aamuna kävin

Fitnesspäiväkirjat on mieluisaa vaihtelua Jutta ja superdieetit -ohjelmille, joita on tullut nyt usean vuoden ajan. Symppiksin tyyppi on musta Venla Savikuja, koska lähtökohtana on terveellinen elämä enemmän kuin fitness. Uskoisin, että Fitnesspäiväkirjat inspiroi katsojia ja seuraajia omissa projekteissaan, mikä on hieno juttu!

Katsoin eilen myös Helsinki Realin jakson Tiia Willmanista, jolle ei käynyt ihan niin hyvin fitneksen kanssa. Vanha juttu jo, mutta antaa silti mietittävää. Katso itse: http://www.helsinkireal.tv/#!jaksot/c1xd9 Löysin Helsinki Realin sivut sattumalta kun googlettelin jotain ihan muuta, mutta siellä on paljon mielenkiintoisia jaksoja.

Mistä löytäisin terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä podcasteja? Olen tätä ennenkin tuskaillut. Lepopäivä ja Paleo Radio ovat tuttuja, mutta kaipaan lisää! Työhön liittyviä podcasteja kuuntelen myös, tosi kätevää kun ajelee töihin tai kotiin.

Hikijumppaa

Tänä aamuna oli pitkästä aikaa oikein kunnon hikijumppa! Meinasi happi loppua vaikka kuinka haukoin ilmaa keuhkoihin. Luulisin, että huomenna tuntuu jaloissa ja vatsassa.

Mulla on ihan kauhee lapajumi. Täytyy availla sitä mobbauspallolla ja venytyksillä. Auh...

Paino sentään ropsahti vähän alas viime viikon lukemista. Pääsiäisen mässäys jatkuin peräti puolitoista viikkoa :-o Oon possu! Nyt on vaan pakko lopettaa se ja alkaa tehdä painonpudotusta edistäviä asioita.

Tein eilen välipalaksi hedelmäsalaattia tuoreista hedelmistä, ja valmiiksi jääkaappiin toisen satsin. Nappasin sen mukaani aamulla aamupalaksi ja söin autossa, oli helppoa ja nopeaa! Aion tehdä uudestaan :-) Lounaalla oli mukana spagettia ja jauhelihakastiketta pieni annos + raejuustoa, sitä riittää vielä varmaan huomiseksikin. Välipalaksi rasvaton mansikkarahka (Pirkka - aika ankea) ja banaani. Illalla tuota pastahommaa taas ja vihanneksia (en tajunnut illalla keitellä valmiiksi joten lounaalla ei ollut).

No voi höh

Pääsiäisen ajan syömiset ei menneet yhtään niin hienosti kuin viime viikolla. Sillehän ei nyt enää mitään voi - pitää vaan pitää huoli, ettei sama meno jatku tällä viikolla (sanoo hän joka juuri töissä nappasi ranskanpastilleja suuhun rouskumaan...).

Kurinpalautuksena kävin tänään heti aamun valjettua lenkillä, puolen tunnin kävelypyrähdys, ja kyllä teki hyvää! En jää murehtimaan mennyttä, vaan koitan ottaa siitä oppia.

Kevättä kohti!

Onnea on!

Olen saanut työstettyä mieltäni askarruttavia työhön ja terveyteen liittyviä asioita, ja nyt minusta tuntuu, että olen päässyt hyvään alkuun muutoksessa. Kuinka kauan sen läpiviemiseen kuluu, sitä en tiedä, ja se tekeekin tästä mielenkiintoista. Vielä en tiedä missä maali häämöttää, mutta jossain siellä se on, ihan varmasti. Työstressi on helpottanut ja uutta ei ole näköpiirissä.

Pöhötykset on poissa ja vaaka kiitti aamulla. Sain helistellä helmitaulusta muutaman nappulan taas pois - pitääkin laittaa siitä tänne kuva! Yksi nappula vastaa 100 g pudotusta. Yhdelle sivulle mahtuu 8 kg pudotus, ja sitten voi kääntää toisen sivun esille.

