Edellisestä postauksesta on kulunut juuri niin kauan kuin kuvittelinkin. Jääkiekon MM-kisat on työprojektin nimi, ja tänään on otteluissa välipäivä ennen karsintasarjan alkamista. Tulikin oikein rokulipäivä: nukuin yli puolen päivän ja lorvin loppupäivän. Univelkaa on kasaantunut roimasti, endorfiinin voimalla mennään: saan duunista ihan hirveät kiksit! Olen torjunut uupumusta Coca-Colalla ja kofeiinitableteilla. Tiedän, ei kovin järkevää, mutta oikeasti ei ole vaihtoehtoa: työ on tehtävä. Onneksi loppu häämöttää jo, vaikka samalla tiedän, että kova surku tulee kun projekti on ohi; mitään näin isoa kokonaisuutta tuskin tulen tekemään lähivuosina. Naivisti kuvittelin, että pystyisin käymään treeneissä tai salilla, mutta totuus on se, että työpäivät ovat 10-15 tunnin pituisia. Väsyneenä en uskalla mennä treenaamaan, etten loukkaa itseäni. Iltaisin kierrokset on niin korkealla, että nukahtamista on turha yrittää pariin tuntiin. Yöunille jää noin kuusi tuntia, ja hereilläoloaikana ehtii ...