Miinus Kymmenen

Tykkään kuunnella töiden ja kodin välillä ajellessa kuunnella podcasteja. Suosikkini on Lepopäivä ( www.lepopaiva.com - Podcast tavoitteellisesta harjoittelusta kiinnostuneille) ja nyt löysin uuden tuttavuuden, Dynamon ( www.omajuttu.com/dynamo - Keskustelua fyysisestä kulttuurista). Sisusavottaa (www.sisusavotta.fi) kuuntelin alkuun vähän, mutta en pitänyt tyylistä. Nyt pitäisi antaa uusi mahdollisuus, sillä vieraana on ollut mielenkiintoisia nimiä mm. Mikko Aronpää ja Jaakko Savolahti. Kuntoilu-urheilu-elämäntapa-podcastien lisäksi kuuntelen kätevästi YLE Puheen ohjelmia. Olisiko sinulla antaa minulle uusia podcast-vinkkejä? Ai niin - flunssa voi oikein hyvin. Aloin tankata sinkkiä ja muuta, jostain syystä olen unohtanut ottaa niitä jo jonkin aikaa, ja siihen väliin kai flunssakin pääsi iskemään.

Ihan en pysynyt suunnitellussa juhannusmenussa. Ruoka oli toki kasvispainotteista, mutta grillituotteet ovat sen verran suolaisia, että nestettä kertyi taas kilon verran - burb! Nyt sitten vaan vettä kitusiin ja kohti uusia miinuslukuja. Flunssa teki paluun jo kolmannen kerran - tätä on nyt jatkunut kuukauden. Parhaillaan pohdin, että menenkö illalla treeneihin vai jätänkö väliin. Kiinostaisi mennä, mutta toisaalta olo ei nyt taida olla ihan paras. Plaah.

Vaaka näytti aamulla 77,7 kg (-2,6 kg maanantaista), joten verrattain kevein mielin voi ryhtyä juhannuksen viettoon! Taas tulee mieleen se, että miksi en aloittanut aiemmin, miksi en pysynyt siinä... Mutta koska se ei jossittelemalla parane, niin on parasta lopettaa se alkuunsa. Pari päivää sitten (vai oliko se eilen?) kirjoitin kuinka onnistuminen ruokkii onnistumista. Nyt ei tee mieliä vetää makkaraa kaksin käsin, vaan valita lautaselle fiksummin kasviksia ja täyslihaa. Muutaman siiderin aion kyllä juoda.  Toivotaan auringonpaistetta päiväksi ja valoisaa yötä koko maahan!

Toinen on kuohuviini ja toinen on äidin leipoma tuore pulla :-D Oikeesti, en koskaan kieltäydy kuohuviinistä. Vaikka olisin autolla (niin kuin mä useimmiten olen), niin ainakin maistan lasin reunasta. Toinen ultimate-herkku on äidin leipoma uunituore pulla <3 Ei voi olla parempaa! Eilen tarjolla oli juurikin tuota pullaa. Söin yhden, enkä ottanut toista vaikka niitä oli vielä illalla kotonakin tarjolla. Onneksi kaupan ja kahviloiden korvapuustit ovat sen verran teollisen makuisia, että niistä on helpompi kieltäytyä. Ei ehkä uskoisi, että kesäkuun puolivälissä on tarvetta sukkahousuille farkkujen alla, mutta niin se vaan on! Olen ihan syväjäässä koko ajan, kun ulkona vihmoo räntää. Tänään puin lisäksi pitkähihaisen paidan JA villapaidan :-o Kesä, mihin sä menit, miksi jätit mut?!

Onnistumisen avaimet -välilehdelle (sivulle?) olen aikanaan koonnut motivaattoreitani ja suunnitelmiani. En kuitenkaan ole onnistunut toteuttamaan suunnitelmaani - sitä pitää siis tarkentaa, tuoda päivä-, viikko- ja kuukausitasolle. Paino on helposti mitattava määre. Minun täytyy laittaa välitavoitteet. Onko mahdollista tiputtaa 10 kg puolessa vuodessa? Onko ok käydä vaa'alla joka aamu, jos siltä tuntuu? Voin helposti olla syömättä herkkuja kunhan päätän niin, olen tehnyt sitä ennenkin. Välimuotoja ei  tosin ole, kaikki tai ei mitään. Se, ettei syö herkkuja, ei kuitenkaan taida riittää? Kanaa ja raejuustoa omasta muovipurkissa ravintolassa ei ole se mun juttu - enhän tosin edes viikoittain käy ulkona syömässä, mutta en myöskään usko, että pystyisin siihen loppuelämäni ajan. Voiko tavallisella ruoalla laihtua, kun kiinnittää huomiota määrään ja lisää kasvisten osuutta? Liikunta - lempiaiheeni! Fakta on se, että arjessa en ehdi liikkumaan kuin 3-4 kertaa viikossa. Sillä l...

Tekisi mieli pyyhkiä pois kaikki vanhat postaukset. Mutta se ei poistaisi tosiasiaa: olen jälleen kerran lähtöruudussa, ja jälleen kerran se lähtöruutu on vähän kauempana maalista. Kevät. Joka v*tun kevät sama homma: liikaa duunia, liian vähän aikaa liikunnalle ja unelle, stressiä, painonnousua -> huonoa syömistä, huonoa nukkumista, huonoa tai ei ollenkaan liikkumista -> ei jaksa välittää mistään, saa tehtyä vain pakolliset (eli työt, mitenkäs kiltti tyttö muusta tinkisi) ja työuupumusta. Kaikki oireet viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta täydellisten verikokeiden jälkeen mitään ei kuitenkaan ONNEKSI löytynyt. Hävettää myöntää, mutta tuloksia odotellessa hetken toivoin, että tauti löytyisi ja parin napin avulla paino alkaisi laskea ja olisin tyytyväinen itseeni. Se ei vaan mene niin, ja mieluummin olen PERUSTERVE. Se niistä selityksistä, en palaa niihin enää. Tiedän mitä tehdä. Pystyn siihen, kunhan pitkäjännitteisyys riittää. Pitkäjännitteisyyttä haen kir...