Vedenjuonti on sujunut hyvin, töissä se on helppo muistaa ja toteuttaa. Täytyy kehitellä joku toimiva käytäntö myös viikonlopuksi kotiin. Kunnollinen ruokailu vaatii vähän ennakointi ja viitseliäisyyttä. Eilen olisi ollut tosi helppo kurvata Mäkkiin menojen välissä, mutta nipistin vähän enemmän aikaa, poikkesin kaupasta salaatin ja kastikkeen ja painelin kotiin väsäämään kukkurallisen lautasellisen salaattia. Mieli oli taatusti paljon parempi kuin Big Macin jälkeen.

Olen ottanut Keventäjät avuksi kaloriseurantaan. Se toimii myös mobiilissa, mutta itse tykkään enemmän naputella pc:llä. Olen suunnitellut tämän päivän ruokailut eilen, ja nyt sitten pitää vaan toteuttaa ne. Tulee pysyttyä paremmin ruodussa, kun suunnitelma on valmiina.

Eli tällä hetkellä elämän polku näyttää varsin aurinkoiselta :-)

Sokerihuurretut mantelit :-X

En ota! En maista! Ei kiitos! Syökää te muut vaan! Varmaan ne on hyviä, mutta yksi manteli sisältää varmaan jotain sata kaloria?

No ei sentään, kävin tsekkaamassa. 530 kcal / 100 g.

Mitä mietin nyt?

Tajusin, että minun ei ole mikään pakko liikkua, jos en halua. Painon pudottaminen ei vaadi liikuntaa, se vaatii sitä, että syö vähemmän kuin kuluttaa. Se ei myöskään tarkoita sitä, ettei voisi syödä mitään herkkuja, niitä ei vaan voi syödä kovin paljon ja joka päivä.

Liikun kyllä, kaksi kertaa viikossa HIIT-treeniä ja kerran viikossa ratsastustunti, ja näiden päälle muutama kävelylenkki viikossa. Mutta ajatus siitä, että minun ei tarvitse jos en halua, on minulle vapauttava. Olen karmea suorittamaan asioita, ja se on yksi asia joka nostaa stressitasoa heti. Vaikka muille sopii treenien ja syömisten aikatauluttaminen viikoksi etukäteen, niin mulle se ei sovi. Mun ei myöskään tarvitse treenata kuntosalilla jos ei huvita, vaikka miten pääsisin sinne ilmaiseksi. Tuolla liikuntamäärällä pysyn toimintakunnossa, ei se kuntoa kasvata, ja tämä riittää tässä vaiheessa.

Olen ilmeisesti vihdoin ymmärtänyt sen, että kuurit ja jojolaihduttaminen ei mun kohdalla johda muuhun kuin jokaisen jojon pohjan jälkeen uuteen painon huippulukemaan. Suorittamisen sijaan mun pitää nyt kehittää itselleni malttia: isot asiat ei tapahdu hetkessä, mutta pitkällä aikavälillä ne tapahtuvat varmasti.

Kilo kuukaudessa?

Tajusin juuri, että jos pystyisin pudottamaan painoa vain kilon kuukaudessa, painaisin seuraavana syntymäpäivänäni kymmenen kiloa vähemmän kuin tänään. Miltä kuulostaa? Hyvältä!

Olen pari viikkoa mietiskellyt motivaatioasioita. En ole löytänyt (enkä edes etsinyt) sitä lausetta, joka kiteyttää tuntemukseni, mutta tunnen tänään olevani valmiimpi elämänmuutokseen kuin ennen. Näen itseni realistisesti juuri nyt. Hyväksyn sen mitä näen - se ei tarkoita, että kuitenkaan pitäisin siitä. Mutta olen sinut itseni kanssa. Olen itse kiloni kerännyt, ja itse ne on myös häädettävä.

Vuosia jatkunut työstressi on viimein selätetty. Tuntuu siltä, että nyt on hyvä aika aloittaa elämäntaparemontti. Kevät on tulossa, ja se saa mielen kuplimaan. Elämä on helpompaa kuin ennen, eikä arjessa tarvitse vääntäytyä solmulle selvitäkseen.

OMG :-o

Voi apua... Tiesin, että vaaka näyttäisi paljon, mutta että näin paljon :-/

81,0 kg

Mä ehkä kuolen! Siinä on 13 kg enemmän kuin pitäisi. Niinpä ryhdyin heti aamusta toimeen ja lähdin koiran kanssa metsälenkille klo 6.30. 40 min reipasta kävelyä kulutti 302 kcal. Enemmän oli syke kuntopuolella kuin rasvanpolttopuolella.

