Kuukausi edellisestä postauksesta :-o Mutta on mulla sentään hyvät selitykset. Viimeiset kahdeksan kuukautta olen painanut töitä enemmän kuin koskaan. Vastuu on kasvanut, ja se painaa hartioita. Olen vetänyt sumussa ja työntänyt väsymyksen taka-alalle, ja olenkin aikamoisessa kofeiinikoukussa sen vuoksi. Ajanlaskuni on loppunut juhannukseen, jolloin alkaa kuuden viikon kesäloma. Se tulee todellakin tarpeeseen. Olisi saanut vaan alkaa aiemmin, mutta kun kukaan ei tee mun töitä sillä välin, niin eipä auta. Alkusyksyn projekti työllistää jo kovaa vauhtia, paljon pitäisi saada valmiiksi ennen lomaa. Toisaalta on ihan sellainen tunne, että v*ttu olkoon, en vaan jaksa. En viitsi googlettaa, koska tiedän ilmankin, että kärsin työuupumuksesta. Tänään oikeasti mietin, että hakisin ensi viikoksi sairaslomaa, mutta toisaalta se ei ole yhtään mun tyylistä. Mutta eikö pitäisi osata antaa periksi? Myöntää, että ei jaksa, ei pysty? Periksi antaminen vaan on mulle merkki heikkoudesta, ja sitähän m...