Edellisestä postauksesta on kulunut juuri niin kauan kuin kuvittelinkin. Jääkiekon MM-kisat on työprojektin nimi, ja tänään on otteluissa välipäivä ennen karsintasarjan alkamista. Tulikin oikein rokulipäivä: nukuin yli puolen päivän ja lorvin loppupäivän. Univelkaa on kasaantunut roimasti, endorfiinin voimalla mennään: saan duunista ihan hirveät kiksit! Olen torjunut uupumusta Coca-Colalla ja kofeiinitableteilla. Tiedän, ei kovin järkevää, mutta oikeasti ei ole vaihtoehtoa: työ on tehtävä. Onneksi loppu häämöttää jo, vaikka samalla tiedän, että kova surku tulee kun projekti on ohi; mitään näin isoa kokonaisuutta tuskin tulen tekemään lähivuosina.
Naivisti kuvittelin, että pystyisin käymään treeneissä tai salilla, mutta totuus on se, että työpäivät ovat 10-15 tunnin pituisia. Väsyneenä en uskalla mennä treenaamaan, etten loukkaa itseäni. Iltaisin kierrokset on niin korkealla, että nukahtamista on turha yrittää pariin tuntiin. Yöunille jää noin kuusi tuntia, ja hereilläoloaikana ehtii juuri pestä pyykit ja käydä suihkussa. Iho on stressin ja epäsäännöllisen rytmin vuoksi huonossa kunnossa, mutta eiköhän se kesällä taas tapapainotu. Silmänaluset ovat todella tummat, en enää tiedä millä saisin ne peittoon kun Blascokaan ei riitä...
Ruokailut on ihan mitä sattuu ja koska sattuu. Väsymyksen vuoksi makeita herkkuja tekisi mieli. Edellisestä lämpimästä ateriasta on jo muutama viikko. Vettä en todellakaan ole juonut siinä määrin kuin pitäisi. Paino on kuitenkin armeliaasti pysytellyt alle 73 kilon, joten uskon, että saan sen notkahtamaan alaspäin kunhan arki taas alkaa. Kävin äsken lueskelemassa muutamia blogeja jotka ovat lukulistallani, eli kyllä tämä tästä :-) Nyt kaikki netissäolo kuluu #mmkisat -jutuissa.
Stressin purkautumisen myötä tosin odottelen flunssaa saapuvaksi, eli katsotaan nyt miten tässä saa taas treenit alkuun. Sillä välin kun olen ollut viime viikot tiukasti sisätiloissa, ulkona on tullut kevät! Fillarilenkit alkavat kunhan saan takakumin vaihdettua, se on talven aikana mennyt käyttökelvottomaksi.
Naivisti kuvittelin, että pystyisin käymään treeneissä tai salilla, mutta totuus on se, että työpäivät ovat 10-15 tunnin pituisia. Väsyneenä en uskalla mennä treenaamaan, etten loukkaa itseäni. Iltaisin kierrokset on niin korkealla, että nukahtamista on turha yrittää pariin tuntiin. Yöunille jää noin kuusi tuntia, ja hereilläoloaikana ehtii juuri pestä pyykit ja käydä suihkussa. Iho on stressin ja epäsäännöllisen rytmin vuoksi huonossa kunnossa, mutta eiköhän se kesällä taas tapapainotu. Silmänaluset ovat todella tummat, en enää tiedä millä saisin ne peittoon kun Blascokaan ei riitä...
Ruokailut on ihan mitä sattuu ja koska sattuu. Väsymyksen vuoksi makeita herkkuja tekisi mieli. Edellisestä lämpimästä ateriasta on jo muutama viikko. Vettä en todellakaan ole juonut siinä määrin kuin pitäisi. Paino on kuitenkin armeliaasti pysytellyt alle 73 kilon, joten uskon, että saan sen notkahtamaan alaspäin kunhan arki taas alkaa. Kävin äsken lueskelemassa muutamia blogeja jotka ovat lukulistallani, eli kyllä tämä tästä :-) Nyt kaikki netissäolo kuluu #mmkisat -jutuissa.
Stressin purkautumisen myötä tosin odottelen flunssaa saapuvaksi, eli katsotaan nyt miten tässä saa taas treenit alkuun. Sillä välin kun olen ollut viime viikot tiukasti sisätiloissa, ulkona on tullut kevät! Fillarilenkit alkavat kunhan saan takakumin vaihdettua, se on talven aikana mennyt käyttökelvottomaksi.
Kommentit
Lähetä kommentti