Aamulla join vain vettä (ei tuoremehua, jee!) ja söin banaanin. Lounaaksi hain salaattiainekset ja kaksi karjalanpiirakkaa. Olen niin turvoksissa, että sormia pakottaa :-/ Silmäpussit roikkuu tissien yläpuolella. Tän on oikeesti loputtava, nyt, lopullisesti!

MIKSI EI

- polveen sattuu liikunnan aikana ja jälkeen

- ... kirjoitan lisää tekosyitä heti kun keksin ...

-

-

-

MIKSI KYLLÄ

- iloisempi mieli

- parempi olo

- parempi esimerkki lapsille

- parempi jaksaminen

- vittuuntuminen itseen lakkaa

- eroon jäykkyydestä

- eroon polvikivusta - limapussintulehdus on rasitusvamma, uskon että painonpudotus auttaisi koska pitkätkään lepojaksot eivät ole auttaneet poistamaan kipua ja tuntemuksia

- eroon selkäkivusta - alaselkä huutaa kun istun pitkiä aikoja paikallaan - vaikka niinkuin töissä joka päivä :-/

- saa ostaa uusia, pienempiä vaatteita! vanhat räsyt ärsyttää, en ole ostanut kunnollisia uusia kun olen ajatellut että ihan kohta pienenen :-X

Toinen viikko alkaa

Startti ei ole kovin vakuuttava: + 500 g viikossa. Jep jep. Menkkaturvotusta? Ehkä.

Mutta herkkuja söin vain viikonloppuna, jee! Se on edistystä. Nyt on uusi viikko ja uudet suklaalevyt toimiston pöydällä, unfuckingbelievable miten nää naiset keksii kaikesta syyn tuoda suklaata töihin. En ota.

Ja hei, tän aamun jumpassa (no ei se oikeesti oo sellasta perinteistä jumppaa vaan crosstrainingia) kului 562 kaloria :-)

Ongelmallinen tilastointi

Olen pyristellyt eroon pakkomielteestä tilastoida syömäni ja kuluttamani kalorit. En enää merkkaa Heia Heiaan liikuntoja. Sports Trackerin laitan päälle kun lähden lenkille, mutta en edes katso tuloksia. Sykemittaria käytän, mutta koitan olla katsomatta kulutetut kalorit.

Olen suorittaja - enkä kovin ylpeä siitä. Lasken kierroksia ja toistoja silloinkin kun ei tarvitsisi, pakkomielteisesti, vaikkei sillä tiedolla mitään tee. Siinä on kuulkaa liikunnan ilo kaukana, kun päässä nakuttaa mittari koko ajan. Miksei voisi vaan uida siihen asti, kun pitää lähteä suihkuun, jotta ehtii töihin? Ehei, pitää laskea päässä kierroksia JA ENNEN KAIKKEA SITÄ, PALJONKO ON JÄLJELLÄ. Liikunta todellakin on minulle suoritus, liikuntakertoja pitää olla tietty määrä ja tietty aika pitää kuluttaa. Ihan kuin se tekisi onnelliseksi. No ei ole tehnyt.

Olen jättäytynyt pois sieltä, missä "olet itse pahin kilpailijasi". Sitä mä todellakin olin. En myöskään sallinut itselleni epäonnistumista - jätin asioita kokeilematta sen takia, että oli mahdollisuus epäonnistua. Annoin periksi liian helposti, "kun en mä kuitenkaan pysty".

Toivon, että uudet lajivalinnat ja ohjaajat (ei ehkä voida puhua valmentajista, koska kyseessä on ryhmäliikuntatunnit, vaikka valmennushommia tekevätkin) auttavat minua löytämään liikunnan ilon. Olen madaltanut kynnystä kaikin keinoin ja sijoitellut liikunnat viikkoon niin, että ne eivät vie aikaa perheajalta, jonka käyttämisestä itseeni minulle on tullut huono omatunto. (WTF?! Miten paremmin voi ajan käyttää, kuin omaan hyvinvointiinsa?) Toistaiseksi tämä järjestely tuntuu sopivalta ja mieli on rauhoittunut.

En kuvittele liikunnan laihduttavan minua. Laihduttaminen on tehtävä ruokavaliolla. Liikunnalla voi sitten muokata ja tiivistää kroppaa, mutta näillä määrillä ja lajivalinnoilla sekään ei tule olemaan kovin todennäköistä. En haaveile lihaksikkaasta kropasta - lihakset kyllä näkyvät sitten sen verran kun on tarvis, kun saan rasvan kuorittua pois päältä.

Miten meni? Noin niinku omasta mielestä.

Superdieetin loppuraportti on antamatta. Tässä tulee.

Paino tippui parin ekan viikon aikana 3,5 kg, ja siinäpä se sitten oli. Ei grammaakaan enempää. Todella turhauttavaa. Metodi (syö vähemmän kuin kulutat) on varmasti toimiva, mutta mun stressikropalle energiaa tuli liian vähän, ja se piti kiinni siitä mitä oli, eikä suostunut antamaan periksi.

Joulun aikaan herkut maistui - ja ovat maistuneet sen jälkeen. Sorruin vanhoihin tapoihin hyvin nopeasti, kasvisten syönti tippui minimiin. Niinpä nuo tiputetut 3,5 kg tulivat melkein kokonaan takaisin, ja olen taas lähtöpisteessä. Käteen jäi kuitenkin ruokaohjeet, joita voin soveltaa jatkossa.

P.S. Jännän lyhyt postaus kuuden viikon urakasta. Tunnen epäonnistuneeni, ja epäonnistuminen on asia, jota en itselleni salli. Luultavasti en yrittänyt tarpeeksi? Varmistin etukäteen, että on syy epäonnistumiselle, etten pettyisi siihen, että tein kaikkeni ja se ei sittenkään riittänyt?

Ei ennen puoltapäivää

Mä olen ollut töissä 37 minuuttia, ja tarjolla on ollut suklaata jo kolmessa paikassa. Viimeisin tuotiin työhuoneen sivupöydälle. NYT ON AAMUPÄIVÄ! Ei nyt syödä suklaata! Ja ei, mä en ole töissä suklaatehtaassa, vain siellä voisi olla tämä määrä houkutuksia. Mun on pakko taas alkaa rajoittaa herkkujen syömistä.

Mun mies on pudottanut painoa niin, että viikolla ei syö herkkuja ja syö järkevät ateriat, ja viikonloppuna saa höllätä. Ei mässätä, vaan höllätä. Se kuulostaa hyvältä, sillä ilman yhtään herkkua elämä on aika synkkää.

Vaikka synkkää tämä tuntuu olevan herkkujen kanssakin. Tunnen olevani muutoksen ensimmäisellä askeleella. Olen myöntänyt itselleni, että kaikki ei ole kunnossa, ja olen lähtenyt hakemaan apua. Siihen päälle turhautuminen siihen, ettei painonpudotus USEISTA yrityksistä huolimatta ole onnistunut = en ole onnistunut viemään sitä loppuun. En viihdy itseni kanssa enkä tässä kehossa.

Tänä aamuna vaaka näytti 79,6 kg. Kymmenen kiloa enemmän kuin mitä haluan painaa. Tänään aion ottaa mittoja, mittanauha kertoo kehityksestä jos vaaka ei kerro.

Olen viimeisen viikon aikana pohtinut paljon painon pudottamista. En ole keksinyt siitä vielä yhtään huonoa puolta.

Loppukiri

Mä olen päättänyt, että vaikka kuinka tympii, niin nyt vaan loppukirivaihde päälle Superdieetissä ja tulta päin! Enää kaksi viikkoa jäljellä, sen nyt selvittää vaikka seipäännokassa. Jotenkin mun on kovin vaikea a) muistaa b) toteuttaa vedenjuontia. Työ on useimpina päivinä sellaista, että en pysty hyppäämään vessassa vartin välein, mutta tällä viikolla se on taas onnistunut. Niinpä vaaka kiitti oitis ja tankkauksen jälkeinen (viikontakainen!) turvotus alkaa häipyä taas. Kai menkoillakin oli osuutensa siihen, että vaaka pomppasi ylös ja sitä kautta mieli alas.

Tylsistyttää

En jaksaisi enää tätä yksitoikkoista Superdieetti-ruokavaliota.

Joo, voihan niistä aineksista kokata vaikka ja mitä kuulemma, mutta mulla ei ole aikaa eikä mielenkiintoa siihen. Niinpä tyydyn päivästä toiseen pakastevihanneksiin, riisiin tai makaroniin ja jauhelihaan tai kanaan. Joka päivä, kaksi kertaa päivässä. Rahkaan olen ihan totaalikyllästynyt.

Reissussa söin taas soveltaen sitä mitä tarjolla oli. Annoskokoon on kyllä tullut järki mukaan, kaikkea eteen kannettua ei ole pakko syödä. Hotellien aamupaloilla olen tyytynyt kaurapuuroon ja marjoihin (joita ei tietenkään joka paikassa ole, ja ne missä on, se on samaa mansikka-mustikka-viinimarjapakastetta) ja raejuustoon, ja jos raejuustoa ei ole, niin olen syönyt pari kananmunanvalkuaista. Kaurapuuroon ei kyllästy! Mutta on kuule melko ankeata hörppiä vettä joka aterialla, kun olen melkoinen maitokissa muuten.

Mitähän tässä on vielä jäljellä, pari viikkoa? "Jaksaa, jaksaa, painaa, painaa! Viimeiset kolme toistoa on sotaveteraaneille!" Vaa'alla en ole nyt taas käynyt ja jotenkin ei edes kiinnosta mitä se näyttää. Mittanauhaa en myöskään ole käyttänyt. Mutta ainakaan farkut ei kiristä entiseen malliin enkä käytä aikaani siihen, että murehtisin omaa ulkomuotoani.

Superdieettiin kuuluu liikunta, mutta en ole moneen vuoteen liikkunut niin vähän kuin nyt - ollenkaan. En tiedä mikä siinä on, mutta mua ei vaan voi pakottaa mihinkään mistä en pidä. Ehkä sitten taas kun aurinko alkaa paistaa. No, kuitenkin isompi merkitys on sillä mitä syö, joten siitä olen pitänyt kiinni.

Mielialaan vaikuttaa varmasti sekin, että vuoden isoin projekti työrintamalla on juuri päättynyt ja takki on aika tyhjä. Ylitöitä on tältä syksyltä yli 80 tuntia (eli kaksi viikkoa), enkä oikein tiedä koska ehdin pitää niitä pois. Joulun aikaan olen onneksi lomalla. Ei muuta kuin pakastevihannekset pannulle ja huomisia purkkeja täyttämään. Joskushan tää loppuu, tai ainakin muuttaa muotoaan. Ymmärrän kyllä, että ei tämä lopu kahden tai kuuden tai kahdenkymmenen viikon päästä, vaan sitten kun se kymppi on tippunut. Välillä vaan tylsistyttää.

Oi voi!

Muistin just, että unohdin sunnuntaina tankkauspäivänä maistella glögiä, vaikka olen kaivannut sitä jo monena iltana :-/ Eipä auta muu kuin odotella lisää.

Pari päivää olen palellut ihan hulluna. Mitkään vaatekerrokset ja tuplapeitot ei tunnu auttavan. Mulla on jopa sähkölämmitteinen huopa, mutta se oli sentään jo vähän liikaa viime yönä. Voisiko palelu tarkoittaa rasvan palamista 0:-)

Pari viimeistä päivää - eli sunnuntain tankkauksesta lähtien - on tehnyt mieli syödä. Napostella, rouskutella, maistella, ahmia ja ihan mitä vaan. Taitaa viitata pms:ään, kun tuntuu että myös pinna on erityisen lyhyt ja (lasten) meteli ärsyttää. Tänään lähden taas työreissulle, jossa vierähtää pari päivää.

Hiilaritankkauspäivä

Kolme viikkoa on nyt superdieettiä takana, ja vaaka näytti tänä aamuna -3,5 kg. Olen iloinen ja tyytyväinen! Tänään oli hiilaritankkauspäivä, jota en tehnyt ohjeiden mukaan vaikka alunperin niin suunnittelin. Kuitenkaan ei tehnyt mieli järkkyjä mättöjä syödä, mutta hiilareita on kyllä tullut normaalia dieettipäivää enemmän. Ei maito ja leipä olleetkaan niin hyviä kuin muistin :-) Mittanauhaa pitäisi kanssa vähän käytellä joku ilta.